Lapsuudessa aloitettu kevyt liikunta vähentää paikallaanolon aiheuttamaa tulehdusta reipasta tai rasittavaa liikuntaa tehokkaammin

Lapsuudesta nuoruusikään lisääntyvä paikallaanolo lisäsi elimistön matala-asteista tulehdusta juuri julkaistussa seurantatutkimuksessa. Tulosten mukaan kevyt liikunta saattaa kuitenkin parantaa tulehdusta. Reippaalla tai rasittavalla liikunnalla ei ollut vastaavaa vaikutusta. Tutkimukseen toteuttivat Itä-Suomen yliopisto ja Bristolin ja Exeterin yliopistot Isosta-Britanniasta, ja tulokset julkaistiin Journal of Clinical Endocrinilogy & Metabolism -tiedelehdessä.

Matala-asteinen tulehdus on yhdistetty useisiin sairauksiin kautta elinkaaren, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, metabolisiin ja neurologisiin sairauksiin, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin ja syöpään. Vastikään havaittiin myös, että matala-asteinen tulehdus saattaa johtaa varhaisiin verisuonimuutoksiin nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan yli 80 prosenttia maailman nuorista saa liian vähän päivittäistä liikuntaa. Liikkumattomasta elämäntavasta aiheutuvien sydäntautien, lihavuuden, diabeteksen ja muiden kroonisten kansantautien ennustetaan koskettavan 500 miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä, mistä aiheutuu arviolta 27 miljardin dollarin kustannukset joka vuosi.

Tämä liikkumattomasta elämäntavasta aiheutuvien terveyshaittojen ennuste on huolestuttava ja antaa aihetta etsiä tehokkaita ehkäisykeinoja.

Liikemittarin avulla objektiivisesti mitatun liikkumiskäyttäytymisen pitkäaikaisvaikutuksia matala-asteiseen tulehdukseen lapsilla ei ole aiemmin tutkittu, sillä se on kallista ja toistuvien mittausten toteuttaminen jopa yli 10 vuotta kestävissä tutkimuksissa on haastavaa.

Nyt julkaistuun tutkimukseen osallistui 792 lasta. He olivat tutkimuksen alkaessa 11-vuotiaita ja heitä seurattiin noin 13 vuoden ajan eli 24 vuoden ikään saakka. Lasten paikallanoloa ja kevyttä, reipasta tai rasittavaa liikuntaa mitattiin liikemittarin avulla 11, 15 ja 24 vuoden iässä. CRP-tulehdusarvo sekä paastoverensokeri-, insuliini-, HDL- ja LDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot mitattiin toistuvasti 15, 17 ja 24 vuoden iässä. Samoina ikävuosina mitattiin myös lasten kehonkoostumus matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla DEXA-laitteella, ja tutkijat ottivat huomioon myös mahdollisen tupakoinnin, sosioekonomisen aseman sekä sydän- ja verisuonitautien sukurasitteen.

Paikallaanolo lisääntyi 13 vuoden seurannan aikana: lapsilla paikallaanoloa kertyi noin kuusi tuntia päivässä, kun taas nuorilla aikuisilla paikallaanolon määrä oli jo yhdeksän tuntia päivässä. Kevyt liikunta väheni kahdeksasta kolmeen tuntiin päivässä, kun taas reippaan tai raskaan liikunnan määrä pysyi jokseenkin muuttumattomana, eli noin 50 minuutissa päivää kohden. Tutkijat havaitsivat, että paikallaanolo pahensi matala-asteista tulehdusta osin kohonneen verenpaineen kautta. Kohonnut verenpaine selittää kuitenkin vain kahdeksan prosenttia paikallaanolon yhteydestä tulehdukseen.

Lapsuudesta varhaisnuoruuteen jatkuva kevyt liikunta oli yhteydessä vähäisempään tulehdukseen, mutta kehon rasvapitoisuuden nousu vähensi kevyen liikunnan vaikutusta 30 prosentin verran. Lapsuudessa harrastettu reipas tai raskas liikunta oli yhteydessä vähäisempään tulehdukseen, mutta kehon rasvapitoisuuden nousu vähensi reippaan tai raskaan liikunnan vaikutusta 80 prosentin verran, eli käytännössä kumosi tämän suotuisan, tulehdusta vähentävän vaikutuksen.

– Havaitsemme nyt ensimmäistä kertaa, että lapsuudessa aloitettu kevyt liikunta voi olla reipasta tai raskasta liikuntaa parempi tapa vähentää paikallaanolosta aiheutuvaa matala-asteista tulehdusta. Yllättävää oli, että kehon kokonaisrasvapitoisuuden kasvu kumosi reippaan tai raskaan liikunnan tulehdusta vähentävän vaikutuksen myös normaalipainoisilla lapsilla, sanoo lääkäri ja kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Olemme vastikään havainneet myös, että kevyt liikunta edistää nuorten sydänterveyttä reipasta tai raskasta liikuntaa paremmin. Kevyen liikunnan tärkeyttä sairauksien ehkäisemisessä lapsuudesta alkaen ei ole ehkä aiemmin oikein ymmärrettykään, sillä se voi olla tästä näkökulmasta jopa 2–3 kertaa reipasta tai raskasta liikuntaa tehokkaampaa, Agbaje toteaa.

– Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että lapset ja nuoret harrastaisivat keskimäärin tunnin reipasta tai rasittavaa liikuntaa päivässä. Myös paikallaanolon vähentämistä suositellaan, mutta kevyestä liikunnasta ei juurikaan anneta ohjeita, sillä aiheesta ei ole riittävästi tutkimustietoa. Omat viimeaikaiset tutkimuksemme osaltaan kartuttavat tätä tietoa. Kansanterveyden asiantuntijoiden, lastenlääkärien ja terveyspolitiikan vaikuttajien tulisikin kannustaa lapsia myös kevyeen liikuntaan. Kevyen liikunnan terveysvaikutuksista tarvitaan kuitenkin lisätietoa, jotta nykysuosituksia voidaan päivittää, Agbaje sanoo.

Agbajen johtaman urFIT-CHILD-tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö sekä Lastentautien tutkimussäätiö.