Kliinisen radiologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjani käsittelee uudempien ultraäänitekniikoiden käyttöä lymfaattisen järjestelmän eli imunestejärjestelmän kuvantamisessa. Töissä käytettiin elastografiaa eli ns. kimmoisuusmittausta sekä ultraäänivarjoaineen käyttöä kuvaamaan imusolmukkeita sekä pinnallisia imuteitä.
Imunestejärjestelmän rooli ja tehtävä ihmisen fysiologiassa on ollut tiedossa jo pitkään, mutta siitä huolimatta tieteellinen kiinnostus sitä kohtaan on ollut varsin vähäistä, varsinkin kuvantamisen näkökulmasta. Imunestejärjestelmän ongelmat ja länsimaissa varsinkin modernien syöpähoitojen aiheuttama sekundäärinen lymfaturvotus koskettavat isoa ryhmää potilaita heikentäen heidän elämänlaatuaan. Imunestejärjestelmän häiriöiden toteamiseen on ilmaantunut uusia menetelmiä viime vuosien aikana, joiden käyttö vie kuitenkin paljon aikaa tai resursseja ja tulee usein myös kalliiksi. Täten edelleen on tarve edulliselle ja helposti saatavissa olevalle imunestejärjestelmän kuvantamismenetelmälle. Teknologisen kehityksen ja uusien ultraäänikuvantamisen menetelmien myötä ultraääni voisi tarjota uuden työkalun niin imusolmukkeiden kuin pinnallisten imuteiden nopeaan arvioon.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä. Ensimmäisessä tutkittiin varjoaineultraäänen käyttöä vartijaimusolmuketutkimuksena ulkosynnytinsyöpää sairastavilla potilailla. Menetelmällä löydettiin mahdollinen vartijaimusolmuke 94,7 prosentissa tapauksista eli onnistumisaste oli korkea. 81,2 prosentissa tapauksista tulos oli yhteneväinen perinteisten menetelmien kanssa, ja varjoaineultraääni onnistui myös löytämään mahdollisen vartijaimusolmukkeen kahdessa tapauksessa, joissa perinteinen menetelmä ei löytänyt. Tulosten perusteella varjoainetehosteista ultraääntä voidaan käyttää löytämään vartijaimusolmukkeet ulkosynnytinsyöpäpotilailla. Tämä on merkityksellistä, sillä menetelmä on nopea ja toistettava eikä vaadi erityisiä varotoimenpiteitä, toisin kuin perinteisiin menetelmiin kuuluva lymfoskintigrafia, jossa käytetään radioaktiivista ainetta.
Toisessa osatyössä selvitettiin toistettavinta tapaa tehdä kimmoisuusmittauksia nivusten pinnallisiin imusolmukkeisiin. Tutkimuksessa todettiin, että toistettavin tapa on asettaa 3 mm mittausalue imusolmukkeen kuorikerrokseen tämän pitkittäisen akselin suuntaisesti. Ultraäänielastografia tarjoaa uuden kajoamattoman keinon arvioida mahdollisia pahanlaatuisia muutoksia imusolmukkeista. Ultraäänielastografian käytöstä imusolmukkeiden tutkimiseen ei vielä ole kansainvälisiä suosituksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että tutkimusta aiheesta saadaan, jotta tätä työkalua voitaisiin käyttää systemaattisesti sekä tasalaatuisesti.
Kolmannessa työssä tutkittiin ultraäänivarjoaineen kykyä kuvantaa pinnallisia imuteitä yläraajoista terveillä vapaaehtoisilla. Kuten ensimmäisessä osatyössä, tässäkin ultraäänimenetelmällä oli korkea onnistumisaste (98,3 %) ja se osoittautui nopeaksi ja minimaalisesti kajoavaksi tavaksi kuvata yläraajojen pinnallisia imuteitä. Keskimääräinen varjoaineen kulkeutumisaika kyynärvarren alueelta läheltä rannetta kainaloon saakka oli 75 sekuntia. Menetelmää ei ole ennen käytetty vastaavassa tarkoituksessa. Tutkimus tarjoaakin arvokasta tietoa siitä, kuinka nopea tämä helposti saatavilla oleva ultraäänipohjainen menetelmä on pinnallisten imuteiden kuvantamisessa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tulokset ovat alustavia ja pienen potilasmäärän vuoksi lisää tutkimuksia asiasta tarvitaan. Tulosten perusteella ultraäänipohjaista vartijaimusolmuketutkimusta voitaisiin kuitenkin käyttää vaihtoehtona perinteisille menetelmille. Hoitava kirurgi voi tehdä tutkimuksen tarvittaessa myös leikkauksen yhteydessä. Menetelmä mahdollistaa kirurgeille myös vartijaimusolmukkeiden helpomman paikantamisen, sillä imusolmukkeisiin voidaan ultraääniohjatusti laittaa merkkilanka, jonka avulla ne ovat helposti löydettävissä.
Tällä hetkellä ei ole yhteistä näkemystä, kuinka imusolmukkeiden ultraäänielastografia tulisi suorittaa. Tämän vuoksi on tärkeää saada tietoa menetelmän yhtenäisen ja tasalaatuisen käytön varmistamiseksi, niin että se tarjoaa parhaan lisäarvon imusolmukkeiden tilan arviossa.
Alustavat tutkimukset vapaaehtoisilla yläraajojen pinnallisten imuteiden kuvantamisessa luovat pohjan tulevalle tutkimukselle. Menetelmä osoittautui toimivaksi terveillä vapaaehtoisilla ja seuraavaksi menetelmää tulisi tutkia imunestekierron häiriöistä kärsivillä potilailla, jolloin voitaisiin nähdä kuinka saadut tulokset vertautuvat keskenään. Osoittautuessaan toimivaksi potilailla varjoaineultraäänimenetelmä tarjoaa nopean, halvan ja helposti saatavilla sekä toistettavissa olevan menetelmän arvioimaan pinnallisten imuteiden tilan arviointiin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimukset olivat tutkijalähtöisiä prospektiivisia tutkimuksia, jotka toteutettiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2016–2021. Kaikissa osatöissä käytettiin ultraäänikuvantamisen eri menetelmiä. Ulkosynnytinsyövän harvinaisuuden vuoksi ensimmäisessä osatyössä mukana oli 12 potilasta, jotka tulivat jatkotutkimuksiin ja hoitoihin todetun ulkosynnytinsyövän vuoksi. Löydöksiä verrattiin potilaiden hoitoon kuuluvaan perinteiseen vartijaimusolmuketutkimukseen, joka suoritettiin lymfoskintigrafialla, metyleenisinellä tai molemmilla. Toisessa osatyössä oli mukana 32 potilasta, jotka oli lähetetty nivusten alueen imusolmukkeiden tutkimuksiin. Sen sijaan kolmas osatyö koostui 30 terveestä vapaaehtoisesta. Tutkimukset suoritetaan siten, että osallistuminen tutkimukseen ei vaikuttanut potilaiden saamaan normaaliin hoitoon.
Tutkijalähtöisinä yhden keskuksen tutkimuksina osatyöt olivat materiaaliltaan melko pieniä. Väitöstutkimus avaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia varsinkin pinnallisten imuteiden kuvantamiseen ja mielenkiintoisen jatkotutkimuksen kohteen mahdollisesti isommalle yleisölle.
Lääketieteen lisensiaatti Olli Lahtisen väitöskirja New Ultrasound Techniques in the Imaging of the Lymphatic System– Contrast-enhanced Ultrasound and Shear Wave Elastography (Uudet ultraäänitekniikat lymfaattisen järjestelmän kuvantamisessa –varjoainetehosteinen ultraääni ja shear wave elastografia) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Jussi Hirvonen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Juhana Hakumäki Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Olli Lahtinen, olli.lahtinen(a)pshyvinvointialue.fi
