Ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Lannerangan välilevyrappeuma on yleinen ikääntymiseen liittyvä ilmiö. Rappeumamuutokset alkavat usein jo nuoruudessa, lisääntyvät vähitellen iän myötä ja ovat keski-iässä jo huomattavan yleisiä. Alaselkäkipu on maailmanlaajuisesti merkittävin toimintakykyä heikentävä yksittäinen terveysongelma. Välilevyrappeuman on todettu olevan yhteydessä alaselkäkipuun, mutta välilevyrappeuma ei aina aiheuta oireita ja rappeumamuutoksia havaitaan usein myös oireettomilla henkilöillä. Aiempi tutkimusnäyttö viittaa yhteyksiin välilevyrappeuman, luun mineraalitiheyden, työperäisen fyysisen kuormituksen ja nivelrikon välillä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin osin ristiriitaisia ja useita keskeisiä tutkimuskysymyksiä on edelleen ratkaisematta.
Lanneranka koostuu viidestä nikamasta, jotka on nimetty ylhäältä alaspäin L1–L5. Niiden alla sijaitsee ristiluun ylin nikama (S1). Näiden nikamien väleissä sijaitsevat lannerangan välilevyt.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Suurempi lannerangan nikamien luun mineraalitiheys oli yhteydessä vaikeampaan välilevyrappeumaan kaikilla tutkituilla nikamavälitasoilla (L1–L4). Reisiluun kaulan luun mineraalitiheyden ja välilevyrappeuman välillä ei sen sijaan havaittu merkitsevää yhteyttä.
Välilevyrappeuman vaikeusasteen havaittiin lisääntyvän työn fyysisen kuormituksen kasvaessa. Fyysisesti raskas työ oli yhteydessä vaikea-asteisempaan rappeumaan erityisesti L5–S1-nikamavälitasolla verrattuna istumatyöhön. Myös korkeampi ikä, tupakointi ja suurempi painoindeksi liittyivät vaikeampaan rappeumaan, kun taas runsas vapaa-ajan liikunta nuoruudessa pienensi vaikean välilevyrappeuman riskiä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Henkilöt, joilla oli vaikea-asteinen välilevyrappeuma L1–L2-, L2–L3- tai L5–S1-nikamavälitasoilla, päätyivät todennäköisemmin lonkan tekonivelleikkaukseen seuranta-aikana. Lisäksi kaikkien lannerangan välilevyjen keskimääräinen vaikea-asteinen välilevyrappeuma lisäsi todennäköisyyttä päätyä lonkan tekonivelleikkaukseen. Vaikea-asteinen rappeuma oli yhteydessä myös hieman suurempaan polven tekonivelleikkauksen todennäköisyyteen, mutta yhteys ei säilynyt tilastollisesti merkitsevänä sekoittavat tekijät huomioivassa monimuuttujamallissa. Suurempi painoindeksi lisäsi sekä lonkan että etenkin polven tekonivelleikkauksen todennäköisyyttä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimus osoitti, että lannerangan välilevyrappeuma on yhteydessä suurempaan lannerangan luuntiheyteen. Lannerangan rappeumamuutokset voivat nostaa luuntiheysmittauksen tuloksia virheellisesti, joten reisiluun kaula näyttäisi olevan lannerankaa luotettavampi luuntiheyden mittauskohde osteoporoosin diagnostiikassa postmenopausaalisilla naisilla.
Raskasta fyysistä työtä tekevillä henkilöillä voi tulosten perusteella olla suurentunut riski vaikea-asteiseen välilevyrappeumaan ja siitä mahdollisesti seuraavaan työkyvyn heikkenemiseen. Tulokset korostavat varhaisen tunnistamisen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitystä erityisesti työterveyshuollossa.
Lisäksi vaikea-asteinen lannerangan välilevyrappeuma on yhteydessä suurentuneeseen lonkan nivelrikon riskiin, mikä tukee käsitystä selkärangan ja alaraajojen nivelten rappeumasairauksien keskinäisestä yhteydestä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirja perustuu väestöpohjaiseen Kuopion Osteoporoosin Riskitekijät ja Ehkäisy (OSTPRE) -kohorttiin sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan kuvantamisen PACS-tietokantaan. OSTPRE on vuonna 1989 aloitettu prospektiivinen kohorttitutkimus, johon kutsuttiin kaikki tuolloin entisen Kuopion läänin alueella asuneet 47–56-vuotiaat naiset. Kohortin seuranta jatkuu edelleen. Välilevyrappeuman vaikeusaste arvioitiin lannerangan magneettikuvista viisiluokkaisen Pfirrmann-luokituksen avulla. Tekonivelleikkausten tiedot saatiin Suomen tekonivelrekisteristä (FAR) ja Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO).
Lääketieteen lisensiaatti Sami Salon väitöskirja Lumbar disc degeneration, associations with bone mineral density, occupational physical loading and osteoarthritis (Lannerangan välilevyrappeuman yhteys luun mineraalitiheyteen, työn fyysiseen kuormitukseen ja nivelrikkoon) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Ilkka Helenius Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Joonas Sirola Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöskirja julkaistaan eRepo-tietokannassa
Lisätietoja:
LL Sami Salo, [email protected]
