Kansainvälinen monitieteinen tutkijaryhmä on julkaissut Nature -tiedelehdessä ensimmäisen koko maapallon kattavan ekosysteemien luokittelun. Suomesta työhön osallistui Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Teemu Tahvanainen.
Uuden ekosysteemien luokittelun tekevät ainutlaatuiseksi sen kattavuus ja yhtenäinen teoreettinen pohja. Luokittelun kehittämistä johti professori David Keith Uuden-Etelä-Walesin yliopistossa, Australiassa, ja siihen osallistui yli sata tutkijaa.
– Voi vaikuttaa oudolta, ettei vastaavaa ole aiemmin tehty, mutta tutkijat ovat yleensä keskittyneet omilla erillisillä tutkimusaloillaan joko meri-, makean veden tai maaekosysteemeihin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun aihepiirin yksityiskohtainen tieto on koottu samaan viitekehykseen yhtenäisen teorian pohjalta, toteaa David Keith.
Uusi luokittelu jaottelee ekosysteemit kuudella eri tasolla, joista kolmannen tason luokittelu on ratkaistu nyt julkaistussa työvaiheessa. Kyseessä ovat ekosysteemien toiminnalliset ryhmät, joita esitetään olevan 110 kappaletta. Ekosysteemiryhmät on määritelty ekosysteemin toimintojen ja niitä säätelevien rakenteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että samaan ekosysteemiryhmään voi kuulua eliölajistoltaan hyvinkin poikkeavia ekosysteemejä. Ekosysteemiryhmien tason luokittelu mahdollistaa maailmanlaajuisen ekosysteemien kartoituksen ja niiden tilan arvioinnin. Alueellisella tasolla tarvitaan usein tarkempaa luokittelua, mutta silloinkin on tarve sijoittaa tulokset laajempaan viitekehykseen, jollaisen nyt julkaistu globaali luokittelu tarjoaa.
– Luokittelu on ekologisen tutkimuksen vanhimpia tavoitteita. Luokittelu on yhä eri tavoin taustalla kaikessa ekologisessa tutkimuksessa, mutta tutkimusaiheena se on jäänyt vähäiselle huomiolle viime vuosikymmeninä. Nykyiset tarpeet ekosysteemien kartoituksessa, muutosten havainnoinnissa tai riskien arvioinnissa vaativat kuitenkin lähtökohtaisesti luokittelua. Ekosysteemien luokittelu on mitä ajankohtaisin aihe ja nyt julkaistu ekosysteemien globaalitypologia antaa sille uudet raamit, Teemu Tahvanainen sanoo.
Globaali ekosysteemien luokittelu auttaa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ekosysteemien arviointityötä. Tarkoituksena on tukea ekosysteemien säilymistä eliölajiston elinympäristöinä sekä ekosysteemipalvelujen tuottajina ihmisille. Ekosysteemien suojelu ja kestävä käyttö tarkoittavat yhdessä käsitettyinä hyötymistä toimivien ekosysteemien tuottamista hyödyistä. Tämä ei voi tarkoittaa ekosysteemien toimintoja pysäyttäviä tai tuhoavia toimia. Ekosysteemien määrittely niiden toimintojen kautta auttaa määrittelemään myös suojelun ja kestävän käytön tavoitteita ja muotoja.
– Nyt julkaistu työ nostaa ekosysteemin käsitteen uudelleen tieteellisen tarkastelun keskiöön. Työtä ekosysteemien luokittelemiseksi tulee jatkaa. Suomessa esimerkiksi metsien ja soiden kasvillisuusluokittelu on ratkaistu suunnilleen nykyisessä muodossaan yli sata vuotta sitten, jolloin ilmasto ja maankäytön historia poikkesivat merkittävästi nykyisestä. Suomalaiset luokittelut kaipaavat uutta tarkastelua myös teoreettiselta pohjalta sekä kansainvälisissä vertailuissa, Tahvanainen toteaa.
Teemu Tahvanainen osallistui erityisesti maailman suoekosysteemien määrittelyyn, jossa suot jaetaan kahteen ekosysteemiryhmään. Ne vastaavat suunnilleen suomalaista suoyhdistymien jakoa keidassoihin ja aapasoihin. Tahvanaisen tutkimusryhmä selvitti aapasoiden muutoksia ja mahdollista kehittymistä keidassoiksi Suomen Akatemian rahoittamassa SHIFTMIRE-hankkeessa. Tutkimus jatkuu erityisesti lettosoiden luokittelun tarkentamisella ympäristöministeriön rahoittamassa LETTO-PUTTE -hankkeessa.
Nature -lehden julkaisu:
Keith, D.A., Ferrer-Paris, J.R., Nicholson, E., Bishop, M.J., Polidoro, B.A., Ramirez-Llodra, E., Tozer, M.G., Nel, J.L., Mac Nally, R., Gregr, E.J., Watermeyer, K.E., Essl, F., Faber-Langendoen, D., Franklin, J., Lehmann, C.E.R., Etter, A., Roux, D., Stark, J.S., Rowland, J.A., Brummitt, N.A., Fernandez-Arcaya, U.C., Suthers, I.M., Wiser, S.K., Donohue, I., Jackson, L.J., Pennington, R.T., Pettorelli, N., Andrade, A., Lindgaard, A., Tahvanainen, T., Terauds, A., Venter, O., Watson, J.E.M., Chadwick, M.A., Murray, N.J., Moat, J., Pliscoff, P., Zager, I. & Kingsford, R.T. 2022. A function-based typology for Earth's ecosystems. Nature, DOI: 10.1038/s41586-022-05318-4 https://www.nature.com/articles/s41586-022-05318-4
Globaalin ekosysteemitypologian internetsivut
Lisätietoja:
Yliopistotutkija, FT, Teemu Tahvanainen (dosentti, kasviekologia, ympäristönmuutos), ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus, teemu.tahvanainen@uef.fi, p. 050 442 3987
Yläkuvassa: Aapasuot ovat pohjoisia märkiä soita, joilta puuttuu rahkasammalten muodostama, ympäristöstään kohoava turvekerrostuma. Teemu Tahvanaisen tutkimusryhmä on tutkinut aapasoiden mahdollista muuttumista keidassoiksi vasteena ilmaston lämpenemiselle. Kuva: Pasi Korpelainen.
