Väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirja kuuluu psykiatrian alaan, ja siinä käytetään kielitieteellisiä käsitteitä ja tutkimusmetodeja.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin skitsofreniapotilaiden kielenkäyttöä kliinisissä vuorovaikutustilanteissa. Potilaiden kielenkäyttöä ei tulkittu pelkästään heidän psykopatologiastaan kumpuavana ilmiönä, vaan analyysissä otettiin huomioon haastattelevan psykiatrin toiminta sekä institutionaalisen tilanteen vaikutus. Kyseessä on vähän tutkittu, mutta tärkeä aihe nykypsykiatriassa, jossa korostuu tiedonkeruu lukuisin kyselylomakkein ja strukturoiduin haastatteluin. Kuitenkin keskeistä tutkimuksen ja hoidon onnistumiselle on yhteistyösuhteen muodostuminen potilaan ja psykiatrin välille. Tutkimus pyrkii tuomaan lisätietoa siitä, millaiset psykiatrin toimintaan, vuorovaikutuksen laatuun ja institutionaaliseen asetelmaan liittyvät tekijät vaikuttavat keskustelun ymmärrettävyyteen, avoimuuteen ja sujuvuuteen. Väitöstutkimuksen tavoite on löytää näkökulmia, jotka auttavat psykiatreja tarkastelemaan omaa työtään potilaiden kanssa keskustellessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstyö perustuu kolmeen puolistrukturoituun diagnostiseen haastatteluun sekä yhteen hoitoneuvotteluun, jossa oli potilaan ja psykiatrin lisäksi mukana potilaan omainen. Tulosten mukaan kliinisten keskustelujen vuorovaikutus vaikuttaa olennaisesti keskustelujen sisältöön, millä voi olla vaikutusta yhteistyösuhteen toimivuuteen.
Ensimmäisessä osatyössä havaittiin, että potilaan puheen vaikeasti ymmärrettävät jaksot eivät olleet niin outoja kuin reaalitilanteessa vaikutti. Hajanaiselta vaikuttavien puheenvuorojen yhteyttä keskustelun aiheeseen oli mahdollista tavoittaa. Lisäksi vaikutti siltä, että osa hajanaisista jaksoista sisälsi aihioita, jotka olivat potilaan psykologisen ymmärtämisen kannalta mielekkäitä. Toinen osatyö keskittyi hoitoneuvotteluun, joka oli järjestetty sairaalahoidon tarpeen arvioimiseksi. Omaisen mukanaolo toisaalta lisäsi jännitteitä, mutta toisaalta auttoi ymmärtämään tilannetta paremmin. Kun keskusteltiin oireiden ja käyttäytymisen sijasta vähemmän latautuneista sosiaaliseen taustaan liittyvistä aiheista, potilas vapautui ja kertoi sen jälkeen myös avoimemmin psykoottisista kokemuksistaan. Kolmannen osatyön fokuksena oli vuoronvaihtojen sujuvuus kolmessa diagnostisessa haastattelussa. Psykiatrin ja potilaan viiveet vuoron ottamisessa korreloivat toisiinsa. Haastattelussa, jossa oli pisimmät viiveet, nähtiin, että arkipäivän asioista keskusteltaessa viiveet olivat lyhyitä, mutta esimerkiksi valmiiden puolistrukturoitujen kysymysten jälkeen pitkiä. Viiveiden kesto ei siten ole yksinomaan merkki potilaan psykopatologiasta, vaan se liittyy kontekstiin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksen perimmäinen tavoite on koulutuksellinen ja työnohjauksellinen: Miten saada psykiatreille työkaluja, joilla he voivat tarkastella omaa työtään, ja löytää sen myötä erilaisia kielellisiä keinoja sellaisen yhteistyösuhteen synnyttämiseksi, joka auttaa potilasta ilmaisemaan itseään ymmärrettävämmin, avoimemmin ja sujuvammin. Ainakin seuraavat periaatteet voivat auttaa: (1) Keskity erityisesti vaikeasti ymmärrettäviin puheen jaksoihin. Ne voivat olla huomattavasti mielekkäämpiä kuin ensi alkuun vaikuttaa. Kuulostele toistuvia teemoja, jotka putkahtavat keskusteluun. (2) Kehitä kielellisten keinojen repertoaariasi ja seuraa, millaisia vaikutuksia toiminnallasi on potilaan avoimuuteen. (3) Pyri avoimuuteen ja taustoittamaan kysymyksiäsi, jotta potilaan on helpompi vastata. Väitöstutkimus antaa olettaa, että työnohjauksessa tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää keskustelunanalyyttisiä metodeja. Ne auttavat havaitsemaan ja luokittelemaan omia toimintamalleja ja niiden seurauksia.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimus lähti liikkeelle yhteisestä intressistä silloisen kielitieteen professorin Jussi Niemen kanssa. Varsin nopeasti tutkimusasetelmaksi valittiin luonnollisten kliinisten tilanteiden videointiin perustuva analyysi. Tutkimusryhmä täydentyi nopeasti kielitieteen opiskelijoilla ja psykiatrian tutkijoilla. Koska prosessi kesti kauan, työryhmän jäsenissä ja heidän positioissaan tapahtui vaihtumista. Ensimmäinen osatyö perustuu semanttiseen diskurssianalyysiin, jossa listattiin muun muassa kaikki keskustelussa esille tulleet tarkoitteet ja topiikit. Toinen ja kolmas osatyö perustuvat keskustelunanalyysiin, jonka mukaisesti analysoitiin muun muassa puheen osoittaminen (hoitoneuvottelussa kuka kenelle), puheenvuorojen ottaminen tai siirtyminen, puheenvuorojen muotoilu, sanojen ja ilmauksien valinta, tauot, epäröinnin merkit, äänenkorkeuden vaihtelut, äänenpainon vaihtelut sekä niin sanotut minimipalautteet. Kolmas osatyö hyödynsi myös automatisoitua Praat-ohjelmaa akustisen signaalin tulkinnassa.
Lääketieteen lisensiaatti Pertti Hellan väitöskirja Schizophrenia and language in institutional interaction: Clinical, linguistic and conversation analytic case studies (Skitsofrenia ja kieli institutionaalisessa vuorovaikutuksessa: kliinisiä, kielitieteellisiä ja keskustelunanalyyttisiä tapaustutkimuksia) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimivat emeritusprofessori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta sekä professori Minna Laakso Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Hintikka Tampereen yliopistosta.
