Viidettä kertaa järjestettävä moniammatillinen suursimulaatio tarttuu tälläkin kertaa herkkään aiheeseen – lähisuhdeväkivaltaan.
Virpi Jaakkola on 43-vuotias perheenäiti, joka hakee sotekeskuslääkärin vastaanotolta vahvaa kipulääkettä selkäkipuunsa. Vastaanoton aikana lääkärin epäilyt mahdollisesta päihdeongelmasta tai lähisuhdeväkivallasta heräävät. Tämä on lähtökohta 21. lokakuuta toteutettavalle suursimulaatiolle, jossa pureudutaan lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen ja varhaiseen tukeen.
Suursimulaatio on osa Itä-Suomen yliopiston moniammatillisia sote-opintoja. Niissä on tartuttu kokeneille ammattilaisillekin herkkiin ja vaikeisiin aiheisiin, kuten lapsen kuolemaan.
– Nämä ovat aihepiirejä, joita ei voi vain yksin opiskella. Suursimulaatiossa pääsemme katsomaan, mitä lähisuhdeväkivalta on ilmiönä, miten vaikea asia voidaan ottaa puheeksi ja miten eri alojen ammattilaiset asemoituvat Virpin tapaukseen, tämän vuoden suursimulaation sisällöllisestä suunnittelusta vastaava yliopistonlehtori Kaarina Mönkkönen sanoo.
Muuttuvan työelämän osaamistarpeisiin
Moniammatillisuus on keskeinen osa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyötä. Lokakuun suursimulaatio tapahtuukin tulevaisuuden sotekeskuksessa, jossa on panostettu ennaltaehkäisevään työhön, varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.
Suursimulaatiot vastaavat muuttuvan työelämän tuomiin osaamistarpeisiin, sillä niissä yhdistyvät paitsi eri ammattialojen, myös eri oppilaitosten osaaminen.
– Simulaatioissa on perinteisesti pureuduttu asiakas- ja potilastyön eri puoliin. Moniammatillisuutta, sitä miten eri alojen ammattilaiset pelaavat yhteen, harjoitellaan kuitenkaan harvoin tietoisesti. Tämä on kulkenut sote-alan opinnoissa ikään kuin siinä sivussa, Mönkkönen sanoo.
Yliopistonlehtori Marja-Leena Hyvärinen kertoo, että suursimulaatiossa on tarkoitus keskittyä myös vuorovaikutukseen. Siitä tarkastellaan, mitä vuorovaikutus on asiakkaan kohtaamisena ja moniammatillisena yhteistyönä.
– Vuorovaikutus koskee kaikkia ammattiryhmiä, samoin ymmärrys ihmisestä koskee kaikkia ammattiryhmiä. Siksi haluamme tarkastella, miten voisimme tarjota ja etsiä apua asiakkaalle yhdessä, eri alojen ammattilaisten yhteistyönä.
Harjoittelua moniammatilliseen ongelmien ratkaisemiseen
Moniammatillista suursimulaatiota kuvattiin syyskuun alussa Kuopiossa. Sen toteuttamiseen on osallistunut iso joukko eri alojen ammattilaisia, ja se yhdistääkin eri tieteenalat ja ammattikunnat. Yhteiset keskustelut luovat tilaisuuksia ilmiöiden tarkasteluun useista näkökulmista paitsi suunnitteluvaiheessa, myös itse simulaation aikana.
– Moniammatillista ongelmien ratkaisemista kannattaa harjoitella jo opiskeluaikana. Mitä koordinoidummin ammattilaiset tekevät yhteistyötä työelämässä, sitä vaikuttavampia sosiaali- ja terveyspalveluja asiakkaat saavat, Mönkkönen sanoo.
Syksyllä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että suursimulaatio on uudenlainen ja kustannustehokas menetelmä moniammatilliseen yhteistyöhön oppimiseen. Osallistujista 95 prosenttia koki, että oli saanut suursimulaatiosta hyötyä työhönsä tai opintoihinsa.
Kentän ammattilaisilla ja näyttelijöillä tärkeä rooli
Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä työskentelevät ammattilaiset ovat tiiviisti mukana moniammatillisten suursimulaatioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. He ovat olleet kiinteästi mukana myös suursimulaation käsikirjoituksen kirjoittamisessa, jossa tarvittiin yksityiskohtaista faktatietoa niin lääkityksestä, kriisityöstä tai päihdepalveluista. Mönkkönen ja Hyvärinen pitävät tätä tärkeänä, sillä ammattilaisilla on hallussaan viimeisin tieto omalta alaltaan.
Keskeinen rooli simulaatioissa on myös asiakkaan rooleissa olevilla näyttelijöillä. Ammattilaisten rooleissa olivat Marianna Kettunen (Kuopion kriisikeskus), Helena Taivainen (Itä-Suomen yliopisto), Jukka Aho (Savonia-ammattikorkeakoulu), Anne Salmi (freelancenäyttelijä) ja Kaisa Martikainen (Sakky).
Anne Salmi on jo kymmenen vuoden ajan ollut mukana Itä-Suomen yliopistossa toteutetuissa pienryhmä- ja suursimulaatioissa.
– Näyttelijänä on ollut upeaa päästä tekemään niitä. Simulaatio elää joka kerta ja jokainen kohtaaminen on aito. Olen kasvanut ja kehittynyt itsekin sekä päässyt suunnittelemaan uusia simulaatioita ja pohtimaan, mistä niissä voitaisiin keskustella ja millaisia erilaisia näkökulmia tuoda esiin.
Salmi onkin ollut tiiviisti mukana myös lähisuhdeväkivaltaa käsittelevän suursimulaation suunnittelussa.
– Kun kyse hyvin vaikeasta roolista, näyttelijä saa tilanteeseen tärkeitä nyansseja, jotka ovat vuorovaikutusoppimisen kannalta oleellisia. Simulaatioissa on kuitenkin menestyksekkäästi käytetty myös kokemusasiantuntijoita.
Ammattilaisten yhteinen ponnistus
Suursimulaation käsikirjoitus hiottiin yhdessä kunkin ammattikunnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Sen pohjalta alkoivat kuvaukset lähisuhdeväkivaltaan liittyvän asiakasprosessin kulusta. Ensimmäisessä videoklipissä asiakas eli Virpi menee lääkärin vastaanotolle. Lääkäri huomaa potilaan peittelevän kehossa olevia ruhjeita ja huolestuu. Hän kutsuu potilaan kontrollisvastaanotolle.
Kouluterveydenhoitaja puolestaan soittaa lääkärille samasta huolesta, joka liittyi perheen tyttäreen. Päätetään pitää Sote-keskuksessa yhteinen moniammatillinen palaveri, jossa ovat mukana lääkäri, sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä, kriisityöntekijä ja asiakas.
– Viimeinen kuvaus tehtiin oppimiskeskustelusta, joka on keskeinen osa simulaatio-oppimista. Siinä ammattilaiset pohtivat tapahtumien kulkua ja sitä, mitä tilanteesta oppivat, Hyvärinen kertoo.
Ammattilaiset osallistuivat prosessin kaikkiin vaiheisiin ja ammattikuvaajat kuvasivat videot yhden päivän aikana.
– Oli hienoa nähdä, miten vahvasti ammattilaiset sitoutuivat yhteiseen prosessiin vahvistaen samalla simulaatio-opetuksen ajanmukaista ja monitieteistä laatua, Mönkkönen iloitsee.
Korona toi poikkeusjärjestelyjä
Koronan aiheuttama poikkeustilanne toi haasteita syksyn suursimulaation tuotantoon. Ensimmäistä kertaa simulaatio toteutetaan kokonaan etäyhteyksin. Iso osa sisällöstä on tuotettu ennakkoon videoiksi.
– Toisaalta meillä on nyt mahdollisuus hyödyntää tekniikkaa niin, että yleisö pääsee osallistumaan keskusteluihin kommentoimalla ja esittämällä kysymyksiä Presemon välityksellä, Hyvärinen tuo esille.
– Yleisön osallistuminen kuuluu simulaatiopedagogiikan keskeisiin periaatteisiin. Oppimista tapahtuu kokemalla, havainnoimalla, mielessä pohtimalla ja yhdessä keskustelemalla, Hyvärinen jatkaa.
Emootioilla on vuorovaikutuksessa iso merkitys
Mönkkösen ja Hyvärisen mukaan jokainen vuorovaikutustilanne on erilainen, eikä koskaan voi varmasti ennustaa sen kulkua. Vuorovaikutustilanteiden tarkastelulla on kuitenkin mahdollista oppia omasta ja toisen toiminnasta ammattityössä.
– Luomme simulaatiossa tarinan ja kysymme, voisiko se olla totta. Simulaation jälkeen analysoimme yhdessä, mitä tarinassa tapahtui, miten oma rooli keskustelussa rakentui ja olisiko jotain voinut tehdä toisin, Hyvärinen kertoo.
Mönkkönen on tutkinut yhdessä sosiaalityön yliopistonlehtori Taru Kekonin kanssa moniammatillista vuorovaikutusta. Esimerkiksi ammattieettisiä sääntöjä tulkitaan eri tavoin riippuen ammattilaisesta, mutta kaikki toimivat oikein oman tehtävänsä näkökulmasta. Moniammatillinen reflektointi avaa tilanteiden yhteistä merkitystä.
– Moniammatillisissa ryhmissä toimivat ammattilaiset haluavat varmistaa oman ammattinsa position ja näkökulman. Kun nämä erilaiset näkökulmat sulautuvat enemmän yhteen, saa asiakas ihannetilanteessa keinoja tilanteensa ratkaisemiseen.
Opettavainen prosessi myös tekijöille
Suursimulaatioiden suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista on vastannut monitieteinen ryhmä, johon on kuulunut Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen, farmasian, hammaslääketieteen, lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden laitosten, kielikeskuksen sekä oppimis- ja tietotekniikkapalveluiden, Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan, Kuopion yliopistollisen sairaalan sekä Karelia-ammattikorkeakoulun henkilökuntaa. Toteutustiimi vaihtuu osin vuosittain ja koordinaatiorooli on ollut hoitotieteen laitoksella.
Tänä vuonna kielikeskus on ensimmäistä kertaa mukana suursimulaation suunnittelussa ja toteutuksessa.
– Vuorovaikutuksen teema on Kaarinalle ja minulle yhteinen, joten sen kautta hakeuduimme yhteistyöpariksi. Moniammatillinen suursimulaatio on prosessi, joka innostaa ja jossa myös opettajat oppivat toisiltaan, Hyvärinen sanoo.
Ylä-kuva:
Moniammatillinen kriisityöntekijän, päihdetyöntekijän, lääkärin ja sosiaalityöntekijän muodostama ryhmä pohtii yhdessä lähisuhdeväkivaltaa kokevan Virpin kanssa ratkaisukeinoja tämän tilanteeseen.
