Maarit Koponen käännöstieteen professoriksi

Kymmenen vuotta sitten konekäännökset olivat kömpelöitä ja hassujakin. Yliopistonkin kääntäjäkoulutuksessa kyllä huomioitiin koneavusteinen käännösteknologia, mutta teknologiakurssit eriytettiin muusta opiskelusta omiksi kursseikseen, sillä konekäännöksen mahdollisuudet olivat silloin vielä kovin rajalliset. 

Paljon on kymmenessä vuodessa muuttunut. Vuoden alusta käännöstieteen, erityisesti käännösteknologian, professorina Itä-Suomen yliopistossa aloittanut Maarit Koponen kuvaileekin, että nykyisin käännösteknologia on luonteva osa koko kääntäjän koulutusta, eikä sitä enää opeteta erikseen yksittäisillä kursseilla. 

– Nopean teknisen kehityksen jälkeen on päästy siihen tilaan, että koneella pystytään kääntämään eri alojen tekstejä myös suomeen päin. Aiemmin se oli todella kömpelöä, koska suomen kieli on globaalisti ajateltuna vähän käytetty. Niin ollen kieliaineistoa on vähemmän saatavilla, ja siksi myös kääntimiä on kehitetty vähemmän.

Kun tekstit sisältävät tietyn alan sanastoa, voidaan käännöksiä tehdä siis jo koneellakin melko sujuvasti. Näin on tehty jo jonkin aikaa muun muassa valtioneuvoston kansliassa, jossa valtionhallinnon käännöksistä on saatu hyviä kokemuksia. 

– Käännökset toimivat siis silloin kun kyse on jonkin alan rajatusta aineistosta. Koneet oppivat sen sanaston, joka niille opetetaan, ja pystyvät siitä eteenpäin hoitamaan teknisen kääntämisen nopeasti ja helposti.

Jälkieditointia ja oikeellisuuden tarkistamista

Usein kuultava väite on, että koneet tulevat tulevaisuudessa korvaamaan ihmiskääntäjät. Koponen ei kuitenkaan usko tähän. 

– Vaikka konekäännösten laatu on useassa kielessä harpannut hurjasti eteenpäin, tarvitaan ihmistä yhä jälkieditointiin.

Se tarkoittaa sitä, että vain ihminen pystyy tällä hetkellä tarkistamaan sen, onko käännetyn tekstin sisältö sama kuin mitä se on alkuperäiskielellä. 

– Konekäännökset voivat nykyisin olla jo niin sujuvia, että niitä tarkistaessa saa olla todella tarkkana. Tekstin sisältö saattaa koneen tekemässä käännöksessä saada syystä tai toisesta aivan päinvastaisen merkityksen kuin alkuperäistekstissä, mutta koska käännös on teknisesti sujuvaa, on se hankala huomata.

Siinä kohtaa tullaan myös vastuukysymysten eteen: jos kone tuottaa väärää sisältöä, kenen vastuulla on, jos sen pohjalta toimitaan väärin? Esimerkiksi lakiteksteissä täytyy tässä kohtaa olla erityisen tarkkana. 

– Kääntäjillä on siis yhä iso rooli tekstin oikeellisuuden tarkistamisessa. Aika ajoin kysytään, eikö tarkistamiseen riittäisi kunkin alan asiantuntija, mutta on tultu siihen tulokseen, että useassa tilanteessa kääntäjän ammattitaito on tärkeä. Asiantuntijoilla on niin paljon taustatietoa omasta alastaan, että he ikään kuin täyttävät tekstiä aiemmilla oletuksilla. Kääntäjät taas ovat harjaantuneita arvioimaan tekstejä eri tavoin.

Sanojen kääntäminen ei riitä

Kääntäjiä tarvitaan tulevaisuudessa yhä myös avaamaan käsitteitä. Vaikka konekäännös löytäisi jollekin sanalle suoran käännösvastineen, se ei aina mene oikein.

– On sanoja, jotka tarkoittavat eri kulttuureissa eri asioita. Siksi pelkkä sanojen kääntäminen ei riitä, vaan kääntäjän on tarvittaessa kyettävä avaamaan termejä toiselle kielelle tutuin sanoin. Tähän ei kone pysty.

Myöskään kaikkiin tekstityyppeihin konekäännökset eivät taivu.

– Toki voimme laittaa koneen kääntämään vaikkapa Väinö Linnan tuotantoa, ja jotain sieltä tulee silloin uloskin, mutta ketä se silloin palvelee? Kaunokirjallisuuden tehtävä ei ole vain tiedonvälitys, joten silloin sen kääntäminenkin vaatii aivan erilaista otetta. 

Konekäännöstä on testattu myös erilaisten ohjelmien tekstityksessä. Se on kuitenkin koneelle haastavaa, sillä käännöstekstityksessä tärkeintä on nostaa esiin käännöksen kannalta oleellisin tieto. Ja aikaa siihen on muutaman sekunnin verran.

– Tekstitysten kääntäjä joutuu miettimään hyvin paljon sitä, mikä alkuperäisessä ohjelmassa on se tärkein asia, joka täytyy kääntää. Tekstitystä määrittävät myös merkkimäärä sekä se aika, jonka teksti viipyy ruudulla. Näitä asioita kone ei osaa priorisoida.

Google Kääntäjä auttaa saavutettavuudessa

Ammattilaisten käyttämät käännösohjelmistot ovat aivan eri luokkaa kuin kaikkien tuntema Google Kääntäjä, vaikka moni maallikko mieltääkin sen parhaimmaksi esimerkiksi konekääntimestä. Vaikka Google Kääntäjän tekemät käännökset toimivat suomeen päin hyvin usein vitsin aiheena, näkee Koponen maksuttomassa palvelussa myös hyviä asioita.

– Kaikille saatavilla oleva konekääntäjä tekee tiedosta saavutettavampaa. Laatu toki saattaa olla petollista, ja siksi puhunkin mielelläni tässä yhteydessä konekäännöslukutaidosta. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen olisi hyvä ymmärtää, mihin konekäännös pystyy ja mihin ei. Peräänkuulutan sen suhteen siis tervettä kriittisyyttä, mutta toisaalta myös iloitsen konekääntimen tasa-arvoistavista mahdollisuuksista.

Enää ei siis olla siinä tilanteessa, että konekäännös olisi täysin turha ja suoltaisi koomista suomen kieltä. Mutta toisaalta ihmisälyäkin yhä vaaditaan.

– Siinä välissä on paljon tilaa. Siksi on tärkeää olla tietoinen siitä, mihin konekääntäminen sopii ja millä tavalla sitä on hyvä käyttää.
 

Maarit Koponen

• Käännöstieteen, erityisesti käännösteknologian professori (ma.) 1.1.2021–31.12.2023, Itä-Suomen yliopisto
• s. 1978, Vantaa
• Filosofian tohtori (kieliteknologia), Helsingin yliopisto 2016

Tärkeimmät tehtävät

• Tutkijatohtori, MeMAD-hanke (EU Horizon 2020), Helsingin yliopisto, Digitaalisten ihmistieteiden laitos 2019–2020
• Yliopistonlehtori, Turun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, englannin oppiaine 2016–2019
   

Painolaatuiset kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/38982?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/38983?encoding=UTF-8

Lisätietoja:
Maarit Koponen, maarit.koponen(at)uef.fi, p. 050 470 4257