Sädehoito aiheuttaa suun limakalvoon vaurioita, jotka ovat havaittavissa vielä vuosia myöhemmin, osoittavat Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen yksikön kansainvälisen yhteistyöhankkeen tulokset. Tutkimus on valottanut myös muun muassa suun limakalvopellikkelin merkitystä osana elimistön immuunipuolustusta. Hankkeessa on tutkittu sädehoidon vaikutusta suun limakalvoihin ja leukaluuhun pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla potilailla.
Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen yksikön, Amsterdamin VU-yliopiston suu- ja leukakirurgian ja suupatologian yksikön sekä hammaslääketieteellisen ACTA-tutkimuskeskuksen tutkimusyhteistyö on jatkunut jo kymmenen vuoden ajan. Kuopiossa tutkimusta on johtanut suulääketieteen professori Arja Kullaa ja Amsterdamissa professori Engelbert Schulten. Kliininen tutkimus ja näytteiden keräys on tehty VU-yliopistosairaalassa vuosina 2012–2016. Näytteet on tutkittu osittain Itä-Suomen yliopistossa.
– Syöpähoidot aiheuttavat ”kriisin” suuontelossa ja niiden välitön vaikutus näkyy pahimmillaan suun haavaisena limakalvotulehduksena eli mukosiittina. Tutkimuksessamme havaittiin sädehoidon seurauksena vielä usean vuoden jälkeenkin suun limakalvon heikkeneminen, kuten soluvälitilojen laajeneminen ja pintasolujen mikrorakenteen hajoaminen. Saadun paikallisen sädeannoksen suuruus ei vaikuttanut merkittävästi muutoksiin, vaan niitä esiintyi myös pienemmän sädeannoksen saaneilla limakalvoalueilla, Kullaa kertoo.
– Tällä hetkellä tutkimme tupakoinnin vaikutusta suun limakalvoon. Näyttää siltä, että tupakointi heikentää sädehoidon jälkeistä paranemista. Tupakoinnin lopettaminen on siis välttämätöntä, jotta suun limakalvo paranee sädehoidon aiheuttamista vaurioista.
Kullaan mukaan merkittävä havainto on sädehoidon aiheuttama suun limakalvojen pintasolujen mikrorakenteen vaurioituminen, joka estää syljen ainesosien kiinnittymisen limakalvon pintaan. Tämä aiheuttaa kuivan suun tunnetta normaalista syljen erityksestä huolimatta. – Jatkoimme tämän tuloksen pohjalta tutkimuksia suun limakalvon pinnan ja syljen vuorovaikutuksesta.
Tutkimuksissa havaittiin, että biologinen mekanismi kiinnittää syljen puolustusainesosat limakalvon pintaepiteelisoluihin muodostaen suojaavan limakerroksen eli limakalvopellikkelin, joka toimii osana elimistön ”immuunivarastoa”. Vaurioituneen limakalvon pintaan kiinnittyy helpommin mikro-organismeja aiheuttaen infektioita, koska suojaava limakalvopellikkeli on puutteellinen. Nämä tulokset ovat avanneet uuden tutkimuslinjan suun limakalvosairauksien tutkimuksessa laajemminkin sekä syljen merkityksestä elimistön puolustustekijänä.
Leukaluu poikkeaa huomattavasti elimistön muista luista niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti. Merkittävin leukaluun alueelle kohdistuvan sädehoidon aiheuttama komplikaatio on osteoradionekroosi eli luukuolio, joka ilmenee vuosia sädehoidon jälkeen. – Näyttäisi siltä, että limakalvon heikkeneminen altistaa luuinfektiolle suun mikrobien päästessä limakalvon läpi aina luuhun asti. Lisäksi luukuolion paranemista hidastaa sädehoidon aiheuttama luun verenkierron heikkeneminen ja luusolujen eli osteosyyttien väheneminen, Kullaa kertoo.
Hankkeessa kehitettiin uusi, nopea menetelmä luunäytteiden tutkimiseen ilman kudosnäytteen kemiallista leimausta. Tätä menetelmää tullaan käyttämään jatkotutkimuksissa.
Hankkeessa on julkaistu tieteellisiä artikkeleja ja opinnäytetöitä. Väitöskirjoja on valmistunut neljä ja valmistumassa kolme, osa Amsterdamissa ja osa Kuopiossa.
Lisätietoja:
Sädehoidon vaikutukset suun kudoksiin -tutkimusryhmä
