Sinullakin voi olla rasvamaksa, vaikka et joisi alkoholia. Useimmiten maksa rasvoittuu lihomisen myötä, mutta merkitystä on myös geeneillä, suolistomikrobeilla ja jopa ympäristön kemikaaleilla.
Joka neljännellä aikuisella on rasvamaksa eli maksasoluihin on kertynyt ylimääräistä rasvaa. Maksan rasvoittumista on havaittu jopa lapsilla. Rasvamaksa on elämäntapasairaus, jonka riskiä lisäävät liikapaino ja liikunnan puute. Myös ruokavalion laadulla on merkitystä. Maksasolujen rasvoittumista vauhdittaa liiallinen sokerin, vähäkuituisten viljatuotteiden sekä kovaa rasvaa sisältävien elintarvikkeiden, kuten voin ja rasvaisten maitotuotteiden käyttö. Runsas alkoholinkäyttö on myös merkittävä riskitekijä, mutta vain yhdellä viidestä rasvamaksataudin syynä on alkoholi.
– Rasvamaksan mieltäminen virheellisesti vain alkoholiperäiseksi sairaudeksi on ehkä syynä siihen, että siitä ei vieläkään juuri puhuta. Se on kuitenkin iso kansanterveysongelma, sanoo Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab.
Ei-alkoholiperäisen rasvamaksan hoitoon saatiin viime vuonna oma Käypä hoito -suositus, ja Schwab oli mukana suosituksen laatineessa työryhmässä.
Rasvamaksa on usein osa laajempaa aineenvaihdunnan häiriötä. Se on tavallinen niillä, joilla on metabolisen oireyhtymän piirteitä eli vyötärölihavuutta, verenpaine koholla sekä poikkeavia veren sokeri- ja rasva-arvoja. Tyypin 2 diabeetikoista peräti 60–70 prosentilla on rasvamaksa. Toisaalta hoikallekin voi tulla rasvamaksa, eikä kaikkien lihavien maksa rasvoitu.
Maksan rasvapitoisuus vähenee jo kohtalaisellakin laihtumisella.
Painon pudotessa rasva vähenee myös maksasta
Rasvamaksaan ei ole lääkettä, vaan ensisijaisena hoitona on liikakilojen pudotus, liikunta ja terveellinen ruokavalio, jossa suositaan erityisesti pehmeiden rasvojen lähteitä, kuten kasviöljyjä ja rasvaista kalaa, ja vältetään sokeripitoisia juomia. Taudin alkusyystä riippumatta rasvoittunut maksa vaurioituu alkoholista herkästi, joten alkoholin käyttöä tulee rajoittaa.
Fruktoosin eli hedelmäsokerin erittäin runsaalla saannilla on havaittu yhteys rasvamaksaan, mutta se ei Schwabin mukaan tarkoita, että hedelmiä pitäisi välttää. Täysmehuakin voi nauttia lasillisen päivässä. – Suomessa liiallinen fruktoosin saanti on harvoin ongelma. Sen sijaan esimerkiksi USA:ssa juomia makeutetaan runsaasti fruktoosia sisältävällä maissisiirapilla ja tällaisista juomista sitä saa helposti suuriakin määriä.
Rasvamaksa on tärkeää hoitaa, ennen kuin se johtaa peruuttamattomiin maksavaurioihin ja jopa maksasyöpään. Rasvamaksaa pidettiin ennen melko harmittomana tilana, mutta osalla tauti etenee maksatulehdukseksi ja fibroosiksi, jossa maksaan muodostuu arpeuttavaa sidekudosta, sekä lopulta maksakirroosiksi, jossa arpeutuminen johtaa maksan vajaatoimintaan. Samalla myös maksasyövän riski kasvaa.
– Maksan rasvapitoisuus vähenee jo kohtalaisellakin laihtumisella. Vaikka maksaan olisi jo muodostunut sidekudosta, elämäntapamuutoksilla voi edistää jäljellä olevan maksakudoksen terveyttä.
– Sairaalassa vastaan tulee valitettavasti syöpäpotilaita, joilla maksasyöpä olisi todennäköisesti voitu estää, jos rasvamaksatauti olisi hoidettu ajoissa. Varsinkin normaalipainoisella, liikunnallisella ihmisellä rasvamaksa jää helposti huomaamatta. Toki suurimmalla osalla tauti liittyy liikapainoon, Schwab toteaa.
Ajatuksena on tutkia, muuttaako liikunta mikrobistoa siten, että maksan rasvoittuminen vähenee.
Liikunta ja ruokavaliomuutokset voivat vaikuttaa maksaan suolistomikrobien välityksellä
Geneettinen alttius rasvamaksataudille voi osaltaan selittää sairastumista ja taudin yksilöllistä etenemistä. Maksasolujen rasvoittumisriskiä lisää esimerkiksi PNPLA3-geenivariantti, jonka peräti 40 prosenttia suomalaisista on perinyt ainakin toiselta vanhemmaltaan.
Viime vuosina on havaittu, että rasvamaksatautiin liittyy myös suoliston mikrobiston muutoksia. EU:n rahoittamassa BestTreat-tutkimuskonsortiossa selvitetään parhaillaan, miten suoliston mikrobikoostumus vaikuttaa taudin ennusteeseen ja voisiko tautia myös hoitaa edistämällä suoliston mikrobiston normaalia koostumusta ja toimintaa. Schwabin tutkimusryhmä on eurooppalaisessa konsortiossa mukana selvittämässä, miten liikunta vaikuttaa suoliston mikrobikoostumukseen ja maksan rasvoittumiseen.
– Ajatuksena on tutkia, muuttaako liikunta mikrobistoa siten, että maksan rasvoittuminen vähenee.
12 viikkoa kestäneeseen liikuntaohjelmaan osallistui henkilöitä, joilla oli todettu ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti. Ohjelmaan sisältyi viikoittain yksi omavalintainen harjoitus, kuten kävely, hölkkä tai uinti, sekä kaksi valvottua harjoitusta polkupyöräergometrillä, jossa vastusta lisättiin kunnon kohotessa. – Kolmessa kuukaudessa vaikutuksia pitäisi jo näkyä. Tuloksia ei ole kuitenkaan vielä julkaistu, sillä ne yhdistetään Hollannissa vastaavasta interventiosta ensi talvena saatavaan aineistoon, Schwab kertoo.
Hänen tutkimusryhmällään on nyt menossa toinen tutkimus, jossa selvitetään ruokavalion rasvan laadun vaikutusta maksan rasvoittumiseen. Puolella osallistujista on molemmilta vanhemmilta peritty PNPLA3-riskivariantti ja toisella puolella sitä ei ole lainkaan. – Muista tutkimuksissa on opittu, että sairauksille altistavia geenejä on mahdollista hiljentää elämäntapamuutoksilla. Nyt katsotaan, voiko tämän geenin hiljentää korvaamalla ravitsemussuositusten mukaisesti kovia rasvoja pehmeillä.
Osallistujilta tarkastellaan ruokavaliomuutosten vaikutuksia paitsi maksaan, rasva-arvoihin ja glukoosinsietoon, myös suolistomikrobistoon. – Vielä ei tunneta ruokavalion vaikutusta suolistomikrobistoon ja edelleen maksan rasvoittumiseen, vaikka yhteys on todettu.
Suolisto ja maksa ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään muun muassa suolistobakteerien tuottamien yhdisteiden välityksellä.
Tutkijat tunnistivat rasvamaksataudin etenemiseen liittyviä suolistobakteereja
Suolistossamme elää sekä terveydelle hyödyllisiä että haitallisia bakteereja. – Haitallisiakin suolistobakteereja tarvitaan, sillä ne osaltaan kouluttavat immuunijärjestelmää toimimaan normaalisti. Tärkeää kuitenkin on, että hyvät ja huonot bakteerit ovat tasapainossa keskenään, kertoo Itä-Suomen yliopiston suolistoterveyden ja ruokaturvallisuuden professori Hani El-Nezami.
– Esimerkiksi runsas tyydyttyneen rasvan, alkoholin tai antibioottien käyttö voi muuttaa suoliston bakteeritasapainoa haitalliseen suuntaan ja avata sitä kautta oven rasvamaksan ja monien muidenkin sairauksien kehittymiselle.
Suolisto ja maksa ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään muun muassa suolistobakteerien tuottamien yhdisteiden välityksellä. Haitallisten suolistobakteerien vallatessa alaa suolen läpäisevyys voi lisääntyä, jolloin maksaan pääsee kulkeutumaan tulehdusta ja soluvaurioita edistäviä bakteerituotteita.
Myös Hong Kongin yliopistossa professorina toimiva El-Nezami on kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa tunnistanut suolistobakteerijoukkoja, joilla on yhteys ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin kehittymiseen ja pahenemiseen aina kirroosiin ja maksasyöpään asti. Kyseisiä bakteereita on rasvamaksatautia sairastavien, mutta ei terveiden suolistossa. – Tämä voi mahdollistaa taudin ehkäisemisen tai pysäyttämisen mikrobiterapialla, joilla vähennetään juuri näitä haitallisia bakteereita.
Tutkimusryhmä on jo kehittänyt rasvamaksatautiin probioottivalmisteen, jolle on patentti haussa. – Puhutaan niin sanotuista kolmannen sukupolven probiooteista, joiden vaikutus perustuu paitsi suoliston bakteerikannan muokkaamiseen, myös niiden vapauttamiin yhdisteisiin.
– Mikrobiterapia on käsitteenä uusi, mutta kyse on tarkkaan kohdennetusta hoitomuodosta, jonka teho ja turvallisuus osoitetaan eläin- ja potilaskokeissa. Mikrobiterapia ei kuitenkaan ole vaihtoehto elämäntapamuutoksille, vaan toivottavasti täydentää niitä tulevaisuudessa rasvamaksataudin hoidossa.
Osa ympäristömme kemikaaleista on sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavia metaboliahäiritsijöitä.
Ympäristön kemikaalit voivat edistää maksan rasvoittumista
Rasvamaksan kehittymiseen voivat viimeaikaisten tutkimusten mukaan vaikuttaa myös kemikaalit, joille arjessa altistumme. Monien ympäristömme kemikaalien tiedetään häiritsevän hormonien normaalia toimintaa. Osa näistä hormonihäiriköistä on niin sanottuja metaboliahäiritsijöitä, jotka vaikuttavat sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.
– Uuden tutkimustiedon valossa kemikaalit voivat myötävaikuttaa rasvamaksan kehittymiseen, etenkin jos taustalla on jo muitakin altistavia tekijöitä, projektitutkija Sini Pitkänen kertoo.
Metaboliahäiritsijöihin lukeutuu esimerkiksi muovinpehmentimiä, tuholaistorjunta-aineita ja teollisuudesta ympäristöön kulkeutuvia aineita, kuten dioksiini, jota suomalaiset saavat lähinnä Itämeren kalasta.
– Metaboliahäirintä on kuitenkin tutkimusaiheena vielä melko uusi, sillä hormonihäirintää on kemikaalien riskinarvioinnissa tähän asti tarkasteltu lähinnä sukupuolihormonien näkökulmasta. Käytössä ei juuri olekaan menetelmiä, joilla kemikaalien metabolianhäirintäkykyä voisi systemaattisesti mitata.
Hän on mukana kehittämässä tällaisia riskinarviointimenetelmiä EU:n rahoittamassa EDCMET-hankkeessa. – Jos ajatellaan rasvamaksan kehittymistä, metaboliahäiritsijät voivat vaikuttaa siihen usealla tavalla. Ne voivat esimerkiksi aktivoida soluissa rasva-aineenvaihduntaa sääteleviä tumareseptoreja ja lisätä rasva-aineiden kertymistä maksasoluihin. Ne voivat myös lisätä hapetusstressiä, mikä kuluttaa solujen resursseja ja heikentää solujen kykyä reagoida ympäristön ärsykkeisiin.
Ryhmä kehittää parhaillaan menetelmiä juuri näiden vaikutusten mittaamiseen. – Menetelmiä testataan aluksi tunnetuilla metaboliahäiritsijöillä ja niiden luotettavuus varmistetaan testeillä myös yhteistyökumppanien laboratorioissa eri maissa.
– Tällä hetkellä tutkimme erityisesti muovinpehmentimiä, joita voi joutua ruokaan muovipakkauksista ja -pulloista.
Rasvamaksa voi löytyä sattumalta – tyypin 2 diabeetikoilta tutkittava säännöllisesti
Mistä on kyse?
- Rasvamaksa on yleisin maksasairaus.
- Rasvamaksasta on kyse, kun maksan rasvapitoisuus ylittää viisi prosenttia.
- Useimmiten kyseessä on ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD, non-alcoholic fatty liver disease). Taudin edenneeseen muotoon, ei-alkoholiperäiseen rasvamaksatulehdukseen (NASH, non-alcoholic steatohepatitis) liittyy terveen maksakudoksen korvautuminen sidekudoksella eli fibroosi, joka voi edetä parantumattomaksi maksakirroosiksi.
- Rasvamaksatauti on tärkein maksasolusyövän aiheuttaja.
- Edennyt rasvamaksatauti lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
- Tyypin 2 diabeetikoilla rasvamaksa voi vaikeuttaa hyvän hoitotasapainon saavuttamista.
Miten hoidetaan?
- Rasvamaksatautia hoidetaan laihdutuksella, elämäntapamuutoksilla ja hoitamalla tehokkaasti metabolista oireyhtymää (MBO). Tautiin ei ole varsinaisia lääkkeitä, mutta edenneessä taudissa voidaan harkita esimerkiksi laihdutus- tai diabeteslääkkeitä, lihavuuskirurgiaa tai maksansiirtoa.
Miten todetaan?
- Rasvamaksa on yleensä oireeton. Monesti se löytyy poikkeavia maksa-arvoja (ALAT ja ASAT) selviteltäessä tai kuvantamistutkimusten sivulöydöksenä.
- Vaikka kohonnut ALAT-arvo voi viitata rasvamaksaan, puolella rasvamaksatautia sairastavista ALAT on normaali.
- Rasvamaksa on yleinen potilailla, joilla on MBO tai tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suosituksen mukaan näiden potilaiden joukosta tulee tunnistaa ne, joilla rasvamaksatauti on edennyt.
- Tyypin 2 diabeetikoilta tulee arvioida fibroosiriski joka toinen vuosi riskilaskurien (FIB-4 ja NHS) avulla. Jos tulos viittaa korkeaan riskiin, edennyt fibroosi voidaan todeta ultraääneen perustuvalla elastografiatutkimuksella. Varhainen fibroosi ja tulehdus voidaan tarvittaessa todeta koepalasta.
- MBO-potilaalla, jolla ei ole diabetesta, kohonnut ALAT-arvo antaa aihetta fibroosiriskin arviointiin.
Lähteet:
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 29.9.2021).
Männistö, V. & Pihlajamäki, J. Rasvamaksa - entä sitten? Duodecim 2016;132(18):1707-13.
Yki-Järvinen, H. Alkoholiin liittymättömän rasvamaksataudin (NAFLD) diagnoosi. Duodecim 2016;132(22):2099-106.