Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Tehdasalue.

Mittavat investoinnit biotuotetehtaisiin eivät välttämättä tuota merkittävää paikallista kasvua

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat tutkimuksissaan havainneet, etteivät laajat investoinnit biotuotetehtaisiin välttämättä tuo niin merkittävää taloudellista kasvua sijaintipaikkakunnilleen kuin julkisuudessa on puhuttu. Äänekoskella tehty tutkimus osoitti, että Metsä Groupin tehdas ja siihen liittyneet rakennushankkeet kohensivat kaupungin imagoa, kaupunkikuvaa ja kuntataloutta. Odotuksista huolimatta ne eivät ole kuitenkaan lisänneet paikkakunnan vetovoimaa muualla asuvien eivätkä paikallisten nuorten keskuudessa. Niinpä kaupungin väkiluku on jatkanut supistumistaan. Tehdasinvestointi ei ole myöskään tuonut Äänekoskelle toivottua määrää uusia työpaikkoja, ja työttömyysluvut ovat yhä suurempia kuin muualla Keski-Suomessa.

– Hallitus myönsi juuri lisäbudjetissaan Metsä Groupin Kemin biotuotetehtaan infran toteuttamiseen 156 miljoonan euron rahoituksen. Kemissäkin on hyvä varautua siihen, että investoinnin paikalliset vaikutukset ovat samankaltaisia kuin Äänekoskella. Rakennusvaihe tuottaa nopean kasvupiikin, mutta pitkän tähtäimen talousvaikutukset ovat epävarmoja, tutkija Moriz Albrecht sanoo.

Äänekoskella tehdyssä tutkimuksessa haastateltiin 15:sta Metsä Groupin, kaupungin hallinnon ja muiden paikallisten toimijoiden edustajaa. Lisäksi haastateltiin biotalouden asiantuntijoita Keski-Suomen liitosta sekä kansallisista teollisuuden työnantajajärjestöistä, MTK:sta ja ympäristöjärjestöistä. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin laaja hallintodokumentteihin, medialähteisiin ja tilastoihin perustuva aineisto.

– Tutkimustemme perusteella on pääteltävissä, että maaseudulle rakennettavien biotuotetehtaiden ympärille ei enää muodostu entisenkaltaisia tiiviitä tehdasyhteisöjä, vaan ne hajautuvat verkostomaisesti lähiseuduille, toteaa professori Jarmo Kortelainen.

Työtekijät eivät enää välttämättä asetu asumaan tehtaan viereen, vaan valitsevat asuinpaikkansa mieltymystensä mukaan laajalta alueelta. Uudet biotuotetehtaat eivät siis välttämättä ratkaise hajaantuvaan yhdyskuntamuodostukseen liittyviä haasteita.

– Suurempiin kaupunkeihin rakennettavien biotuotetehtaiden työntekijöiden asuminen taas sulautuu muuhun kaupunkiseutuun. Elinkeinorakenteeltaan monipuolisemmassa kaupungissa yksittäisen tehtaan paikallistaloudellinen vaikutus ei ole myöskään niin ratkaiseva kuin tehdaspaikkakunnilla, sanovat tutkijat.

”Biotalouskäänteen” myötä tavat puhua metsäteollisuudesta ovat muuttuneet. Auringonlaskun alan sijaan metsäteollisuus nähdään nykyisin Suomen taloudellisen kasvun veturina. Albrechtin ja Kortelaisen mukaan uusia biotuotantolaitoshankkeita tulisi kuitenkin tarkastella myös kriittisesti niin talouden kuin yhdyskuntarakenteenkin näkökulmasta.

– Olemme tutkimuksissamme havainneet, että monet biotalouteen liittyvät prosessit mahdollistavat riskien ulkoistamisen tehdaspaikkakunnilla. Ne myös rajoittavat laajempaa osallistumista sekä syrjäyttävät institutionaalisten toimijoiden keskeisen roolin biotalouden kestävässä kehittämisessä, tutkijat toteavat.

Albrechtin ja Kortelaisen mukaan kaivattaisiinkin tutkimusta siitä, mitkä ovat toiminnassa olevien biotehtaiden kokonaishyödyt ja haitat talouden sekä ympäristön näkökulmasta.

– Lisäksi olisi hyvä selvittää sitä, mikä on biotalouden vaihtoehtoisten, uusiin yrityksiin ja tuotekehittelyyn suunnattujen tukitoimien vaikuttavuus verrattuna suuryritysten massatuotannon mittavaan tukemiseen.

Tutkimusartikkelit:
Jarmo Kortelainen ja Moritz Albrecht (2019). Tehdaskaupungin uusiutuminen: Äänekosken biotuotetehdas ja yhdyskunnan muutos. Terra 131:3, 137–151.

Moritz Albrecht (2019). (Re-)producing bioassemblages: positionalities of regional bioeconomy development in Finland. Local Environment, DOI: 10.1080/13549839.2019.1567482

Lisätietoja:
Moritz Albrecht, puh. 050 337 1783, moritz.albrecht(at)uef.fi, UEF Connect

Jarmo Kortelainen, puh. 050 372 8061, Jarmo.kortelainen(at)uef.fi, UEF Connect