Minne työikäisten keskittymiskyky katosi, miten rahapeliriippuvuutta hoidetaan ja mistä asioista kehitysvammainen saa päättää itse? Muun muassa näistä aiheista puhuttiin Itä-Suomen Lääketiedetapahtumassa.
Muistamisen, keskittymisen ja työssä jaksamisen ongelmia on työterveyshuollon asiakkailla paljon, kertoi vastaava työterveyslääkäri Jari Honkanen Mehiläiseltä tapahtuman mediatilaisuudessa. Honkanen toimii myös alalle erikoistuvien kouluttajalääkärinä.
– Muistisairauksien pelko on monella suuri, varsinkin jos niitä on suvussa. Useimmiten ongelmien taustalla ei kuitenkaan ole aivosairaus, vaan muuta kuormitusta. Joskus se liittyy työn vaatimuksiin, mutta vielä useammin yksityiselämään, elämäntapoihin ja ruuhkavuosiin.
Hyvin moni esimerkiksi tinkii unen määrästä ja nukkuu huonosti. – Monesti siihen myötävaikuttaa alkoholi, sillä yksikin saunakalja voi heikentää unen laatua ja aivojen valmistautumista seuraavaan päivään. Hyvin usein ”päälle jäänyt” unilääkitys tai rauhoittavat lääkkeet vaikuttavat myös muistin toimintaan.
– D-vitamiinilisän otan usein puheeksi, sillä D-vitamiinin puute voi väsyttää ja jopa masentaa. Uniapnea on myös yleinen ja sen hyvä hoito pitäisi huomioida työterveyshuollossakin.
– Puhutaan myös hankitusta keskittymishäiriöstä. Multitaskaaminen ajaa aivot ylikuormitustilaan, josta palautuminen vaatii tietoisia muutoksia arkeen. Pitkäkestoisena stressi tutkitusti lisää myös muistisairauden riskiä.
Työterveyshuollossa asiakas tunnetaan usein jo pitkältä ajalta, mikä auttaa arvioimaan kokonaistilannetta. Työterveyshuollon moniammatillinen tiimi on keskeinen ongelmien syiden ja työkyvyn selvittelyssä, seurannassa sekä tarvittaessa edistämässä kuormitusta keventäviä työjärjestelyjä ja kuntoutustoimia.
Jos työikäisellä todetaan muistisairaus, on Honkasen mukaan tärkeää selvittää, miten voitaisiin tukea työssä jatkamista vaikka osa-aikaisestikin. – Aivoillekin on parasta kuntoutusta, jos voi vielä saada työstä onnistumisen kokemuksia ja mielihyvää.
Keskittymiskykyä peruspalikoista
– Itsesäätelyn vaatimukset ovat lisääntyneet sekä opiskelussa että työssä. Se on iso asia, josta puhutaan paljon myös opiskelijoiden kanssa, kertoi Itä-Suomen yliopiston opintopsykologi Katri Ruth.
– Opiskelijalla voi olla esimerkiksi samanaikaisesti useita verkkokursseja, joissa luentojen, tehtävien ja levon aikataulutus ja järjestys on täysin oman ohjauksen varassa ja se tuntuu raskaalta.
– Myös etätyö vaatii paljon itsesäätelyä. Olemme kuitenkin laumaolentoja ja muiden kanssa tekeminen auttaa meitä suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja pysymään vireänä. Tämä pitäisi ottaa paremmin huomioon niin opiskelussa kuin työelämässäkin.
Ruthin mukaan jokainen voi huoltaa keskittymiskykyään arjen paineissa kiinnittämällä huomiota stressin ja vireystilan säätelyyn. – Nuku, liiku ja syö hyvin. Unohda multitaskaus ja huolehdi jokaiseen päivään rauhoittumisen ja palautumisen hetkiä ilman kännykkää ja muita ruutuja. Nämä ovat tuttuja, mutta usein laiminlyötyjä peruspalikoita.
– Työyhteisössä olisi tärkeää tietoisesti välttää kiireestä puhumista ja stressitilan lietsomista toisissamme.
Työelämän intensiivistymisestä ja jatkuvasta muutoksesta puhutaan paljon. Ruth muistutti, ettei asiantuntijatyökään toki pelkästään kuormita, vaan antaa elämään myös merkitystä ja hyvinvointia sekä onnistumisen ja hallinnan kokemuksia.
Käypää hoitoa rahapeliriippuvuuteen
– Raha- ja digipeliriippuvuudessa on kyse sairauksista, joille on diagnostiset kriteerit. Peliriippuvuuteen on myös tehokkaita hoitoja, kertoi emeritusprofessori Hannu Alho.
Rahapeliongelman Käypä hoito -suositus julkaistiin viime talvena ja Alho johti suositukset laatinutta työryhmää. – Kolmella prosentilla suomalaisista on rahapeliongelma ja 1,5 prosentilla vakavampi rahapeliriippuvuus. Kyse on siis kymmenistä tuhansista suomalaisista.
Kun mukavana ajanvietteenä alkanut pelaaminen muuttuu pakonomaiseksi, siihen liittyy usein muitakin mielenterveyden häiriöitä ja päihteiden käyttöä. – Hoitoon hakeudutaan usein näistä muista syistä, joiden taustalta pitäisi tunnistaa rahapeliriippuvuus.
Tupakan ja alkoholin käytöstä keskusteleminen on Alhon mukaan jo nykyisin luontevaa sekä lääkäreille että potilaille, mutta rahapeliongelmaa usein salaillaan ja hävetään. Sen seulontaan on kuitenkin mittareita käytettävissä.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja motivoiva haastattelu ovat tehokkaita rahapeliriippuvuuden hoidossa, ja Alhon mukaan hoitojen saatavuutta tulisikin parantaa. – Lisäksi on esimerkiksi nettipohjaisia ohjelmia. Erinomainen palvelu on Peluuri, josta saa myös anonyymisti apua.
Nuoret ja ikäihmiset ovat rahapeliriippuvuuden riskiryhmiä. – Ulkoisista tekijöistä erityisesti peliautomaatit altistavat rahapeliriippuvuuden kehittymiselle.
Digi- ja rahapeliriippuvuus limittyvät Alhon mukaan usein toisiinsa ja esimerkiksi kouluissa olisikin hyvä keskustella siitä, ettei pelaaminen ole täysin riskitön harrastus.
Rahapeliriippuvuuden hoidossa ei tähdätä ”kohtuukäyttöön”, vaan pelaamisen lopettamiseen kokonaan, sillä pelihimo aktivoituu herkästi uudestaan. – Terapiassa etsitään jotain muuta sen tilalle.
Kehitysvammaisella on oikeus myös huonoihin valintoihin
Tapahtumassa käsiteltiin myös kehitysvammalääketieteen käytännön kysymyksiä ja etiikkaa. Ylilääkäri Minna Kuusela Siun sotesta tarkasteli vammaisten itsemääräämisoikeuteen liittyvää lainsäädäntöä, kuten vuonna 2016 päivitettyä lakia kehitysvammaisten erityishuollosta sekä tuettua päätöksentekoa, jota kaavaillaan kirjattavaksi uuteen vammaispalvelulakiin.
Vuoden 2016 lakimuutokset kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi ja rajoitustoimenpiteiden vähentämiseksi herättivät Kuuselan mukaan paljon keskustelua käytännön työssä. – Nousi esiin esimerkiksi se, että kehitysvammaisella on oikeus tehdä huonojakin ratkaisuja ja oppia niistä. Liian pitkälle ei pidä holhota ja suojella.
Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus päättää asioistaan kykyjensä mukaan. – Päätökset voivat olla isoja tai pieniä, kuten että ottaako maitoa vai piimää. Kehitysvammaisen mielipide pitää selvittää, vaikka se vaatisi vaivaa. Jos hän ei puhu, käytetään muita keinoja, kuten kuvia ja tukiviittomia. Puhevammaisten tulkki tai henkilön läheinen voi olla apuna, Kuusela sanoi.
Hän kertoi usein pohtineensa, mistä läheinen voi ja saa päättää kehitysvammaisen puolesta. – Jos ei läheisiä kuulla, kaikkien elämä vaikeutuu, joten kompromisseja joudutaan tekemään.
Lain mukaan kaikki yksittäisetkin kehitysvammaiseen kohdistuvat rajoitustoimet tulee raportoida, olipa kyse sängyn laidan nostosta tai vaikka lepositeistä. – Ikäihmisten palveluissa ei ole vastaavaa säätelyä, joten joskus syntyy hämminkiä henkilökunnan siirtyessä osaamisalalta toiselle.
– Kehitysvammalääkärinä toivoisinkin, että saataisiin lopulta laki, joka säätelee kaikkien muidenkin potilas- ja asiakasryhmien rajoittamistoimenpiteitä ja itsemääräämisoikeutta.
Itä-Suomen Lääketiede -tapahtuman järjesti Pohjois-Savon Lääkäriyhdistys 17.–19. syyskuuta Kuopiossa yhteistyössä Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen kanssa.
