Lapset oppivat parhaiten uusia asioita leikin ja toiminnan kautta. Kun oppimistilanteista saadaan merkityksellisiä, jäävät ne paremmin mieleen. Usean aistikanavan aktivointi auttaa myös muistijäljen jättämisessä. Jokainen on yksilö, joten oppimistavatkin ovat erilaisia ja vaativat erilaisia työtapoja.
Kaikki nämä jo aiemmin tiedossa olleet tutkimustulokset on otettu huomioon, kun Joensuun normaalikoulun alakouluun lähdettiin rakentamaan uutta oppimisympäristöä. Nyt tuo ympäristö alkaa olla valmis, ja noin 70 neljäsluokkalaista oppilasta aloitti kevätlukukautensa aivan uudenlaisessa suurryhmätilassa. Ennen he työskentelivät kolmessa eri luokkahuoneessa omien opettajiensa johdolla, joten ryhmäytymistaitoja on vaadittu.
– Luokkien yhdistäminen on ollut yllättävän helppoa. Toki teimme tämän eteen töitä jo koko syksyn ajan, ja etenkin me opettajat valmistelimme siirtoa ja yhteistä opetusta jo kauan aikaa, kertoo Minna Haring, yksi suurryhmätilan lehtoreista.
Jos tila on vaatinut sopeutumista lapsilta, on kaikki uutta myös opettajille.
– Onneksi me kaikki tulemme mainiosti toimeen keskenämme ja työtapamme sopivat yhteen. Teemme jatkuvasti todella tiivistä yhteistyötä, kertoo puolestaan lehtori Ulla Sten.
Siltikään omista työtavoista ei ole tarvinnut luopua, mutta uutta entiseen on se, että kaikki täytyy jakaa.
– Tietysti se vie enemmän aikaa kuin yksilönä opettaminen, mutta ihmeen nopeasti olemme löytäneet paikkamme ja roolimme tässä neljän opettajan yhteisössä, Haring pohtii.
Sten kertoo, että tuntien perusteemat päätetään yhdessä ajoissa etukäteen, ja tehtyjä asioita käydään läpi opettajien kesken iltapäivisin.
Viikossa pidetään viisi 75 minuutin opetuskokonaisuutta, jossa kaikki opettajat ovat paikalla.
Tunneilla saa liikkua
Ryhmäytymisessä on apuna ollut myös erityisopettaja. Vahvuuspedagogiikan tunneilta apua ovat saaneet niin oppilaat kuin opettajatkin. Opettajien kohdalla hyödynnetään heidän omia vahvuuksiaan opetuksessa, oppilaat saavat apua suurryhmässä toimimiseen.
– On valtavan hienoa huomata, miten oppilaiden kaveripiiri on laajentunut ja pikkuhiljaa ne vanhassa luokassa omaksutut roolit alkavat muuttua uusien luokkakavereiden myötä. Kiusaaminenkin on sen myötä vähentynyt, Haring iloitsee.
Toki oppilaat ovat osan tunneista vielä entisten luokkalaistensa kanssa. Esimerkiksi taito- ja taideaineiden tunnit järjestetään yhä osin perinteisesti kolmen eri luokan kesken.
Suurryhmätilasta ei sen sijaan löydy juuri mitään perinteistä, eikä huonetta varmastikaan moni miellä ensisilmäyksellä luokkahuoneeksi. Oppilaat suunnittelivat tilaa syksyn ajan opettajien kanssa yhteistyössä. Näin tila on saatu oppilaille merkitykselliseksi, jolloin se tuottaa myös parempia oppimistuloksia.
– Tunneilla on vapaus liikkua. Kun väsyttää, voi käydä kiipeilemässä puolapuilla tai kiipeilyseinällä. Myös matot ovat sitä varten, että niillä voi harjoitella vaikkapa kärrynpyöriä tai käsillä seisontaa. Motoriset taidot ovatkin kehittyneet lapsilla hurjasti jo nyt ensimmäisen kuukauden aikana. Ja näissäkin taidoissa he opettavat toinen toistaan, Sten kertoo.
Vanhemmillekin on mukavaa viedä viestiä siitä, miten lasten itseohjautuvuus ja yhteisvastuullisuus on kasvanut tässä isossa porukassa.
Lehtori Minna Haring
Yhteisvastuullisuus kasvaa
Oppilaiden vanhempia näin suuren porukan yhteinen opiskelu on osin hieman arveluttanut. Vanhemmille järjestettiin avoimet ovet joulun alla, ja kunhan viimeisetkin kalusteet ja tekstiilit saadaan paikoilleen, pääsevät vanhemmat vielä vierailemaan tilaan kutsuttuina uudelleen.
– Vanhemmillekin on mukavaa viedä viestiä siitä, miten lasten itseohjautuvuus ja yhteisvastuullisuus on kasvanut tässä isossa porukassa. Tila pidetään siistinä, ja meluakin on nykyään ihmeen vähän, kertaa Haring.
Tilasta löytyy myös useampi piste rauhalliselle työskentelylle. Suurella porukalla asioita tehdessä ääntäkin tulee. Jos melu häiritsee, opiskelu voidaan siirtää syrjemmälle hiljaiseen nurkkaukseen.
– Lisäksi saamme pian ääneen liittyvää lisätietoa, kun yliopiston puolelta äänimaisemien asiantuntija, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä tulee pitämään meille kuuntelukasvatusta, Sten mainitsee.
Tutkimus on mukana muutenkin vahvasti. Kaksi lehtoreista tekee tilan pohjalta väitöskirjatutkimusta. Lisäksi esimerkiksi tietojenkäsittelytieteeltä ja fysiikan laitokselta on saatu apua tilan valaisussa. Parhaillaan tehdään tutkimusta, vaikuttaako valo oppimiseen.
– Mukana on paljon myös muita alueellisia toimijoita. Pohjois-Karjalan ammattiopiston opiskelijat ovat olleet suurena apuna oppimisympäristöä rakennettaessa lasten toiveiden mukaan. Äänipuolella meillä on taas apuna ollut äänitekniikan opiskelijoiden lisäksi iisalmelainen Genelec, Haring kertoo.
Sten ja Haring kertovat, että suurryhmätilan pedagogiikan lähtökohdat on tiivistetty neljään palapelin palaan, jotka toimivat myös tilasuunnittelun pohjana. Nämä palaset ovat omistajuus, toiminnallisuus, kokemuksellisuus ja yhteisöllisyys.
– Kaiken toiminnallisuuden pohjalla on siis ajatus lapsen perusolemuksesta toimia, leikkiä ja liikkua. Lapsi tutkii, kokeilee ja oppii sitä kautta. Näitä asioita ei pääse tekemään perinteisessä luokkahuoneessa. Mielestämme olemme jo nyt onnistuneet tuomaan lapsille toimivan tilan, jossa jokaista tuetaan yksilönä.
