Viime kevään koronan aiheuttamat poikkeusolot alkoivat muutama viikko ennen pääsiäistä. Monelle tärkeän kristillisen juhlan vietto sai uusia muotoja, kun seurakunnat joutuivat nopealla aikataululla päättämään, kuinka pääsiäiseen tiiviisti kuuluvia jumalanpalveluksia ja etenkin ehtoollista vietetään.
Tutkijatohtori Laura Kallatsan ja yliopistonlehtori Sini Mikkolan juuri julkaistussa tutkimusartikkelissa selviää, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa koronakeväänä toteutettiin. Tutkijat selvittivät myös, millaisin prosessein seurakunnissa päätettiin ehtoollisen mahdollisesta viettämisestä, ja millä tavoin kirkkoherrat kokivat pääsiäisajan järjestelyt.
Vastakkaisia näkemyksiä
Poikkeusolojen aikana kukin tuomiokapituli piispan johdolla antoi seurakunnilleen ohjeistuksen ehtoollisen vietosta nimenomaan pääsiäisajan jumalanpalveluksissa. Kaikkien tuomiokapitulien ohjeet tulivat maaliskuun lopulla eli noin puolitoista viikkoa poikkeustilan alkamisen jälkeen. Se oli kuitenkin liian myöhään, sillä suuri osa seurakunnista oli ehtinyt jo päättää omista käytännöistään ennen ohjeistusta.
– Noin puolet tutkimukseemme vastanneista kirkkoherroista kertoi, ettei tuomiokapitulista annettu ohjeistus vaikuttanut millään tapaa seurakunnan omiin päätöksiin, kertoo Mikkola.
Piispat olivat yhdessä sopineet, että seurakunnissa voidaan viettää ehtoollisjumalanpalveluksia pääsiäisen aikana. Messun sai toimittaa yksi pappi, ja siinä sai lisäksi olla mukana seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia palvelutehtävissä, yhteensä enintään kymmenen ihmistä.
– Kirkkoherrojen näkemykset asiaan olivat keskenään hyvin vastakkaisia. Osa heistä totesi, että ehtoolliseen kuuluu olennaisesti läsnäolo, ja vain harvan ja valitun joukon ehtoollisen nauttimisen katselu on kuin katselisi näytelmää. Toisaalta taas kommenteista löytyi kannanottoja ehtoollisen puolesta, koska kiirastorstai ilman ehtoollista olisi tuntunut oudolta, Kallatsa summaa.
Kirkoille tärkeä yhteisöllisyys haastetaan myös joulun aikaan
Myös kirkkoherrojen tunnekokemukset olivat ristiriitaisia. Tutkijoiden mukaan ehtoollista viettäneiden kirkkoherrojen vastauksista nousi esiin iloa, riemua ja kiitollisuutta, mutta myös syyllisyyttä ja surua siitä, että ehtoollisella sai olla mukana vain pieni ja rajattu joukko.
– Ehtoollista vietettiin pääsiäisenä vain 40 prosentissa seurakunnista. Päätökset ehtoollisen viettämiseen tai sen puuttumiseen tehtiin monessa seurakunnassa seurakuntien työntekijöitä kuulemalla sekä asettumalla seurakuntalaisten asemaan. Niitä pidettiin tärkeämpinä kuin piispojen ohjeita ja teologisia perusteluita, Mikkola kertoo.
Samalla paljastuu ero institutionaalisen tason ja paikallisen tason välillä, joista jälkimmäisessä oman yhteisön eletty todellisuus nousi olennaisimmaksi toimintaa ohjaavaksi tekijäksi.
Vaikka yksityisen ehtoollisen pyytäminen on mahdollista, se ei lisääntynyt pääsiäisen aikana. Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että ehtoollisen yhteisöllinen luonne koettiin kirkkoherrojen lisäksi myös seurakuntalaisten keskuudessa niin vahvana, että poikkeusoloissa oltiin mieluummin kokonaan ilman ehtoollista.
– Yhteisöllisyyden kokemus haastetaan nyt uudestaan joulukirkkojen myötä. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet keräävät vuosittain enemmän osallistujia kuin pääsiäiskirkot, joten monelle jouluun valmistautumisesta puuttuu nyt yksi tärkeä ja yhteisöllinen osa. Monissa seurakunnissa onkin jouduttu tekemään vaikea päätös tilaisuuksien välittämisestä vain verkossa tai jopa peruuttamisesta, summaa Kallatsa.
Tutkimukseen osallistui 141 kirkkoherraa eli 37 prosenttia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherroista.
Kallatsa, L., & Mikkola, S. (2020). ”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020. Uskonnontutkija - Religionsforskaren, 9(2). https://doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i2.100611
Lue lisää aiheesta: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/korona-aika-haastaa-kirkonkin-yhteisollisyyden
Lisätietoja:
Laura Kallatsa, laura.kallatsa(at)uef.fi, p. 050 468 7085
Sini Mikkola, sini.mikkola(at)uef.fi, p. 050 571 6596
