Koneen Säätiö on myöntänyt syksyn 2020 apurahahaussa yli 1,5 miljoonaa euroa Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden hankkeille.
Kelo-hanke yhdistää tiedettä ja taidetta
Apulaisprofessori Tuomas Aakala työryhmineen sai 377 500 euron apurahan Kelo-hankkeelle, jossa rakennetaan tieteellistä ymmärrystä ja taiteellista näkemystä aiemmin lähes mystisestä metsien rakennepiirteestä. Tavoitteena on päästä tasolle, jossa tämä ymmärrys voidaan muuttaa toimenpiteiksi pitkien kehityskulkujensa takia jo kadonneeksi tuomittujen ja monimuotoisuudelle tärkeiden kelojen palauttamiseksi Suomen metsiin. Samalla herätellään keskustelua luonnon hitaisiin kehityskulkuihin puuttumisen seurauksista monimuotoisuudelle tuomalla hanketta suuren yleisön tietoisuuteen.
Kelot ovat luonnontilaisille metsille ominainen, satojen vuosien kuluessa kehittyvä ylisukupolvinen rakennepiirre. Kelojen määrä Suomen metsissä on ihmisen toiminnan vaikutuksesta romahtanut, mikä on kaventanut keloilla elävien lajien elinmahdollisuuksia suomalaisessa metsämaisemassa. Hankkeessa tutkitaan keloja tieteen ja taiteen avulla. Dendrokronologian keinoin selvitetään kelojen dynamiikkaa, niiden syntyä, kaatumista ja lahoamista. Puumateriaalitutkimuksen avulla selvitetään keloille tyypillisen erityislaatuisen puuaineen koostumusta ja syitä ja vaatimuksia sen kehittymiselle. Maastoinventoinnein tutkitaan sitä lajistoa, joka luontaisesti keloilla esiintyy ja joka Suomessa on kelojen hävityksen seurauksena taantunut. Valokuvataiteen keinoin dokumentoidaan samaa kelodynamiikkaa, kelojen erityispiirteitä ja lajistoa kuin tieteellisin menetelmin. Tutkimus pohjaa pääasiassa venäjänpuoleisen Karjalan Kalevalan kansallispuiston ja Kivatsun luonnonpuiston keloihin, jotka ovat olleet vain vähäisen ihmisvaikutuksen piirissä. Hankkeen tavoitteena on ymmärtää kelojen dynamiikkaa niin, että tietoa voidaan käyttää kelojen palauttamiseen suomalaiseen talousmetsään. Osana hanketta perustetaankin Suomeen kelojen ennallistamisen koealoja pitkäaikaiseen seurantaan. Yhdessä valokuvataiteilijoiden kanssa keloja, niiden dynamiikkaa, erityislaatuisuutta ja lajistoa tuodaan lisäksi suuren yleisön tietoisuuteen.
Itkuperinnettä nykymaailmassa
FT, dosentti Elina Hytönen-Ng työryhmineen sai 399 100 euron apurahan Kyynelkanavat-hankkeelle, joka tarkastelee tieteen ja taiteen keinoin itkuvirsien jatkumoa ja roolia suomalaisessa modernissa yhteiskunnassa. Minkälaisiin tarpeisiin itkuvirret ja äänellä itkeminen nykymaailmassa vastaavat? Itkuperinnettä lähestytään niin tunteen, ilmaisun, kokemuksen kuin sille annettujen merkitysten kautta. Hankkeessa työskentelee kolme taiteilija-tutkija-työparia, joiden näkökulmat aiheeseen ovat kehollisesti koettu itku, ortodoksisen perinteen ja kansanperinteen rinnakkaisuus nykyitkijällä sekä nykyitkun moninaisuus, yhteisöllisyys ja tunteet.
Karjalaiset itkuvirret olivat surua ja huolia ilmaisevaa alkujaan rituaalista perinnettä. Itkuvirsi on kuvailtu ikuisen eron runoudeksi ja ikuisen ikävän ilmauksiksi. Niissä kuuluu kaipuu, suru, huoli ja kiitollisuus. Perinteisten itkuvirsien ytimessä oli itkijän omien kokemusten ja tunteiden lisäksi yhteisöllisyys. Itkijä kanavoi koko yhteisön tunteita ja ylläpiti elämän tasapainoa yhteisön sisällä.
Kyynelkanavat-työryhmässä on kuusi jäsentä, jotka muodostavat kolme taiteilija-tutkija-paria. Taitelijat Emilia Kallonen, Liisa Matveinen ja Emmi Kuittinen ovat kaikki itkuvirsiperinteeseen erikoistuneita muusikoita. Tutkijat tulevat itkuvirsien ääreen kukin eri tieteenaloilta: Elina Hytönen-Ng on musiikilliseen kokemuksellisuuteen erikoistunut etnomusikologian dosentti, Riikka Patrikainen rituaalisuuteen perehtynyt ortodoksinen kirkkomuusikko ja kulttuurintutkija sekä Viliina Silvonen arkistoaineistojen itkuvirsiin ja kulttuurisiin merkityksiin syventynyt folkloristi. Hanke tuottaa tutkimusta sekä kolme vuosittaista yleisölle avointa tapahtumaa, joissa avataan työryhmäparien käsittelemiä teemoja. Tapahtumat sisältävät avoimia seminaareja, yleisöä osallistavia työpajoja sekä taiteellisia esityksiä.
Tutkimusperustaa sanataiteen käytölle lasten kielellisten ja emotionaalisten taitojen tukena
Tutkija, taiteilija Veera Kivijärvi sai 90 000 euron apurahan SATAKIELI – sanataide kielellisten ja emotionaalisten taitojen tukena -hankkeelle.
SATAKIELI on ensimmäinen tutkimusperustainen opas sanataiteen käyttöön alakouluikäisten kielellisten ja emotionaalisten taitojen tukemiseksi yhtäaikaisesti.
Projektissa rakennetaan ensimmäistä kertaa tutkimusperustaa sanataiteen käytölle lasten kielellisten ja emotionaalisten taitojen tukemisessa. Sanataidekasvattajat eivät ole tuottaneet akateemista tutkimusta käyttämistään menetelmistä, eivätkä tutkijat ole aikaisemmin tarttuneet sanataiteen menetelmien oletettuihin hyötyihin. Tutkijana, pedagogina ja sanataitelijana toteutan projektin, joka tuottaa tutkimusta väitöskirjan muodossa sekä taiteellisen tuotoksen sanataideoppaan muodossa.
Riistakameroista etsitään apua norppien kunnon arviointiin
Post doc -tutkija Milaja Bennett sai 18 500 euron apurahan hankkeelle Kunnossa vai ei? Riistakameroiden ja fotogrammetrian soveltuvuus uhanalaisten ja vaikeasti tutkittavien norppien kunnon ja hyvinvoinnin arviointiin.
Suomen vesissä elävää saimaannorppaa ja itämerennorppaa uhkaa kalanpyydyskuolleisuuden lisäksi etenkin ilmastonmuutos, jolla voi olla myös epäsuoria vaikutuksia yksilöiden kuntoon saaliseläinten määrän vähetessä. On tärkeää, että norppien kuntoa ja terveyttä pystytään seuraamaan tarkasti, jotta tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin osataan ryhtyä mahdollisimman pian. Norppien terveydentilan seurantaa vaikeuttaa se, että ne viettävät suurimman osan elämästään veden alla. Kuitenkin niiden jokakeväinen karvanvaihto, jolloin norpat viettävät enemmän aikaa leväten jäällä tai kivillä, mahdollistaa seurannan. Itä-Suomen yliopisto onkin kerännyt karvanvaihtoaikaan riistakameroilla norpista yli miljoona valokuvaa jo lähes kymmenen vuoden ajalta, lähinnä runsaudenarviointia varten.
Bennettin ponnistushankkeen tarkoituksena on hyödyntää enemmän tätä laajaa valokuvatietokantaa ja selvittää ensimmäistä kertaa, soveltuvatko riistakameroilla kerätyt valokuvat eläinten kunnon ja rasvavarantojen arviointiin fotogrammetristen menetelmien avulla. Fotogrammetrialla tarkoitetaan kohteen kolmiulotteista mittausta kohteesta otettujen valokuvien avulla. Lisäksi hän selvittää, voidaanko myös droonilla otettuja kuvia käyttää norppien kunnon arvioinnissa. Menetelmän kalibroinnissa yhdistetään elävien tarhattujen sekä kuolleiden norppien morfologiset mittaukset ja samojen yksilöiden valokuvaus droonilla ja riistakameralla eri etäisyyksiltä ja kulmista. Jos riistakameroilla ja droonilla otetut valokuvat osoittautuvat soveltuvaksi tavaksi kerätä tietoa norppien kunnosta, tutkimuksen menetelmiä voidaan hyödyntää myös muiden eläinlajien seurannassa. Lisäksi norppien kunto huippupetoina kuvastaa saalisvarojen runsautta ja samalla koko ympäristön tilaa.
Saimaannorppa- ja Saaristomeren itämerennorppapopulaatiot ovat uhanalaisia, ja niiden seurannassa pyritään välttämään yksilöiden kiinniottoa ja muuta häiritsemistä. Hankkeessa kehitetään täysin uutta menetelmää norppien kunnon ja hyvinvoinnin arviointiin, joka voidaan tehdä etäisesti aiheuttamatta eläimille häiriötä. Tämä on ensimmäinen kerta maailmassa, kun riistakameroilla otettuja valokuvia tullaan käyttämään eläinten kunnon arvioinnissa.
Tanssia elämän murtumissa
Tanssitaiteen tohtori Hanna Pohjola sai 185 100 euron apurahan Tarinallinen tanssi elämän murtumissa -hankkeelle, jossa tarkastellaan tanssin kokemuksellisia ja sosiaalisia seurauksia elämän murtumissa. Tutkimuksen aineistona ovat erilaiset sairaustarinat. Näissä sairaustarinoissa tanssillisesti tuotettu tarina voi olla tapa jäsentää kokemusta ja suuntautua tulevaisuuteen. Tutkimus on monitieteinen. Tarkastelemalla aineistoja eri alojen näkökulmista pyritään tutkimuksessa luomaan kokonaiskuvaa tanssin ruumiillisesti tuotetun tarinan ja haastavan elämäntilanteen välisistä suhteista toimijuuteen, identiteettiin ja resilienssiin eli selviytymiskykyyn. Poikkitieteellis-taiteellinen tutkimushanke haastaa paitsi konventionaaliset käsitykset narratiivisuudesta sosiaalitieteissä, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon näkemykset kuntoutuksen käytänteistä. Hanke haastaa näkemään, kuulemaan ja kokemaan toisin.
Turvallista kiertotaloutta puhdistamolietteiden biotestauksen ja käytön ohjeistuksella
FM, tutkija Katri Senilä sai 53 800 euron apurahan Turvallisen kiertotalouden edistäminen puhdistamolietteiden biotestauksen ja käytön ohjeistuksen avulla -hankkeelle.
Hankkeen tarkoituksena on tuottaa luotettavaa tietoa ja löytää soveliaat työkalut puhdistamolietepohjaisten kierrätyslannoitteiden maatalouskäytön turvallisuuden luotettavaan arviointiin. Tutkimusmenetelminä käytetään perinteisen kemian analytiikan lisäksi biotestausta laajalla terrestristen eliöiden biotestipatteristolla sekä lietteiden sisältämien haitta-aineiden hajoamisen, maaprofiilissa kulkeutumisen ja vesistöön huuhtoutumisen tietokonemallinnusta. Hankkeessa tutkitaan paitsi puhdistamolietepohjaisia lannoitteita, myös sellaisia peltoalueita, joilla on käytetty lannoitteena yksinomaan puhdistamolietettä vuosikymmenten ajan. Pitkäaikaisen puhdistamolietelannoituksen vaikutuksista peltomaan haitta-ainetasoihin ja eliöihin on olemassa verrattain vähän tietoa, erityisesti orgaanisten yhdisteiden osalta. Lisäksi Suomen ilmasto-olot, viljelysmaat ja puhdistamolietteiden haitta-ainepitoisuudet poikkeavat usein merkittävästi ulkomaalaisista vastineistaan. Siksi tämän tutkimuksen tulokset toimivat tärkeänä tietolähteenä kansallisessa kierrätyslannoitteita koskevassa päätöksenteossa.
Hankkeessa pureudutaan merkittävään kiertotalouden haasteeseen – miten jätebiomassoilla voidaan korvata luonnonvarojen käyttöä niin, että hyödyntämisestä koituvat riskit ympäristölle ja terveydelle ovat mahdollisimman pienet. Hankkeessa haastetaan rohkeasti perinteistä tapaa arvioida riskejä pelkän kemiallisen analytiikan kautta tuoden biotestit ja tietokonemallinnus lietteiden turvallisuuden arviointiin, ja lähestytään rohkeasti ja puolueettomasti aihetta, josta ihmisillä on vahvat mielipiteet.
Suoekosysteemien muutokset on tärkeää tunnistaa
MSc Franziska Wolff sai 92 000 euron apurahan hankkeelle Rahkasammalet ekosysteemi-insinööreinä muuttuvilla soilla: droonikuva-pohjainen analyysi.
Soiden tila koskettaa meitä kaikkia, sillä ne peittävät melkein 30 prosenttia Suomen maapinta-alasta ja tarjoavat lukuisia ekosysteemipalveluita ihmiskunnalle. Vaikka ne päällisin puolin saattavat näyttää olevan tasapainotilassa, monet niistä ovat kokeneet rajuja muutoksia joko maankäytön tai ilmastonmuutoksen, mutta myös luonnollisten vaihteluiden, takia. Suoekosysteemien muutokset voivat johtaa merkittäviin kasvihuonekaasupäästöihin ja luonnon monimuotoisuuden heikentymiseen. On ensiarvoisen tärkeää tunnistaa nämä muutokset, jotta maankäyttöä ja ennallistamistoimenpiteitä pystytään paremmin kohdentamaan, mutta myös soita koskevan ymmärryksen lisäämiseksi.
Wolffin väitöstutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa suoekosysteemien muutoksia hyödyntämällä vanhoja, arkistoituja ilmakuvia sekä moderneja, korkean resoluution droonikuvia yhdessä kenttädatan kanssa. Hypoteesina on, että muutoksia pystyy tunnistamaan droonikuvista havainnoitavista kasvillisuusvyöhykkeistä ja hydrologisista ominaisuuksista. Tutkimuksen keskiössä ovat ekosysteemi-insinööreinä tunnetut rahkasammalet, jonka eri lajeja löytyy pitkin soiden vaihtelevia pinnanmuotoja. Ne toimivatkin indikaattoreina muutosten tunnistamiselle. Uusinta teknologiaa ja kokeellisia keinoja hyödyntävässä tutkimuksessaan Tavoitteensa on kehittää luotettavia ja yleistettäviä menetelmiä yksityiskohtaiseen suokasvillisuuden kartoittamiseen ja tunnistamiseen lajien tasolla, ja lopulta mallintaa moniulotteisesti kasvillisuuden jakautumista ja hydrologisia verkostoja.
Poikkitieteellinen väitöstutkimus tuo yhteen maantieteen, ekologian ja kaukokartoituksen aloja ja asiantuntijoita.
Ympäristöliikkeen monimuotoisuus Venäjällä
YTT, yliopistonlehtori Juha Kotilainen työryhmineen sai 306 000 euron apurahan Ympäristöliikkeen monimuotoisuus Venäjällä -hankkeelle.
Ympäristö- ja luonnonsuojeluliikkeellä on Venäjällä pitkät perinteet, ja se on osallistunut eri vaiheissa myös laajemman yhteiskunnallisen muutoksen luomiseen. Eräät ammattimaisesti toimivat ympäristöjärjestöt ovat myös saavuttaneet tietyn asiantuntija-aseman Venäjällä suhteessa valtionhallintoon ja yrityksiin. Viime vuosien poliittinen kehitys on kuitenkin kaventanut ympäristöjärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Hankkeessa tutkitaan venäläisen ympäristöliikkeen nykytilaa, sen erilaisia toiminnan muotoja sekä ympäristöliikkeen mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kestävyyttä edistävästi venäläisessä yhteiskunnassa. Hankkeessa tehdään kolme tapaustutkimusta, jotka kukin käsittelevät ympäristöliikettä sen eri puolilta. Nämä tapaustutkimukset koskevat luonnon monimuotoisuutta edistäviä järjestöjä, ympäristöliikkeen ja alkuperäiskansojen etuja ajavien järjestöjen yhteistyötä sekä venäläisiä ekokyliä. Kukin näistä erilaisista ympäristöliikkeen muodoista on verkottunut eri tavoin sekä Venäjän sisällä että kansainvälisesti. Tutkimus analysoi näiden verkostojen viimeaikaisia muutoksia.
Hankkeessa pureudutaan kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin Venäjällä ympäristökysymysten ja kestävän kehityksen kohdalla sekä luodaan uusia ja vahvistetaan vanhoja kontakteja Suomen ja Venäjän välillä keskusteluyhteyden parantamiseksi ja tiedon leviämisen edistämiseksi.
Tutkijahaku UEF Connectista: https://uefconnect.uef.fi/
Koneen säätiön vuonna 2020 myöntämät apurahat, palkinnot ja lahjoitukset: https://koneensaatio.fi/tilastot-ja-listaukset-myonnetyista-apurahoista-palkinnoista-ja-lahjoituksista-2020/