Vaihtelua tavataan jokaisessa kielessä. Usein sama asia on mahdollista kertoa eri tavalla, mutta vaihtelua voi esiintyä myös sanan sisällä. Tämä erityisesti näkyy silloin, kun eri murteiden tai lähisukukielten puhujat kommunikoivat keskenään.
FM Ilia Moshnikov selvitti väitöstutkimuksessaan rajakarjalaismurteiden vaihtelua yhden piirteen valossa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä NUT-partisiipin eli aktiivin toisen partisiipin variantteja rajakarjalaismurteissa esiintyy ja miten varianttien vaihtelua voidaan selittää. Moshnikovin väitös on verkossa 28. toukokuuta klo 12 alkaen.
Suomen kirjakielen NUT-partisiipin tunnus on nut tai nyt (sanonut), mutta karjalan ja suomen murteissa esiintyy useita nUt-tunnukselle äänteellisesti läheisiä variantteja, joista kukin muodostaa oman tyyppinsä. Rajakarjalaismurteissa varioivat suomen itäisille savolaismurteille ja kaakkoismurteille ominaiset (esimerkiksi essiivipartisiippi sanonna, rajageminaatiollinen sanonus sitä ja nt-tunnuksinen partisiippi, esimerkiksi sanont), varsinaiskarjalan n-, nUn-, t-tunnuksiset variantit (sanon, sanonun ja sanot) sekä livvinkarjalan nUh-partisiippi (sanonuh). Sekä suomessa että karjalassa esiintyvät nUt- ja nU-tyyppiset partisiipit (sanonut ja sanonu). Mainittujen partisiippivarianttien lisäksi rajakarjalaismurteissa esiintyy myös muita paikallisia tunnusvariantteja (sanoo, sanonuu, sanoh ja sano).
Tutkimustulokset osoittavat, että rajakarjalaismurteiden alueellinen ja puhujakohtainen kielellinen vaihtelu on suurta. Tärkeimmäksi variaatioon vaikuttavaksi muuttujaksi osoittautui pitäjä. Pitäjien välisen variaation lisäksi myös yksilöllinen NUT-partisiipin variaatio on suurta. Jopa samasta kylästä olevat informantit erosivat toisistaan. Tasaisinta käyttö on tutkimuksen aineiston perusteella Salmissa ja Impilahdella, mutta muualla Raja-Karjalassa saatetaan yhdenkin pitäjän alueella käyttää jopa yhdeksää eri partisiippityyppiä. Aineistossa on merkkejä sekä vanhoista kieli- tai murrekontakteista että meneillään olevista kontakteista.
Uusi tutkimustieto tukee myös karjalan kielen elvyttämistä
Ennen toista maailmansotaa Raja-Karjalan alue kuului Suomeen. Alueella puhuttiin suomen lisäksi karjalan kieltä. Rajakarjalaismurteiden erikoispiirteenä on runsas kielellinen vaihtelu, joka johtuu karjalan ja sen kahden päämurteen ja suomen kielen keskinäisistä kielikontakteista sekä murre- ja kielirajoilla tapahtuvista eri murteiden ja kielten puhujien välisistä kontakteista. Silloin saman muodon eri variantteja voi kilpailla keskenään niin, että kielimuodon erikoispiirteeksi voi tulla runsas kielellinen vaihtelu.
Kielellisistä muuttujista verbin ominaisuudet selittävät NUT-partisiipin vaihtelua lausekontekstia paremmin. Kielellisistä muuttujista tärkein on verbityyppi. Tutkimuksen aineisto jakautuu selvästi eri ryhmiin verbin yksi- ja kaksivartaloisuuden sekä verbinvartalon tavumäärään mukaan. Eri partisiippivarianttien leviämistä on tutkittu innovaatioiden leviämisen sekä leksikaalisen ja morfologisen sekoittumisen näkökulmasta. NUT-partisiipilla on sama tehtävä karjalassa ja suomessa, mikä on helpottanut eri varianttien keskinäistä sekoittumista. Rajakarjalaismurteissa esiintyvän variaation tutkimus valaisee alueen kielitilannetta ja tuo uutta tietoa murreryhmän kieli- ja murrekontakteista, mikä puolestaan tukee karjalan kielen nykytilannetta ja kielen elvytystä.
FM Ilia Moshnikovin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja NUT-partisiipin variaatio rajakarjalaismurteissa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Johanna Laakso, Wienin yliopisto, Itävalta, ja kustoksena professori Helka Riionheimo, Itä-Suomen yliopisto. Tilaisuuden kieli on suomi.
