Lääketieteen historian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Aiheeni on työnantajan järjestämän terveyden- ja sairaanhoidon historia Suomessa. Tänä päivänä työnantajan järjestämä terveyden- ja sairaanhoito tunnetaan työterveyshuoltona, joka on – ja on aina ollut – tärkeä osa työntekijöille suunnattua terveyden- ja sairaanhoitoa. Yhteiskunnassa käydään jatkuvasti keskustelua niin koko terveydenhuollon kuin työterveyshuollonkin palvelujärjestelmästä, niiden kustannuksista, toimivuudesta ja kehittämisestä. Keskustelu perustuu kuitenkin usein päivänpoliittisiin ajatuksiin, tunteisiin tai keskustelijan omiin kokemuksiin, joten tutkimukseen pohjautuvan tiedon tarjoaminen keskusteluun on tarpeellista ja jopa välttämätöntä.
Lisäksi, vaikka yleisen terveydenhuollon historiaa on Suomessa jonkin verran tutkittu, erikoisalakohtaista tutkimusta on julkaistu hyvin vähän – tekemäni tutkimus täydentää ja tuo merkittävän lisän tähän aihepiiriin. Tutkimus myös arvioi, milloin ja miten työnantajan järjestämä terveyden- ja sairaanhoito muuttui lääketieteen erikoisalan kriteerit täyttäväksi toiminnaksi perustuen G. Weiszin esittämään erikoisalojen muodostumisen teoriaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Työnantajan järjestämän terveyden- ja sairaanhoidon historia ulottuu 1300-luvun alkuun, aluksi kruunun palkkaamien partureiden ja parturi-välskäreiden toteuttamana. Täten se on varhaisinta minkään tahon järjestämää terveydenhuoltoa. Ensimmäinen työpaikkalääkäri palkattiin Viaporin linnoituksen rakennustyömaalle 1750-luvun lopussa. Työpaikkalääkäreiden ammattikunta alkoi puolestaan muodostua 1800-luvun puolivälissä käsittäen suurten rakennustyömaiden lääkäreiden lisäksi sotilas-, rautatie-, tehtaan- ja laivalääkäreitä. Lääkäreiden kannalta toiminta on ollut yleisyydessään merkittävää: kaikista lääkäreistä noin puolella oli kokemusta työpaikkalääkärinä toimimisesta uransa aikana.
Tutkimuksessa ensi kertaa käytettyjen erikoisalan muodostumisen kriteerien täyttyminen legitimoi työterveyshuollon erikoisalan tarpeen ja erityisosaamisen muiden erikoisalojen rinnalla.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimusta voidaan hyödyntää lääketieteen muidenkin erikoisalojen historian tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää osassa työterveyshuollosta käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Niitä voidaan hyödyntää työterveyslääkäreiden ja niiksi aikovien koulutuksessa. Tulokset myös vahvistavat työpaikkalääkäreiden ja muidenkin työterveyshuollon ammattilaisten ammatillista identiteettiä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimukseni on monografia. Aineistoina on käytetty laajasti kirjallisuutta, sekä bibliografioita ja lääkärimatrikkeleita. Menetelminä on käytetty lähdekriittistä kirjallisuustutkimusta, teorioina erityisesti polkuriippuvuuden, institutionalisoitumisen ja Weiszin erikoisalojen muodostumisen teorioita.
Lääketieteen lisensiaatti, työterveyshuollon erikoislääkäri Jarmo Heikkisen väitöskirja Parturi-välskäreistä työpaikkalääkäreiksi. Työnantajan järjestämän terveyden- ja sairaanhoidon kehittymisestä Suomessa keskiajalta vuoteen 1952. Kirjallisuus-, bibliografia- ja matrikkelitutkimus tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori h.c. Heikki S. Vuorinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tuula Oksanen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL, työterveyshuollon erikoislääkäri Jarmo Heikkinen, jarmo.heikkinen@fimnet.fi, 0503510376
