Kokemuksia sosiaalipsykologian opinnoista, Tiitus Uusitalo

 – Olen Tiitus Uusitalo ja tarinani on kulkenut tähän hetkeen mielestäni yllättävänkin suoraviivaisesti. Tällä tarkoitan sitä, että peruskoulun jälkeen siirryin suoraan lukioon siitä armeijaan ja pian armeijan jälkeen sainkin jo opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta. 

 – Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Etelä-Pohjanmaalla, Kauhajoella. Kauhajoella opiskelin myös opistossa musiikkia lähes kymmenen vuotta. Musiikki onkin ollut, ja on edelleen suuri osa elämääni. Musiikin opiskelu tuntui kuitenkin osittain pakkopullalta, koska koen tärkeäksi sen tuoman vapauden ja mahdollisuuden luovuuteen, jota nuoteista lukeminen ei minulle ollut. Tästä syystä päätin aikoinaan, että jos musiikkimaailmasta koskaan ammattia liikenisi, tulisi se omilla ehdoillani.

 – Lukiossa opiskelin pääasiassa luonnontieteellisiä aineita, koska sain näistä todistuksessa parhaimpia pisteitä. Mielenkiintoni ovat kuitenkin aina vetäneet ihmistieteitä kohti ja tälle tielle onneksi myös päädyin. Valmistuttuani lukiosta perushyvillä papereilla suoritin asepalveluksen. Asepalveluksen jälkeen tein vielä puolisen vuotta opettajan sijaisuuksia ennen koulujen sulkeutumista koronaviruksen takia. Opiskelupaikan pohtiminen ja hakeminen tuntui koronan pysäyttämän maailman aikana erikoiselta.

Mikä motivoi sinua valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja sosiaalipsykologian?

 – Vielä lukion ja armeijan jälkeen en todellakaan tiennyt, mikä minua oikeasti kiinnostaisi. Lukion aikana olin vaihtanut tulevaa ammattiani ainakin viiteen kertaan oikeustieteellisestä, poliisiksi ja siitä lääkäriksi. Havahduin kuitenkin aina siihen, että eihän minua tällainen kiinnosta ollenkaan ja palasin taas alkuun pohdintojeni kanssa. Osasyy näihin omiin harhakuvitelmiin oli varmasti siinä, että mielestäni lukiossa korostetaan usein näitä tutuimpia ammatteja, enkä ollut edes koskaan kuullutkaan mistään sosiaalipsykologiasta.

 – Opiskelupaikkani valinta tapahtui ikään kuin konkreettisen juonellisen käänteen seurauksena. Katsoin nimittäin Netflix-sarjan nimeltä Mindhunter. Mindhunter perustuu tositapahtumiin, joissa kaksi FBI-agenttia haastattelee sarjamurhaajia, ja tekevät heistä profilointia (Tämä myös katseluvinkkinä: Mindhunter on mielestäni yksi parhaista sarjoista.) Tämän seurauksena aloin googlettaa, onko mahdollista opiskella kriminaalipsykologiaa. Pian kävi ilmi, että Suomessa tämä ei ole mahdollista, mutta psykologian ja kriminologian yhdistäminen kattaisi samoja asioita. Siitä innostuneena huomasin, että Itä-Suomen yliopistossa oli mahdollista lukea vapaasti sivuaineita, kuten muun muassa kriminologiaa ja psykologiaa. Pääaine löytyi sosiaalipsykologiasta käytännössä siksi, että nimessä oli sana psykologia, enkä tosiaan tiennyt sosiaalipsykologiasta siihen aikaan tuon taivaallista. Peruspsykologian oppiaineeseen hakeminen tuntui silloin liian työläältä, joten valinta oli helppo ja pystyihän sitä opiskelemaan sitten sivussa niin paljon kuin haluaisi. 

 – Yliopistoon pääsin suoraan todistuksella. Tämä oli helpottavaa, koska tein myös kokeen, mutta siitä en juuri pisteitä saanut. Koronalle siis edes tästä kiitos, koska niihin aikoihin todistuksella pääsi helpommin sisään. 

Mitä muita opiskeluvaihtoehtoja harkitsit ja miten teit lopullisen päätöksen?

 – Hain myös Turkuun musiikkitieteen linjalle, jonne olisin päässyt. Lopullinen päätös oli kuitenkin helppo, kuten yllä jo mainitsin. Musiikin halusin pitää vapaana ja oman luovuuden ruokkijana, en opiskeluna tai työnä. 

Mitä sivuaineita olet valinnut, ja miten ne täydentävät pääainettasi tai laajentavat osaamistasi?

 – Sivuaineeni ovat psykologia ja kriminologia. Kriminologiasta olen opiskellut perusopinnot ja psykologiasta perusopintojen lisäksi pian myös aineopinnot. Sivuaineeni ovat täydentäneet huomattavasti pääainettani. Kandidaatin tutkielma ja tällä hetkellä työstämäni Pro Gradu, linkittyvät molemmat kriminologisiin teemoihin. Psykologia sivuaineena on antanut paljon laajentavaa osaamista ja ymmärrystä ihmisestä kokonaisuutena. 

Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?

 – Opinnoilta toivon laajaa ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta yhteiskuntaan. Haluan pystyä ymmärtämään sosiaalipsykologian kautta ihmisen käyttäytymistä ja haastamaan kriittisesti itsestäänselvyytenä pidettyjä asioita. Toivon myös, että sosiaalipsykologisesta osaamisesta on hyötyä tulevaisuuden työelämään ja arkiajatteluun. 

Mikä on tähän mennessä ollut parasta sosiaalipsykologian opinnoissasi?

 – Parasta opinnoissani on ollut ehdottomasti niiden laajuus sekä soveltaminen omiin mielenkiinnon kohteisiin. Sosiaalipsykologia on juuri siitä syystä loistava pääaine, koska sitä on löydettävissä kaikkialta ympäriltämme ja tällöin myös sovellettavissa laajasti. Olen kohdannut opintojeni aikana useitakin yllätyksiä ja antoisia oivalluksia elämästä ja ihmisestä, joita en todellakaan olisi tullut ajatelleeksi ennen opiskeluja. Ymmärrys on laajentunut valtavasti, vaikka opiskeluaika on loppujen lopuksi suhteellisen lyhyt. 

Voitko jakaa jonkin erityisen hetken tai oivalluksen opinnoistasi?

 – Yksi erityinen oivallus yleisesti opinnoista on ollut se, että mitä enemmän luulee tietävänsä, sitä vähemmän todellisuudessa tietää. Opiskelu on siis ollut jatkuvaa oivaltamista ja erilaisten näkökulmien pallottelua. 

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

 – Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä omien mielenkiintojeni, eli rikollisuuden teemojen parissa. Olen pohtinut esimerkiksi rikosseuraamusta ja väkivaltatyötä potentiaalisina uravalintoina. Kesätyökokemusta on tullut lastensuojelusta ja vankilasta, joten koen olevani parhaimmillani juuri vastaavanlaisissa auttamis- ja ihmistöissä. Myös mahdolliset terapeutin työt ovat vetäneet puoleensa.

 – Olen kuitenkin omasta mielestäni hetkessä eläjä enkä stressaa tai mieti asioita liian valmiiksi. Pidän siitä, että menen omia mielenkiintoja kohti ja se riittää myös työelämään siirtyessä. Mieli saattaa muuttua milloin vain ja elämä vie eteenpäin. 

Mikä tekee Kuopiosta ja kampuksesta erityisen opiskelupaikkana?

 – Kuopio on kaupunkina todella kaunis ja opiskelijalle suotuisa. Itse en enää Kuopiossa asustele, mutta en todellakaan sulje pois sitä, ettenkö vielä jonain päivänä sinne palaisi takaisin. Neljässä vuodessa Kuopiosta tuli koti. Opiskelupaikkana erityisen Kuopiosta tekee sen viihtyvyys kampuksen, mutta myös yleisilmeen takia. 

– Kuopion kampus on todella siisti ja viihdyttävä. Valitettavasti aloittaessani opinnot koronaviruksen aikoihin, on kampus jäänyt osittain etäiseksi itselleni. Suurin osa opinnoista on ollut etänä, eikä kampuksen tiloista itselleni ole koskaan muodostunut sellaista paikkaa, millainen se olisi voinut olla ilman koronaa. Kehotan siis kaikkia uusia opiskelijoita ottamaan kaiken irti kampuksesta, sen yleisistä tiloista ja kahviloista, kun se on mahdollista! 

Tiituksen vinkit sosiaalipsykologian alasta kiinnostuneelle

 – Neuvoisin uusia opiskelijoita, jotka harkitsevat sosiaalipsykologian opintoihin hakemista, olemaan avoimin mielin ja syöksymään pää edellä omiin mielenkiinnonkohteisiin. Ennen sosiaalipsykologian opintojen aloittamista ei tarvitse tietää mitään etukäteen. Itse en tiennyt aloittaessani ollenkaan, mihin sitä tuli lähdettyä, mutta parasta on se, että omat opinnot on saanut muovattua juuri sellaisiksi kuin itseä kiinnostaa.

 – Opiskelijaelämä on kokonaisuudessaan ainutlaatuista. Opinnot, opiskeluyhteisö ja opintoihin liittyvät vapaa-ajan kokemukset ovat luoneet omaa identiteettiäni ja tuoneet mukanaan paljon uusia kavereita ja parhaita ystäviäkin. Varmasti tulen opintojen päätyttyä haikailemaan kaikkea sitä, mitä opiskelijaelämä on tuonut tullessaan.