– Erikoistuminen kannattaa. On kiva tehdä työtä, jonka asiantuntija tietää itsekin olevansa. Mutta mihin erikoistua, siinäpä kysymys, sanoi anestesiologian ja tehohoidon professori, ammatillisen jatkokoulutustoimikunnan puheenjohtaja Matti Reinikainen lääketieteen erikoisalatapahtumassa Kuopiossa.
Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma kokosi huhtikuussa Medistudiaan salin täydeltä lääkärin alkuja, joille oli tarjolla tietoa kaikkiaan 19 lääketieteen erikoisalasta, erikoislääkärikoulutukseen hakemisesta ja EU-alueella lääkärinä toimimiseen pätevöittävästä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta. Myös yliopiston uraohjaus esittäytyi. Iltapäivän aikana oli mahdollisuus sekä kuunnella erikoisalojen tietoiskuja että vierailla niiden esittelypisteissä.
Lääketieteen opiskelijat Jenna Laakkonen, Sanna Laakkonen ja Hanna-Leena Kujanen olivat aikeissa kuunnella ainakin lastentautien ja lastenneurologian infot. – Myös naistentaudit ja synnytykset kiinnostavat, Jenna Laakkonen lisäsi.
Erikoisalan valintaan vaikuttavat hänen mukaansa myös työajat ja päivystysvelvoitteet. – Perhe-elämä ja työrytmi pitäisi jotenkin saada sovitettua yhteen.
Kujaselle lääkärin ammatti on jo toinen ja toiveena olisi päättää melko nopeasti, mihin erikoistuisi.
Tapahtumassa kannustettiin nuoria lääkäreitä myös rohkeasti kokeilemaan eri erikoisaloja. – Monet tekevätkin jo kandiaikana ja valmistumisen jälkeen parin-kolmen kuukauden pätkiä eri erikoisaloilla, Jenna Laakkonen kertoi.
Salapoliisiksi patologialle vai elämän ihmeen äärelle naistentaudeille ja synnytyksille?
Patologian ja radiologian esittelypisteellä päivystivät erikoistuva lääkäri Minna Lindlöf sekä patologian kliininen opettaja, apulaisylilääkäri Tuomas Rauramaa. – Monesti ajatellaan, että patologi tekee vain ruumiinavauksia. Erikoistumisvaiheessa niitä onkin, mutta muuten työ on suurimmaksi osaksi sairauksien diagnostiikkaa. Potilasnäytteiden tutkiminen diagnoosin löytämiseksi on mukavaa salapoliisin työtä, Lindlöf kertoi.
Patologilta vaaditaan hänen mukaansa kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. – Visuaalinen hahmotuskyky on myös eduksi.
Rauramaankin mukaan ongelmaratkaisu on työn parhaita puolia. – Työ on monipuolista, päivittäin oppii jotain uutta ja pääsee tekemään yhteistyötä toisten ammattilaisten kanssa.
Naistentautien ja synnytysten esittelypisteellä pääsi kokeilemaan fantomeilla syntyvän lapsen auttamista ulos synnytyskanavasta. – Alan päivystyksistä 90 prosenttia on raskaana olevien ja synnytysten hoitoa. Normaali alatiesynnytys toki hoituu kätilön voimin, totesi erikoislääkäri Leena Alanne.
Parhaita hetkiä työssä ovatkin, kun synnytys päättyy onnellisesti sekä lapsen että äidin kannalta.
– Naistentaudit ja synnytykset ovat valtavan monipuolinen ala: on perinatologiaa ja sikiödiagnostiikkaa, mutta myös lapsettomuushoitoja ja esimerkiksi gynekologisten syöpien hoitoa sytostaatteja ja leikkauksia myöten, kohdunpoistoja ja virtsankarkailun leikkaushoitoa. Hoidamme naisia elämän loppuun asti. Osaamista voi myös syventää suppeissa lisäkoulutuksissa.
Työterveyshuoltoon, yleis- vai sittenkin korvalääkäriksi?
– Työterveyshuolto on ainoa erikoisala, joka tuntee työn ja käy työpaikoilla. Työn ja terveyden yhteys tekee alasta erittäin mielenkiintoisen, kertoi työterveyden professori Tuula Oksanen.
Työterveyshuollon asiakkaita ovat niin työntekijät, työnantajat kuin yhteiskuntakin. – Tavoitteena on pitää ihmiset työssä.
Työterveyslääkärin arkea ovat esimerkiksi työntekijän työkyvyn tukemiseen tähtäävät työterveysneuvottelut. – Työelämän jatkuva muutos vaikuttaa myös työterveyslääkärin työhön, totesi Oksanen, joka on omalla urallaan hoitanut erilaisia työpaikkoja satamasta ja energialaitoksesta aina teatteriin ja palolaitokseen.
– Yleislääkäri miettii ihmistä ja hänen huoliaan, murheitaan ja pärjäämistään kokonaisuutena. Työssä näkee koko elämän kirjon, kertoivat yleislääketieteen erikoislääkäri Katri Salokangas ja erikoistuva lääkäri Piia Niemelä erikoisalastaan.
– Kohtaamme potilaita oireiston alkuvaiheessa, mutta huolehdimme myös jatkohoidosta erikoissairaanhoidon diagnoosin jälkeen. Yleislääkäri hoitaa myös potilaita, joille ei löydy diagnoosia tai parantavaa hoitoa.
Valtaosa yleislääkäreistä toimii terveyskeskuksissa, mutta heitä toimii myös esimerkiksi työterveyshuollossa, sairaaloissa, kouluterveydenhuollossa ja neuvolatyössä. Erikoistumiseen sisältyy terveyskeskuskoulutuksen lisäksi ainakin kolmen muun kliinisen alan koulutusta. – On iso plussa, että erikoistumisen aikana pääsee kokeilemaan muitakin aloja, Niemelä sanoi.
– Korva-, nenä- ja kurkkutaudit on monipuolinen ala, jolla hoidetaan kaikenikäisiä potilaita vauvasta vaariin, kertoi kliininen opettaja Petrus Miettinen.
Ala sopii hänen mukaansa toimenpiteistä kiinnostuneille, sillä niitä pääsee tekemään pientoimenpiteistä ja mikrokirurgiasta aina suuriin leikkauksiin. Mielenkiinnon mukaan voi suuntautua johonkin suppeampaan erityisosaamisalueeseen.
Korvalääkäreitä on paljon myös yksityislääkäreinä. – Yksityisellä puolella työllistävät paljon lasten korvatulehdukset. Korvien putkituksia, risanpoistoja ja muita pieniä leikkauksia tehdään sielläkin jonkin verran, kertoi korva-, nenä- ja kurkkutautien professori Sanna Salmi.
Tapahtumassa esittäytyivät lääketieteen erikoisaloista myös foniatria, reumatologia, sisätaudit, syöpätaudit, psykiatria, lastenpsykiatria, ortopedia ja traumatologia, gastrokirurgia, akuuttilääketiede, kliininen mikrobiologia ja kliininen kemia. Erikoisaloja on kaikkiaan 50. Oman alan löytämisessä auttaa myös erikoisalani.fi -sivusto.
Tapahtuman järjesti Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitos yhteistyössä Nuorten lääkärien yhdistyksen ja lääketieteen opiskelijoiden ainejärjestön KuoLon kanssa.
Sivun yläkuva: Kirurgiaan erikoistuminen kiinnostaa lääketieteen opiskelija Linda Tyynelää (kuvassa toinen oikealta). Kuvassa myös ortopedi Katriina Paasikallio, erikoistuva lääkäri Mira Ovaska sekä ortopedian ja traumatologian professori Heikki Kröger.