Tyypin 2 diabeteksen hoito aloitetaan yleensä metformiinilla. Kolmasosalla potilaista metformiinilääkitys ei kuitenkaan laske verensokeria tehokkaasti ja noin viisi prosenttia lopettaa sen käytön vakavien haittavaikutusten vuoksi. Science Translational Medicine -lehden juuri julkaisemassa tutkimuksessa löydettiin uusia biomarkkereita, joiden avulla metformiinin sopivuus potilaalle voitaisiin ennakoida helposti verinäytteestä.
– Kyseessä on tärkeä askel kohti entistä yksilöllisempää diabeteksen hoitoa, jossa jokainen potilas saa hänelle sopivinta hoitoa heti diagnoosista alkaen, toteaa Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen professori Jussi Pihlajamäki, joka oli mukana Lundin yliopiston johtamassa tutkimuksessa.
Tyypin 2 diabeteksen hoidossa lähtökohtana ovat elintapamuutokset. Jos verensokeria ei ruokavalion ja liikunnan avulla saada hallintaan, aloitetaan hoitosuositusten mukaisesti metformiinilääkitys. Muita lääkkeitä kokeillaan vasta jos metformiini ei tehoa odotetusti tai jos potilaalla ilmenee vakavia haittavaikutuksia.
– Mitä pitempään sopivan hoidon löytäminen vie, sitä todennäköisempiä ovat kohonneen verensokerin aiheuttamat komplikaatiot. Noin 30 prosentilla kaikista tyypin 2 diabeetikoista metformiinin teho on riittämätön. Olisi tärkeää tunnistaa nämä potilaat jo diagnoosihetkellä, niin että heille voidaan valita alusta alkaen sopivampi lääke.
Kolmannes potilaista saa metformiinista haittavaikutuksia. Ne ovat yleensä ruoansulatuskanavan oireita, kuten pahoinvointia, mahakipuja tai ripulia. Viisi prosenttia lopettaa lääkityksen vakavien haittavaikutusten vuoksi.
Aiemmissa tutkimuksissa metformiinin teholla ja siedolla on havaittu yhteyksiä geeniperimään, mutta lääkkeen sopivuutta ei ole pystytty ennustamaan potilaskohtaisesti. Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytettiin farmakoepigenetiikkaa, jossa lääkkeen vaikutuksia pyritään ennakoimaan geenien ilmentymistä säätelevien epigeneettisten tekijöiden, kuten DNA-metylaation perusteella. Menetelmää on jo käytetty sopivimman lääkkeen valintaan esimerkiksi syöpäpotilailla, mutta diabeteslääkkeistä ei ole aiemmin tehty farmakoepigeneettistä tutkimusta.
Tutkimuksessa selvitettiin koko genomin DNA-metylaatiot diabeetikkojen verinäytteistä ennen metformiinilääkityksen aloittamista. Vuotta myöhemmin tarkasteltiin hoidon tehoa ja haittavaikutuksia. Tutkijat havaitsivat, että tietyt DNA-metylaatiot toimivat biomarkkereina, joiden avulla voidaan jo diagnoosivaiheessa tunnistaa metformiinista hyötyvät ja hoitoa hyvin sietävät potilaat.
Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 363 diabeetikkoa Ruotsista ja Latviasta. Seuraavaksi suunnitteilla on laajempi monikansallinen tutkimus tuhannella potilaalla.
Lisätietoja:
Professori Jussi Pihlajamäki, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, jussi.pihlajamaki (a) uef.fi, p. 050 344 0187
Tutkimusartikkeli:
Sonia García-Calzón, Alexander Perfilyev, Mats Martinell, Monta Ustinova, Sebastian Kalamajski, Paul W Franks, Karl Bacos, Ilze Elbere, Jussi Pihlajamäki, Petr Volkov, Allan Vaag, Leif Groop, Marlena Maziarz, Janis Klovins, Emma Ahlqvist & Charlotte Ling. Epigenetic markers associated with metformin response and intolerance in drug-naïve type 2 diabetes patients. Sci. Transl. Med.12, eaaz1803 (2020).
