– Moni täältä valmistunut hammaslääkäri on luonut upeaa kansallista tai kansainvälistä uraa. Tärkeimmän työn ovat kuitenkin tehneet perushammaslääkärit, sanoi emeritaprofessori Arja Kullaa tilaisuudessa, jossa juhlistettiin kuopiolaisen hammaslääkärikoulutuksen merkkivuotta.
– Karies ja parodontiitti ovat globaalisti yleisimpiä infektiosairauksia, jotka aiheuttavat suun dysbioosin ja vaikuttavat sitä kautta yleisterveyteen. Paikkaushoito on tärkeää anti-infektiivistä hoitoa, joka tuottaa hyvinvointia ja terveyttä väestölle, Kullaa totesi.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi 50 vuotta hammaslääkärikoulutuksen käynnistymisestä Kuopiossa. Vuosituhannen taitteessa Kuopion hammaslääkärikoulutus lakkautettiin, mutta aloitettiin uudestaan vuonna 2010. Molempien pioneeriaikojen tunnelmiin palattiin 8. syyskuuta järjestetyssä tilaisuudessa.
Kylpyammeellinen hampaita
Ensimmäiset hammaslääketieteen opiskelijat aloittivat opintonsa silloisessa Kuopion korkeakoulussa syksyllä 1973, Kullaa muiden joukossa. Koulutukselle oli kiireellinen tarve alueen hammaslääkäripulan, itäsuomalaisten kasautuvien suun terveysongelmien ja edellisenä vuonna voimaan tulleen kansanterveyslain vaatimusten vuoksi.
– Itse koin syrjäseudun väestön suunterveyden katastrofaalisen tilan kandikesänä 1977 Varpaisjärvellä, missä hammaslääkärin palveluja oli ollut tarjolla vain satunnaisesti. Silloin oli kyllä tekemisen meininkiä. Poistin kesän aikana kylpyammeellisen hampaita ja puhkoin märkäpesäkkeitä. Kahden alemman vuosikurssin kandin kanssa teimme töitä aamusta iltamyöhään.
Myös yliopiston hallintojohtaja Tuomo Meriläinen kiitti Kuopiosta valmistuneita hammaslääkäreitä Itä-Suomen ja koko maan kansanterveyden eteen tehdystä työstä. – Täältä on valmistunut jo kaikkiaan 810 hammaslääketieteen lisensiaattia.
Meriläinen on itsekin Kuopion hammaslääkärikoulutuksen kasvatti ja toiminut muun muassa Kuopion kaupungin ylihammaslääkärinä. – Näin omakohtaisesti seuraukset, kun koulutus lopetettiin vuonna 1998. Jo vuotta myöhemmin alueelle oli vaikea löytää hammaslääkäreitä. Onneksi asian tärkeys ymmärrettiin ja tilanne korjattiin.
Asekoululta maailmalle
Dosentti Matti Rajala oli yksi ensimmäisistä hammaslääketieteen opettajista Kuopiossa. Sieltä aukeni polku kansainväliselle uralle, vaikka alku oli vaatimaton. – Sain elämäni ensimmäisen oman työhuoneen Kuopion asekoululta, minne korkeakoulu ensin sijoitettiin. Käytin sitä myös makuuhuoneena, kunnes perhe muutti perässä Turusta.
– Minulla oli kaapissa patja, jonka illalla rullasin lattialle. Viereisessä uimahallissa kävin aamulla suihkussa ja kahvilla. Siitä se lähti rullaamaan, yliassistenttina tuolloin toiminut Rajala muisteli.
Rajalalla oli jo jatko-opiskelupaikka Birminghamissa, mutta eräissä illanistujaisissa kansanterveystieteen professorit Hannu Vuori ja Olli Heinonen päättivät ”muutaman tuutingin” jälkeen lähettää hänet Harvardiin, josta jäi taskuun paitsi väitöskirja, myös maisterintutkinto epidemiologiasta. – Sieltä palattuani ei kestänyt kauankaan, kun minulle tarjottiin Uudenmaan lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston päällikön viransijaisuutta, Ajattelin, että sehän olisi kiinnostava kokemus sosiaalihammaslääketieteen opettajalle, ja sille tielle jäin.
Sittemmin Rajala on tehnyt mittavan uran terveyden edistämiseen liittyvissä tehtävissä muun muassa Maailman terveyden edistämisen unionissa, Euroopan komissiossa ja Suomen EU-edustustossa.
Tanssia, laulua ja viinimarjoja
1970-luvun opiskelijaelämää esityksissään muistelivat Pekka Utriainen ja Kari Palokas. Utriainen on toiminut muun muassa Jyväskylän sosiaali- ja terveysjohtajana ja Pihlajalinnan liiketoimintajohtajana. Palokas on parodontologian erikoishammaslääkäri ja Kuopion hammaslääketieteen opiskelijoiden ainejärjestön Dentinan perustajajäsen.
– Yhtenä kauniina kevätpäivänä teimme Heikki Tuutin johdolla vahahampaita Keilatalon alakerrassa. Kaikkia vähän tympäisi niitä veistellä kauniilla ilmalla. Yhtäkkiä Heikki totesi, että eiköhän tämä tältä päivältä riitä, että mitä muuta keksittäisiin. Joku ehdotti, että lähdetään Renkkuun päivätansseihin. Se sai yleistä kannatusta ja sinne lähdettiin, Utriainen kertoi.
– Meidän kurssille sattui yrittäjähenkistä porukkaa. Itsekin maatalon poikana möin henkilökunnalle paljon perunaa, lanttua, porkkanaa, viinimarjaa ja muuta.
Kerran protetiikan professori Eino Mäkelä koputti luentosalin oveen kesken luennon ja tiedusteli arvokkaasti, olisiko kandidaatti Utriainen paikalla. – Vieruskaverit jo tönivät toisiaan, että onkohan Utriaisella proteettisia ongelmia. Lähdettyäni salista vähän pelokkaana Mäkelä laittoi oven kiinni ja sanoi: ”Olisikohan sinulla niitä mustia viinimarjoja, kun minä olen lähdössä mökille ja vaimoni niin niistä tykkää.”
Palokas puolestaan kävi kuvien kera kieli poskessa läpi muistoja eri puolilla kaupunkia sijanneista tilapäisistä alkuvuosien opetustiloista. – Opetusta oli päivän aikana useassa eri paikassa ja kunto pysyi hyvänä.
Opintojen ohessa ehdittiin pitää niin liikuntailtapäiviä kuin lauluiltojakin. – Ja Renkun opiskelijatansseissa moni koki kohtalonsa.
Proffan vappu-uitto aloitettiin jo noina aikoina, ja vappulehtikin perustettiin. Pikkujouluja opiskelijat ja henkilökunta viettivät yhdessä.
– Perustettuamme Dentinan lääkiksen opiskelijat sanoivat, että logo muistuttaa enemmän hyljettä kuin hammasta, Palokas kertoi.
Paranette-hammashoitoyksikkö oli sysäys alan kotimaiselle teollisuudelle
Plandent Oy:n aluepäällikkönä toiminut Esko Hokkanen oli mukana pystyttämässä Kuopion kampukselle sekä vuonna 1978 valmistunutta hammaslääketieteen opetusklinikkaa silloisen Dentaldepot’n palveluksessa että vuonna 2013 avattua uutta klinikkaa, jonne hankittiin huippumodernit Planmecan laitteet.
Professori Ilkka Paunion ja Matti Rajalan 1970-luvulla opetuskäyttöön kehittämä hammashoitoyksikkö sai nimekseen Paranette – ensimmäiset tavut tulivat kehittäjien nimistä. Kehitystyö oli Hokkasen mukaan alkusysäys alan menestyksekkäälle teollisuudelle Suomessa.
Laitteiden poistuttua aikanaan käytöstä Kullaa osti niistä yhden ja on lahjoittanut sen museokappaleeksi yliopistolle.
Myös uusi klinikka on ollut Hokkasen mukaan edellä aikaansa. – Tänne tehtiin esimerkiksi oma puhdasvesijärjestelmä ensimmäisenä Pohjoismaissa. Digiloikka ja virtuaaliopetus on otettu haltuun ja kehitys jatkuu.
Hammaslääkäriksi 2000-luvulla
Millaista hammaslääkäriksi opiskelu Kuopiossa on ollut 2000-luvulla? – Koulumaista, lukarin mukaan edettiin. Klinikka oli aamuisin ja muutamat meistä olivat jo seitsemän jälkeen omaa loosia varustamassa, muisteli Ella Pöyhönen, joka toimii nykyisin Iisalmen ja Kajaanin Mehiläisen vastaavana hammaslääkärinä.
Pöyhönen aloitti opinnot uuden hammaslääkärikoulutuksen toisella vuosikurssilla vuonna 2011 ja toimi kurssin emäntänä. – Aloittaessamme yksikössä oli vasta muutama professori ja koordinaattori. Uusia opettajia rekrytoitiin ja uusia kursseja aloitettiin meidän siirtyessämme kohti klinikkaa. Opetus oli aika vuorovaikutteista. Jos jokin ei meidän opiskelijoiden mielestä toiminut, vaadimme muutoksia, ja niitä myös tehtiin.
Opiskelijoille tähdennettiin hammaslääketiedettä osana lääketieteen kokonaisuutta. Työelämässä kertynyt kokemus on puolestaan Pöyhösen mukaan opettanut, että paras hoitoratkaisu voi vaihdella potilaan ja tilanteen mukaan.
Ainejärjestö Dentinan tervehdyksen tilaisuuteen toi Dentinan puheenjohtaja, 3. vuosikurssin opiskelija Essi Rautiala. – Dentina on teidän perintönne meille nykyisille opiskelijoille. Kunnioitamme perinteitä, mutta tuomme niihin myös oman kosketuksemme, Rautiala totesi 1970-luvulla opiskelleille.
Puolivahingossa ”järjestöjyräksi” päätynyt Rautiala on yllättynyt iloisesti siitä, miten ainejärjestön toiminta yhdistää eri vuosikurssien opiskelijoita. – Yhteisöllisyys on vahvaa ja denttariperhe todellinen ilmiö. Viime aikoina olemme pitäneet esillä myös yhdenvertaisen kohtelun ja turvallisen tilan tärkeyttä.
Tilaisuuden juonsi Kullaan kanssa 4. vuosikurssin opiskelija Elias Huuhka. Opiskelijoiden muodostama Denttarikuoro esitti musiikkia 1970-luvun hengessä.
