Lapsuuden liikkumattomuus nostaa insuliinia ja kohottaa kakkostyypin diabetesriskiä

Itä-Suomen, Bristolin ja Exeterin yliopistojen toteuttaman tutkimuksen tulokset julkaistiin Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä.

Kaikkiaan 792 Bristolin yliopiston ALSPAC-tutkimuksen osallistujaa seurattiin 11 vuoden iästä 24-vuotiaiksi asti. Seurannan alussa heille kertyi paikoillaanoloa noin kuusi tuntia päivässä, 13 vuotta myöhemmin jo yhdeksän tuntia päivässä. Paikoillaan vietetyn ajan lisääntyminen oli yhteydessä  jatkuvaan paastoveren insuliinipitoisuuden nousuun erityisesti ylipainoisilla tai lihavilla nuorilla, joilla kohonneen insuliinipitoisuuden riski kasvoi 20 prosenttia. Keskimäärin 3–4 tuntia kevyttä liikuntaa päivässä koko seurannan ajan sen sijaan vähensi kohonneen insuliinin riskiä 20 prosentilla. Suurempi määrä kevyttä liikuntaa oli myös yhteydessä vähäisempään insuliiniresistenssiin. 

Myös reipas tai rasittava liikunta näytti alentavan insuliinia, mutta huomattavasti vähemmän.

Samassa tutkimusaineistossa runsaalla paikoillaanololla on aiemmin havaittu yhteys lihavuuteen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, matala-asteiseen tulehdukseen ja varhaisiin verisuonimuutoksiin. Tutkijat ovat myös huomanneet nuorten lihavuuden ja pahenevan insuliiniresistenssin muodostavan toisiaan ylläpitävän noidankehän.

Kevyt liikunta on viimeaikaisissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi keinoksi kumota lapsuuden liikkumattomuuden haitallisia vaikutuksia. Aiemmin ei kuitenkaan ole selvitetty, vähentääkö lapsuudesta saakka säännöllisesti harrastettu kevyt liikunta kohonnutta verensokeria, insuliinia tai insuliiniresistenssiä. Harvassa tutkimuksessa on nimittäin toistuvasti mitattu näitä kaikkia laajassa joukossa terveitä nuoria.

Nyt julkaistu tutkimus on tähän asti laajin ja pitkäkestoisin seurantatutkimus, jossa on seurattu lasten liikkumista ja paikallaanoloa liikemittarilla sekä mitattu verensokeria, insuliinia ja insuliiniresistenssiä. Osallistujat käyttivät vyötäröllä pidettävää liikemittaria 4–7 päivän ajan 11, 15 ja 24 vuoden iässä. Paastoverensokeri ja insuliini mitattiin 15, 17 ja 24 vuoden iässä. Paastoverestä mitattiin toistuvasti myös HDL- ja LDL-kolesteroli, triglyseridit ja CRP. Verenpaine, syke, tupakointi, sosioekonominen tausta sekä sydän- ja verisuonitautien sukurasite otettiin huomioon analyyseissä.

– Mitäpä sitä kiertelemään: viimeaikaiset tutkimuksemme osoittavat, että lapsuuden liikkumattomuus on todellinen mörkö, joka vaanii lapsia ja nuoria kaikkialla maailmassa. Liiallinen ruutuaika on niin ikään osa ongelmaa, sanoo lääkäri, kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Liikunnan puute on nykyajan keskeinen kohonneen insuliinin, lihavuuden, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, matala-asteisen tulehduksen ja valtimoiden jäykistymisen syy. Kolmesta neljään tuntia kevyttä liikuntaa päivässä on tehokas keino kumota lapsuuden liikkumattomuuden haitallisia vaikutuksia, ja tästä pitäisi puhua paljon enemmän. Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin kevyt liikunta ei vielä sisälly. Kansanterveyden asiantuntijoiden, terveyspolitiikan päättäjien, terveystoimittajien, lastenlääkärien ja vanhempien tulisi silti kannustaa lapsia harrastamaan kevyttä liikuntaa päivittäin.

Agbajen johtaman urFIT-CHILD-tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappu Maukosen rahasto, Lastentautien tutkimussäätiö ja Alfred Kordelinin säätiö.