Millaisia vaikutuksia apteekkijärjestelmän uudistuksilla on ollut muissa Pohjoismaissa – ja voitaisiinko Suomessa ottaa niistä opiksi? Ensimmäinen yhteispohjoismainen lääkepolitiikan webinaari herätti vilkasta keskustelua.
Sosiaalifarmasian tutkijoiden järjestämässä webinaarissa esiteltiin erityisesti Ruotsissa, mutta myös muissa Pohjoismaissa ja Virossa tehtyjä muutoksia ja tarkasteltiin tutkimustuloksia niiden vaikutuksista. Aihepiiri kiinnosti, sillä webinaariin oli ilmoittautunut kaikkiaan 300 osallistujaa.
– Suomessa vielä keskustellaan uudistuksista, joten nyt on hyvä hetki oppia muiden kokemuksista. Nykytilanteesta on myös kerättävä tutkimusdataa, jotta voidaan aikanaan arvioida muutosten vaikutuksia, totesi Itä-Suomen yliopiston sosiaalifarmasian professori Katri Hämeen-Anttila, joka toimi webinaarin puheenjohtajana.
Apteekkijärjestelmissä ja -uudistuksissa on paljon eroja
Kehittämisasiantuntija Leena Reinikainen Fimealta valotti apteekkijärjestelmien ja apteekkien sääntelyn eroja muun muassa Pohjoismaissa ja Virossa. Eroja on esimerkiksi siinä, kuka saa omistaa apteekin, miten apteekkien sijaintia säännellään, miten lääkkeet hinnoitellaan, saako itsehoitolääkkeitä myydä muualla kuin apteekissa ja kuka saa antaa lääkeneuvontaa. – Myös apteekkijärjestelmien muutoksia on eri maissa tehty eri lähtökohdista ja erilaisin tavoittein.
Ruotsissa uudet apteekit keskittyivät kaupunkeihin
Ruotsissa valtiollinen apteekkimonopoli lopetettiin vuonna 2009. Valtio myi suuren osan apteekeistaan yksityisille toimijoille ja uusia voi perustaa melko vapaasti. Samalla sallittiin monien itsehoitolääkkeiden myynti 18 vuotta täyttäneille esimerkiksi kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla.
Uppsalan yliopiston professori Ulrika Winbladin mukaan uudistukselle ei aikoinaan havaittu tarvetta missään selvityksissä. – Maltillisen kokoomuksen johtama hallitus halusi apteekkijärjestelmän marketisaatiota ideologisista syistä. Viime kädessä perusteluna oli edistää diversiteettiä ja yrittäjyyttä.
Mitä sääntelyn purkamisesta seurasi? Vuonna 2009 apteekkeja oli 924, vuonna 2023 1400. – Apteekkeja on enemmän ja ne ovat auki pidempään, mutta ne ovat entistä pienempiä ja keskittyvät suuriin kaupunkeihin.
Ruotsin 290 kunnasta kolmasosassa on yhä vain yksi apteekki ja 115 kunnassa yksi apteekkiketju. Maaseutuapteekit saavat erillistä valtion tukea. Ruotsissa toimii neljä suurta apteekkiketjua ja 40–50 pienempää apteekkiyritystä.
2020-luvulla apteekkien määrä ei ole enää kasvanut. Kivijalka-apteekkien tulevaisuuteen voivat Winbladin mukaan vaikuttaa myös verkkoapteekit, joilla on nyt 22 prosenttia markkinoista.
Itsehoitolääkkeiden myynti kasvoi, reseptilääkkeiden saatavuus huononi
20 prosenttia itsehoitolääkkeistä myydään Ruotsissa nykyisin muualla kuin apteekeissa. – Saatavuus on toki parantunut, mutta vain harvan tuotteen osalta. Apteekkien ulkopuolella myydään useimmiten vain muutamaa alkuperäisvalmistetta, kertoi Uppsalan yliopiston professori Sofia Kälvemark-Sporrong.
– Itsehoitolääkkeitä ostetaan entistä enemmän. On vaikea sanoa, ostetaanko niitä todelliseen tarpeeseen. Lääkeneuvontaa ei ole itsehoitolääkkeitä myyvissä kaupoissa, ja onkin keskusteltu, ovatko ihmiset perillä itsehoitolääkkeiden asianmukaisesta käytöstä.
Lääkemyynnin laajeneminen tuhansiin myyntipisteisiin apteekkien ulkopuolelle on vaatinut myös uutta sääntelyä ja valvontaa.
Lääkereseptejä kirjoitetaan saman verran kuin ennen, joten apteekkia kohden niitä on entistä vähemmän. Reseptilääkkeiden saatavuus on huonontunut, kun pienet apteekit eivät pysty pitämään varastossa riittävää valikoimaa. Lääkevaihtoa myös tiukennettiin vuonna 2009 ja potilaalle tuli sen jälkeen entistä kalliimmaksi jättää vaihtamatta edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen.
– Kysymyksiä on esitetty uudistusten tarpeellisuudesta ja siitä, onko niissä uhrattu potilasturvallisuus kilpailulle, Kälvemark-Sporrong sanoi.
Asiakkaiden tyytyväisyydellä ei hänen mukaansa voi mitata uudistusten onnistumista. – Valtaosa asiakkaista on aina tyytyväisiä.
Päätösten pohjaksi tarvitaan riittävästi tietoa apteekkijärjestelmästä
Islannissa ei ole vuoden 1996 jälkeen säännelty apteekkien omistajuutta tai sijaintia. – Se ei ole parantanut maaseudun apteekkipalveluja, sillä kaupungeissa apteekkien määrä lisääntyi, mutta harvaan asutuilla alueilla väheni, kertoi professori Anna Birna Almarsdottir Kööpenhaminan yliopistosta.
Myöskään Norjassa sääntelyn vähentäminen 2000-luvulla ei ole parantanut apteekkipalvelujen saatavuutta kaikille, kertoi apulaisprofessori Ingunn Björnsdottir Oslon yliopistosta.
Virossa apteekkien omistajuutta ei rajoitettu noin 30 vuoteen, ja suurin osa apteekeista oli tukkuliikkeiden apteekkiketjujen omistuksessa. Vuodesta 2020 alkaen apteekin pääomistajan on kuitenkin ollut oltava proviisori. – Käytännössä valtaosa uusista omistajista teki kuitenkin franchising-sopimuksen olemassa olevien ketjujen kanssa, joilla oli tarjota valmis brändi sekä tukea toimintaan ja työvoiman rekrytointiin, kertoi apulaisprofessori Daisy Volmer Tarton yliopistosta.
Webinaarin päätteeksi käytiin pienryhmäkeskusteluja esitysten aiheista.
– Paljon keskusteltiin siitä, että uudistuksilla on oltava selkeät tavoitteet. Päättäjät tarvitsevat riittävästi tietoa apteekkijärjestelmästä ja siitä, mitä sen uudistuksilla voidaan saavuttaa – sekä myös ymmärrystä ei-toivottujen seurausten mahdollisuudesta, Hämeen-Anttila totesi.
Webinaari käynnisti vuosittaisen webinaarisarjan erilaisista lääkepoliittisista kysymyksistä. Webinaari järjestettiin pohjoismaisten yliopistojen Nordic POP -konsortion tuella.
