Koronapandemia oli monella tapaa ainutlaatuinen ajanjakso, jonka jäljet näkyvät ja tuntuvat edelleen. Pandemian vaikutukset elävät ihmisten muistoissa, peloissa, toiveissa ja kehoissa. Mahdollisia tulevia pandemioita silmällä pitäen on tärkeää perata kriittisesti koronasta käytyä yhteiskunnallista keskustelua ja kartoittaa siitä puuttuvia näkökulmia, kollektiivisen muistin varjoja.
Tutkijatohtori Tuomo Alhojärvi on tutkinut tuoreessa artikkelissaan keskustelua, jota on käyty pandemian opetuksista. Koronapandemiaa on usein lähestytty sekä sen akuuteissa vaiheissa että niiden jälkeen nimenomaan oppimisen ja opettamisen diskurssien kautta. Näissä keskusteluissa korostetaan erityisesti pandemian opettamia henkilökohtaisia oivalluksia, teknisiä saavutuksia ja poliittisia ohjelmia.
Paitsi että nämä opetukset ovat kovin yleisiä, ovat ne Alhojärven mukaan usein myös ennalta-arvattavia. Pandemian julkilausuttuun mullistavuuteen nähden siitä ottamamme opit vaikuttavat usein latteilta yksinkertaistuksilta.
Alhojärvi ei kuitenkaan ole tutkimuksessaan kiinnostunut saatujen oppien paikkansapitävyydestä vaan siitä, millaisia lausumattomia oletuksia opetusdiskurssi kantaa mukanaan.
– Yhteistä ja jaettua ajanjaksoa ei tulisi ajatella erillään erilaisesta ja erityisestä. ”Sama” pandemia koettiin ja koetaan loputtoman moninaisin tavoin. Yleistämisen rinnalla on pidettävä esillä sellaisia näkökulmia, jotka pandemian yhtäläisiin opetuksiin keskittyvä diskurssi peittää alleen.
Avoimena uusille tulkinnoille ja haasteille
Alhojärvi sanoo, että on ymmärrettävää ja välttämätöntä, että kokemuksia pandemiasta yleistetään ja niistä vedetään suuria johtopäätöksiä. Samalla yleistysten osittaisuus ja vaillinaisuus tulisi kuitenkin tunnistaa. Erilaiset ihmiset ja ihmisryhmät eivät kokeneet yksiselitteisesti samaa pandemiaa.
– Mikään yhteinen kokemus tai ajanjakso ei ole yksinomaan jaettua vaan myös jakavaa. Kriittisen tutkimuksen tehtävä on tarkentaa kaikkia yleistyksistä uupuvia näkökulmia ja niiden ylläpitämiä vallan muotoja.
Yhteiskunta- ja kulttuurintutkimukselle varsin laajalle levinnyt ja arkinen puheenparsi pandemian opetuksista tarjoaa menetelmällisen haasteen. Miten tutkia jotakin sellaista, joka on joka puolella?
– Asioiden yksinkertaisuus ei ole ainoa tai lopullinen totuus niistä. Tämä haastaa myös tutkimusta itsessään paitsi tarkastelemaan kriittisesti omia ennakko-oletuksiaan niin myös säilyttämään avoimuuden uusille tulkinnoille ja haasteille.
Artikkelin tiedot:
Alhojärvi, Tuomo. "What Does the Pandemic Teach Us About X? Scenes of Banal Pedagogy." Diacritics, vol. 51 no. 2, 2023, p. 8-33. Project MUSE, https://dx.doi.org/10.1353/dia.2023.a930869
