Ilmastonmuutoksen suurin aiheuttaja on fossiilisten raaka-aineiden käyttö. Uuden Forest Bioeconomy and Climate Change -kirjan mukaan fossiilisten raaka-aineiden käytöstä ei päästä eroon ilman, että niitä korvataan myös metsäbiotalouden tuotteilla.
Metsäalan rooli ilmastomuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa on tärkeä ja moninainen. Metsäbiotalouden täysmääräinen hyödyntäminen ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa edellyttää kuitenkin paikallisiin olosuhteisiin räätälöityä ilmastoviisasta metsätaloutta.
"Eikö ole yllättävää, että kuolleet metsät – sillä hiili syntyy metsän hajotustoiminnasta – tuottavat vuosittain enemmän raaka-ainetta kuin elävät metsät?" sanoi metsäalan visionääri Egon Glesinger jo vuonna 1949.[1] Tämä on totta vielä tänäkin päivänä, sillä maailman kivihiilen tuotanto on noin kaksinkertainen puun tuotantoon verrattuna. Uusi ”Forest Bioeconomy and Climate Change” kirja pohtii, miten tämä tilanne voidaan muuttaa kestävällä tavalla. Springer kustantamo julkaisee (open access) tämän metsäbiotaloutta ja ilmastonmuutosta käsittelevän kirjan vielä tänä vuonna, ja se on ensimmäinen tästä teemasta tehty tutkimustietoon perustuva kirja. Kirjan ennakkoon julkaistava käsikirjoitus on nyt vapaasti saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/358769825_Forest_Bioeconomy_and_Climate_Change
Kirjassa 28 eurooppalaista tutkijaa tarkastelee, mikä rooli metsäbiotaloudella on ilmastomuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Kirjan taustalla on Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittama FORBIO-hanke (2015–2021), jota Itä-Suomen yliopisto koordinoi ja partneriorganisaationa olivat Euroopan metsäinstituutti, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus.
Fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentäminen tärkeintä
Maailmanlaajuisesti ja EU:ssa noin 75–90 % hiilidioksidipäästöistä syntyy hiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä. Tästä syystä ilmastonmuutoksen torjunnan ydinkysymys on fossiilipohjaisista tuotteista asteittain luopuminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee käyttää myös metsäpohjaisia biotuotteita niihin tarkoituksiin, joihin tänään käytämme öljyä, hiiltä ja kaasua, toteaa kirjan toimittaja, työelämäprofessori Lauri Hetemäki Helsingin yliopistosta ja Euroopan metsäinstituutista.
EU:ssa fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentäminen ja korvaaminen biopohjaisilla tuotteilla edellyttää sitä, että kehitetään nykyistä enemmän metsäbiotalouden uusia innovaatioita, parannetaan jo saatavilla olevien biotuotteiden resurssitehokkuutta ja kierrätettävyyttä sekä edistetään biotalouden ympäristökestävyyttä, sanoo Hetemäki.
Metsäala voi edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä kolmella tavalla – metsät voivat toimia hiilinieluina ja varastoina, metsäpohjaiset tuotteet voivat korvata fossiilisia tuotteita ja lisäksi ne voivat varastoida hiiltä jopa vuosisatoja. Metsien tavoiteltujen ilmastohyötyjen saavuttamiseksi metsien tulee myös sopeutua ilmastonmuutokseen ja kestää ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviä tuhoriskejä. Metsien ilmastonmuutoksen hillintäkyky on riippuvainen metsien sopeutumisesta ilmastonmuutokseen – minkä vuoksi molempia on edistettävä samanaikaisesti, toteaa professori Heli Peltola, FORBIO-hankkeen johtaja Itä-Suomen yliopistosta.
Ilmastoviisas metsätalous hyvä lähestymistapa
Yhdysvaltalainen lehtimies Henry Mencken totesi aikanaan, että "Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on vastaus, joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä." Tämä pätee hyvin myös metsäalan rooliin ilmastomuutoksen hillinnässä – siihen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Metsäalan hyödyntäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttää kokonaisvaltaista otetta, toteaa professori Jyrki Kangas, FORBIO-hankkeen varajohtaja Itä-Suomen yliopistosta. Tarvitaan sekä metsien käyttämistä hiilen sitomiseen ja hiilen varastoimiseen että puun tuottamista metsäbiotuotteisiin fossiilisia raaka-aineita korvaamaan. Näitä kaikkia tarvitaan monista eri syistä, kuten kirja osoittaa.
Kirja ehdottaa ilmastoviisasta metsätaloutta lähestymistavaksi hyödyntää metsäalaa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Lähestymistapa perustuu kolmeen päätavoitteeseen:
- Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen (metsänielut, fossiilisten korvaaminen, metsätuotehiilivarastot)
- Metsien sopeuttaminen ilmastonmuutokseen
- Metsätalouteen perustuvan taloudellisen hyvinvoinnin kestävä lisääminen
Se miten nämä kolme tavoitetta parhaiten saavutetaan, riippuu paikallisista olosuhteista – ilmastoviisaan metsätalouden edellyttämät toimenpiteet tulee räätälöidä eri maiden metsille ja metsäsektoreille soveltuviksi. Lisäksi optimaalista strategiaa voidaan myös joutua uudelleen säätämään ajan myötä ilmastonmuutoksen edetessä. Kirjassa ilmastoviisaan metsätalouden soveltamista havainnollistetaan Suomessa, Espanjassa, Saksassa ja Tšekin tasavallassa, metsiltään ja metsäsektoreiltaan erilaisissa EU-maissa.
Maksimoi synergioita, minimoi haittavaikutuksia
Vaikka metsät ovat uusiutuva luonnonvara, ovat ne aina rajallisia suhteessa niihin kohdistuviin moninaisiin tarpeisiin. Siksi metsänomistajien ja yhteiskunnan halukkuus ryhtyä ilmastonmuutosta hillitseviin metsänhoitotoimenpiteisiin riippuu myös siitä, miten ne vaikuttavat muihin metsien tuottamiin hyötyihin. Mitä enemmän synergiaetuja löytyy ja mitä vähemmän haittavaikutuksia niiden välillä on, sitä todennäköisemmin ja tehokkaammin ne voidaan toteuttaa. Ilmastotoimien tehokkuutta onkin arvioitava niiden sosioekonomisessa yhteydessä.
Mikäli metsiin liittyviä toimia arvioidaan esimerkiksi pelkästään ilmastonäkökohdista, saattaa olla, että näitä toimia ei pystytä tehokkaasti toteuttamaan. Siksi myös esimerkiksi metsiin liittyvät puuntuotanto- ja monimuotoisuustavoitteet tulee ottaa samanaikaisesti huomioon näitä toimia suunniteltaessa. Tämä edellyttää joko-tai-asetelman hylkäämistä. Kirjan siteeraamissa tutkimuksissa on esitetty erilaisia toimia, joilla eri tavoitteiden välisiä synergioita voidaan pyrkiä lisäämään ja haittavaikutuksia vähentämään.
Metsien sopeuttaminen ilmastonmuutoksen entistä tärkeämpää
Tiede on varsin yksimielinen siitä, että ilmastomuutoksen myötä erilaiset metsätuhoriskit tulevat lisääntymään. Äärimmäisten sääolosuhteiden aiheuttamat laajamittaiset häiriöt, kuten kuivuus, myrskyt ja metsäpalot on otettava huomioon määriteltäessä toimenpiteitä muuttuvaan ilmastoon sopeutumiseksi. Laaja yksimielisyys vallitsee myös siitä, että siellä missä se on mahdollista, sekametsien kasvatuksen lisääminen ja yhden puulajin metsien vähentäminen parantavat metsien edellytyksiä sopeutua ilmastomuutoksiin, tai ainakin vähentävät ilmastomuutoksen haittavaikutuksia. Samoin kasvupaikalle parhaiten soveltuvien puulajien ja alkuperien käyttö metsänuudistamisessa on hyvä varautumiskeino muuttuvaan ilmastoon.
Yhteiskuntamme perustavanlaatuinen muutos hiilineutraaliuteen ja kestävään kehitykseen on aikamme suurin haaste. Elinkykyinen metsäbiotalous tukee metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen, mutta myös toisinpäin. Toisaalta pelkästään verovaroin ei pystytä rahoittamaan laajamittaisia toimia metsien sopeuttamiseksi muuttuvaan ilmastoon, vaan siihen tarvitaan myös metsänomistajien ja metsäteollisuuden panostusta.
Se on toteutettava siten, että ihmiset pitävät sitä oikeudenmukaisena. Muuten on olemassa vaara, että koko prosessi suistuu raiteiltaan eikä siirtymä tapahdu riittävän tehokkaasti ja nopeasti. Siksi on tärkeää, että myös metsäalalla työskentelevien ja metsänomistajien edut otetaan huomioon ilmastonmuutoshillintätoimien suunnittelussa. Tämä on omiaan tehostamaan metsäalan toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Kirjan tekoa rahoitti Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston FORBIO hanke sekä Suomen Akatemian lippulaivaohjelman UNITE osaamiskeskittymä. Suomen Metsäsäätiön apuraha mahdollisti kirjan julkaisemisen avoimena (open access).
Lisätietoja:
Lauri Hetemäki, työelämäprofessori, Helsingin yliopisto ja vanhempi tutkija, Euroopan metsäinstituutti. 050 3777 692, lauri.a.hetemaki@helsinki.fi
Jyrki Kangas, professori, Itä-Suomen yliopisto. 050 344 9888, jyrki.kangas@uef.fi
Heli Peltola, professori, Itä-Suomen yliopisto. 040 588 0005, heli.peltola@uef.fi
Kirja: Hetemäki, L., Kangas, J. & Peltola, H. (toim.) 2022. Forest Bioeconomy and Climate Change. Managing Forest Ecosystems vol. 42. Springer. ISSN: 2352-3956 (electronic), 1568-1319 (print), ISBN: 978-3-030-99205-7 (hard-cover).
Kirjan ennakkokäsikirjoitus vapaasti ladattavissa ResearchGate:ssa: https://www.researchgate.net/publication/358769825_Forest_Bioeconomy_and_Climate_Change
[1] Glesinger, E. (1949). The Coming Age of Wood. Simon and Schuster, Inc., New York. http://www.archive.org/details/comingageofwood00gles
