Maakuntien keskuskaupungeilla on vahva edustus Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamissa aluemarkkinointiohjelmissa, havaittiin Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Ohjelmaan osallistuneiden sidosryhmien yhteistyössä maakuntien keskuskaupungeilla oli myös vahva oikeus näkyvyyteen ja vaikuttamiseen, koska niiden asema maakuntien vetovoimaisuuden lisääjänä nähtiin välttämättömänä.
Tutkija Juha Halmeen mukaan tutkimus nostaa esiin kysymyksen maakunnallisen aluemarkkinointiyhteistyön tulevaisuudesta tilanteessa, jossa EAKR-rahoituksella ei enää voida tukea koko maakunnan markkinointia.
– Keskeinen kysymys on erityisesti se, miten vahvasti maakuntakeskusten ulkopuoliset toimijat sitoutuvat tukemaan aluemarkkinointia, jossa maakuntakeskusten asema on ylikorostettu. Kiinnostavaa on myös se, miten vahvasti maakuntakeskusten intressissä on tukea koko maakunnan markkinointia.
Tutkimus julkaistiin Environment and Planning C: Politics and Space -tiedejulkaisussa. Siinä selvitettiin aluemarkkinointiyhteistyön valtadynamiikkaa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa vuosina 2011–2015 toteutetuissa maakunnallisissa aluemarkkinointiohjelmissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ohjausryhmien jäsenet määrittelivät omia ja muiden osallistujien oikeuksia ja velvollisuuksia aluemarkkinointiyhteistyössä.
Vuorovaikutus ja tiedonvälitys keskittyi maakuntakeskuksiin
Tutkituissa aluemarkkinointiohjelmissa osallistujien oikeudet edustukseen määriteltiin laajasti eri puolilta maakuntaa tuleville toimijoille. Ohjelmien koordinaattoreilla oli velvollisuus valvoa näiden oikeuksien toteutumista. Vahvat oikeudet edustukseen määriteltiin erityisesti keskuskaupungeille, joiden omarahoitusosuus oli suurin. Lisäksi osatoteutuksista vastaaville organisaatioille määriteltiin oikeus omaan budjettiin ja suunnitteluun isomman projektin sisällä.
Organisaatiolähtöisyyden lisäksi myös maantieteellinen etäisyys määritteli osallistujien oikeuksia ja velvollisuuksia. Maakuntakeskuksilla oli vahva oikeus näkyvyyteen ja vaikuttamiseen. Sama kosketti myös maakuntakeskusten läheisyydessä sijaitsevia toimijoita, joiden nähtiin hyötyvän keskuskaupunkien vetovoimasta. Välimatkan kasvaessa oikeudet heikkenivät, ja kauimpana sijaitsevien toimijoiden velvollisuutena oli toteuttaa aluemarkkinointia itsenäisesti. Tutkimuksessa haastatellut toimijat myös näkivät, että kasvokkainen vuorovaikutus ja tiedonvälitys olivat maakuntakeskuksessa sijaitsevien toimijoiden oikeus.
Tutkimuksessa haastateltiin aluemarkkinointiohjelmien ohjausryhmien sekä projektihallinnon edustajia. Ohjausryhmissä oli jäseniä alueen kunnista ja kaupungeista, sosiaali- ja terveysalan, koulutussektorin sekä elinkeinoelämän- ja turisminkehittämisorganisaatioista ja yksityisistä yrityksistä. Lisäksi ohjelmista kerättiin dokumenttiaineistoa.
Lisätietoja: Juha Halme, puh. 050 570 3754, juha.halme(at)uef.fi
Tutkimusartikkeli:
Juha Halme. Representation and power – Discursive constructions of stakeholder positions in regional place marketing collaboration. Environment and Planning C: Politics and Space. 2020. DOI https://doi.org/10.1177%2F2399654420932917