Koulujen arkkitehtuurilla on suuri vaikutus koulujen äänimaisemaan ja sitä kautta sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointiin. Tämä selvisi tuoreessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin kahden modernin koulun äänimaisemaa. Tarkastelun kohteena olivat muun muassa koulujen tiloissa kuuluvat äänet sekä teknologian tuottamat äänet. Opettajia haastattelemalla haluttiin kiinnittää myös huomioita siihen, miten koulun äänimaisema vaikuttaa oppimiseen.
– Arkkitehtuuri vaikuttaa niin koulun äänimaisemaan kuin siihen, miten opettajat organisoivat omaa opetustaan, kertoo yliopistotutkija Elina Hytönen-Ng.
Täydellistä hiljaisuutta ei enää tavoitellakaan
Peruskouluissa vallitsee niille tyypillinen, mutta samalla hyvin moninainen äänimaisema, joka koostuu koulussa toimivien ihmisten aiheuttamista äänistä sekä erilaisten teknologioiden tuottamista ja koulun ulkopuolisista äänistä. Äänimaisemaa sekä tuotetaan itse esimerkiksi puheella ja liikkumalla että kohdataan passiivisemmin esimerkiksi sähkölaitteiden käytön ääninä.
Koulun rakenne, jossa suosittiin avoimia oppimisympäristöjä, kannusti yhteistyöhön oppimisessa. Avoimet oppimistilat ja niiden äänimaisemat eivät kuitenkaan aina tue lasten tarpeita.
– Tulosten perusteella on selvää, että koulujen suunnittelussa pitäisi ottaa paremmin huomioon erilaisten oppijoiden tarpeet ja -rajoitteet.
Äänimaisema on usein se salakavala, mutta hyvin suuri osa päivittäistä kuormitustamme.
Elina Hytönen-Ng
Yliopistotutkija
Äänimaisema on tärkeä hyvinvointitekijä sekä oppilaiden että opettajien näkökulmasta, sillä koulussa vietetään iso osa päivästä. Hyvinvointi voi taas vaikuttaa koulumenestykseen, joka määrittelee lasten kohdalla myös olennaisesti heidän tulevaisuuttaan. Toisaalta opettajien kohdalla on kyse heidän työurastaan ja koulurakennuksessa vietetyistä vuosikymmenistä, joita voi mahdollisesti olla useita.
– Tutkimuksessa haluttiin tutkijaryhmän puolelta siis myös miettiä sitä, miten opettajien työhyvinvointia ja jaksamista voitaisiin tukea paremmin. Äänimaisema on usein se salakavala, mutta hyvin suuri osa päivittäistä kuormitustamme, Hytönen-Ng kertoo.
Haastateltujen opettajien kokemuksissa korostui, että keskustelun ja tekemisen äänet kuuluvat nykyiseen oppimiskäsitykseen, jossa korostetaan vuorovaikutteisuutta ja tekemällä oppimista.
– Täydellinen hiljaisuuden tavoittelu ei enää ole tavoiteltavaa, vaan oppimisen äänet saavat kuulua, kiteyttää tutkijatohtori Kaisa Pihlainen.