Itä-Suomen yliopisto on saanut vastuulleen tehtävän johtaa karjalan kielen elvyttämistä. Tehtävä on haasteellinen kieliyhteisön moninaisuuden ja hajanaisuuden takia, mutta toisaalta ilahduttavaa on, että nuorten parissa karjalan kieli on kokenut uudenlaisen nosteen.
Karjalan kielen elvytystehtävä siirtyi vuoden 2021 alusta Itä-Suomen yliopiston vastuulle. Rahoitus sille on myönnetty kahdeksi vuodeksi.
– Ennemmin puhuisin tässä kohtaa kuitenkin elvytyshankkeesta. Elvytystehtävä vaatisi pysyvän ja riittävän suuren rahoituksen sekä laajan elvytyksen toimenpideohjelman, muotoilee karjalan kielen ja kulttuurin professori Helka Riionheimo.
Koska resurssit ovat siis rajalliset, on se otettava kaikessa suunnittelussa huomioon.
– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olemme aloittaneet työn priorisoimalla, mitä näissä puitteissa on kannattavinta uhanalaisen kielen elvytyksen suhteen tehdä. Olemme olleet tiiviissä yhteydessä kieliyhteisöön ja kuunnelleet, millaisia ajatuksia ja ehdotuksia sieltä nousee.
Haasteena kaikkien tasapuolinen kuuleminen
Suomessa karjalan kieltä hyvin puhuvia arvioidaan olevan jopa 11 000, ja lisäksi kieliyhteisöön kuuluu noin 20 000 kieltä ymmärtävää. Näin ollen karjalan kielen taitajia on paljon enemmän kuin esimerkiksi saamen kielten puhujia. Silti karjalan kieli pääsi mukaan hallituksen kielipoliittiseen ohjelmaan vasta nyt Sanna Marinin hallituksen aikana.
Valmistella olevan kielipoliittisen ohjelman tavoitteena on vastata eri kieliryhmien osalta tunnistettuihin haasteisiin kuten kielen elinvoimaisuuteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen ja kielten käyttömahdollisuuksiin.
– Kyllä kielelle on tärkeää, että se on tunnustettu nyt myös virallisesti hallitustasolla. Kielikysymykset ovat myös poliittisia kysymyksiä, Riionheimo linjaa.
Kielipoliittinen ohjelma on osa hallitusohjelman kielipoliittisia uudistuksia, joihin kuuluvat myös uudistettu kansalliskielistrategia sekä kieli-ilmapiirin parantamiseen tähtäävä hanke.
– Karjalan kielen elvytyksen tekee haasteelliseksi se, etteivät karjalan kielen puhujat eivät ole mikään tiivis yhteisö. He ovat maantieteellisestikin jakaantuneet ympäri Suomea, eikä heillä ole omaa karjalankielistä aluetta, toisin kuin saamelaisilla. Ja tietenkin karjalankielisiä on paljon myös Venäjällä. Kieliyhteisö on sekä alueellisesti että sisäisesti hyvin moninainen ja moniääninen.
Suurimman ryhmän muodostavat rajakarjalaiset ja heidän jälkeläisensä. Luovutetusta Karjalasta evakuoitiin toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rajatun Suomen puolelle noin 30 000 karjalankielistä evakkoa. Myös Suomen itsenäistyessä Itä-Karjalasta saapui 10 000–20 000 pakolaista, joten heidänkin jälkeläisiään asuu yhä Suomessa.
– Sitten on vielä minun edustamani joukko eli Venäjältä Suomeen muuttaneet karjalankieliset, kertoo koordinaattori, kääntäjä ja karjalan kielen opettaja Natalia Giloeva.
Karjalaisyhteisö on siis jo historialtaankin hyvin monimuotoinen. Osa karjalan kieltä taitavista kuuluu erilaisiin yhdistyksiin, osa ei. Kaikkia kielen puhujia on siis vaikea tavoittaakin.
– Tämä on yksi osa hanketta: kuinka tavoittaa näin moninainen yhteisö niin, että kaikki äänet saataisiin tasapuolisesti kuulluiksi, Giloeva kertoo.
Kieliyhteisö on sekä alueellisesti että sisäisesti hyvin moninainen ja moniääninen.
Helka Riionheimo
Karjalan kielen ja kulttuurin professori
Tarve erilaisille sanoille
Riionheimon mukaan kielen elvytyksessä tärkeintä on tukea kielen oppimista. Koska karjalan kieli on tähän saakka ollut niin sanottu arkikieli, jota puhutaan pääasiassa vain kodeissa ja perhepiirissä, on se sanastoltaan rajallinen.
Karjalan kielen puhujista moni on jo ikääntynyt, ja elvytyksen tavoitteena on saada kielelle uusia puhujia, erityisesti lapsia.
– Tärkeää olisikin lähteä luomaan myös lasten kielen sanastoa karjalaksi, kertoo Giloeva.
Hänen vastuullaan ovat muun muassa Ylen karjalankielisten radiouutisten käännökset.
– Teen päivittäin käännöstöitä uutisia varten, sillä karjalan kielellä ei löydy vielä kaikkia uudissanoja. Vaikka sanakirjoista on jonkin verran apua, eivät niiden tarjoamat sanat läheskään aina sovi kontekstiin. Siksi käytän apuna myös kieliyhteisöä, jolta saa helposti apua ja palautetta siitä, miten jonkin sanan käännös olisi hyvä toteuttaa.
Karjalan murteet ja niiden kirjakielet
Karjalan kielen murteet jaetaan kielitieteellisesti kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan. Varsinaiskarjalan murre puolestaan jakautuu kahtia vienankarjalaan ja eteläkarjalaan. Jokaisen murteen pohjalta on kehitetty omaa kirjakieltä. Niistä livvinkarjalaa pidetään vahvimpana, koska sillä on eniten julkaistua kirjallista materiaalia.
– Eniten tukea tarvitsee eteläkarjala, sillä sen kirjakielen kehittäminen on aloitettu kieliyhteisössä vasta 2010-luvulla. Elvytyshankkeessa tuetaan tätä työtä. Lisäksi on tarpeen tukea sellaista vienankarjalaksi tehtyä materiaalia, joka on suunnattu suomalaisille, Riionheimo kertoo.
Hän tosin korostaa samalla, ettei kirjakieli tule koskaan ”valmiiksi”, vaan se elää ja muuttuu jatkuvasti. Yhteinen pohja on kuitenkin tärkeää olla.
– Livvinkarjalan kirjakieli on pisimmälle kehitetty, joten se voi osaksi toimia tukena muillekin murteille. Elvytyshankkeen kieliasiantuntijat toimivat muutenkin murteiden välillä tiiviissä yhteistyössä, ja kaikki aiempi sanastotyö hyödyttää esimerkiksi uudissanojen kohdalla jokaista murretta.
Murteille on luotu erilliset kirjakielet, sillä kielen opiskelussa tai uudelleenopettelussa kieliyhteisön jäsenet kokevat tärkeäksi, että oppimateriaalit olisivat mahdollisimman lähellä omaa, suvussa puhuttua karjalan murretta.
Uusi noste nuorten parissa
Yksi hieman yllättäväkin ryhmä karjalan kielen kieliyhteisöstä löytyy: kielestä kiinnostuneet nuoret. Karjalan kieli on selkeästi viime vuosina noussut uuteen suosioon nuorten keskuudessa. Etenkin sellaiset nuoret, joiden suvusta löytyy karjalan puhujia, ovat hyvinkin kiinnostuneita kielestä sekä karjalaisesta kulttuurista.
Yksi heistä on Stiina Laine, joka on tuntenut aina olevansa ensisijaisesti karjalainen.
– Tai koen olevani sekä karjalainen ja suomalainen. Ne ovat olleet minulle aina kaksi täysin eri asiaa, ehkä sukuni historian takia. Toki ne identiteetit ovat lähellä toisiaan, enkä osaa erotella, mikä osa minusta erityisesti on karjalaista. Mutta Karjala ja karjalaisuus ovat aina olleet lähellä sydäntäni, vaikka olen koko ikäni asunutkin Lounais-Suomessa.
Laine toimii nuorten karjalaisten Karjalazet Nuoret Suomes -järjestön varapuheenjohtajana ja opiskelee Turun yliopistossa. Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen kursseille hän on osallistunut valtakunnallisen joustavan opintoikeussopimuksen puitteissa eli hän pystyy sisällyttämään karjalan kielen sivuaineopinnot tutkintoonsa.
– Kun kuulin tästä opiskelumahdollisuudesta, oli minulle heti selvää, että haen opiskelemaan karjalaa.
Laineen mukaan kieli on ehdottomasti kokenut uuden nosteen hänen ikäistensä nuorten joukossa.
– Nosteen myötä pintaan on noussut myös jonkin verran erimielisyyksiä tapojen ja osin kielenkin suhteen. Vaikka karjalaisalueiden menetyksiin liittyvistä kipeimmistä ajoista on kulunut jo muutaman sukupolven verran aikaa, ovat tunteet näissä asioissa silti yhä selvästi pinnassa.
Kieliyhteisön haasteista huolimatta Laineen mukaan hienoa on, että asioista ylipäätään puhutaan ja halutaan päästä eteenpäin. Ongelmatonta se ei ole, mutta suunta on oikea.
– Jäsenmäärä järjestössä on koko ajan kasvamaan päin, ja keskustelu on näin etäaikanakin aktiivista. Viimeksi keskustelimme juuri siitä, miten hienoa on, että karjalan kielen opinnot aukeavat ensi syksynä Itä-Suomen yliopiston avoimeen yliopistoon avoimiksi kaikille.
Tällä hetkellä nuorten karjalaisten yhdistyksessä on suunnitteilla yhteistyötä suomalaisen saaminuorten yhdistyksen, Suoma Sámi Nuorat, kanssa.
– Ja mikäli korona sallii, tarkoitus olisi järjestää jäsenistölle pruasniekka eli juhlat!
Laine kertoo innostuneena, että tällä hetkellä hänellä onkin varma olo siitä, että tulevaisuuden työura tulee liittymään tavalla tai toisella karjalan kielen ja kulttuurin elvyttämiseen.
– Jos olenkin aiemmin ollut vähän hukassa identiteettini kanssa, niin nyt minulla viimeinkin on olo, että tämä on se paikka, jonne kuulun – ja tekemälläni työllä on oikeasti myös suurempaa merkitystä.
