Liikkuvuus voi olla arkipäiväistä tai tavallisuudesta poikkeavaa. Liikkuvuudet ovat täynnä merkityksiä, jotka kertovat maailmasta, jossa elämme.
– Liikkuvuustutkijan huomio kohdistuu liikkeen ”lopputuloksen” sijaan liikkuvuuden käytäntöihin, valtarakenteisiin ja eri liikkuvuuksien limittymiseen: millainen ruumiillinen kokemus on matkustaa ruuhkabussissa, kuka ylipäänsä matkustaa bussilla ja miksi tai miten bussissa kohdataan toisia ihmisiä.
Näin kuvailee liikkuvuustutkimusta akatemiatutkija ja postkoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Anna-Leena Toivanen. Hän on juuri toimittanut English Studies in Africa -lehden teemanumeron saksalaisen kollegansa Magdalena Pfalzgrafin kanssa otsikolla "Moving Publicly, Writing Mobility: Public Transport in African Literatures". Julkaisu keskittyy julkisen liikenteen kuvauksiin afrikkalaisessa kirjallisuudessa.
– Tällä erikoisnumerolla haluamme muun muassa taustoittaa tätä monitieteistä tutkimusaluetta nimenomaan humanistisen tutkimuksen näkökulmasta. Liikkuvuustutkimus tekee siis liikkuvuudesta itsestään tutkimuskohteen sen sijaan, että se nähtäisiin pelkästään yhteiskunnallisten ilmiöiden sivutuotteena.
Esimerkiksi siirtolaisuustutkimuksessa keskitytään usein lähtö- ja saapumismaihin ja irrotetaan siirtolaisuus muista liikkuvuuksista. Liikkuvuustutkimuksessa liikkuvuus nähdään kuitenkin yhteiskuntien ja kulttuurien perusominaisuutena. Tutkimus tarkastelee ihmisten, esineiden ja ideoiden liikettä ja niiden suhteita erilaisissa konteksteissa.
– Liikkuvuus on yksinkertaisimmillaan liikettä paikasta A paikkaan B eli liikkuvuustutkimus keskittyy siihen, mitä tapahtuu näiden pisteiden välillä. Yksittäiset ihmiset ovat osa laajempia liikkuvuussysteemejä, joihin kuuluvat infrastruktuurit, laitteet ja toiset ihmiset.
Monitieteinen tutkimuskenttä
Liikkuvuus voi siis olla joko arkipäiväistä tai tavallisuudesta poikkeavaa. Liikkuvuudet ovat täynnä merkityksiä, jotka kertovat maailmasta, jossa elämme.
– Esimerkiksi autoilua tai lentämistä voi tarkastella vaikkapa teknisestä, poliittisesta, historiallisesta, maantieteellisestä tai kulttuurillisesta näkökulmasta – ja nämä kaikki tulokulmat täydentävät toisiaan. Maailmamme on jatkuvassa liikkeessä ja on tärkeää ymmärtää eri liikkuvuuksiin liittyviä merkityksiä. Näiden merkitysten ymmärtämiseen tarvitaan humanistista ja kulttuurintutkimuksellista näkökulmaa.
Liikkuvuustutkimusta tehdään Suomessa kuitenkin vasta vähän. Humanistinen liikkuvuustutkimus, mobility humanities, on maailmalla nouseva tutkimuskenttä, joka tuo yhteen kirjallisuudentutkijoita, historioitsijoita, maantieteilijöitä sekä antropologeja.
– Myös meillä Itä-Suomen yliopistossa on BoMoCult-tutkimusyhteisössä yksittäisiä tutkijoita, jotka tekevät liikkuvuustutkimusta. Toivonkin, että sekä oma että tutkimusryhmäni työ tuo esille liikkuvuustutkimuksen antia kulttuuristen ilmiöiden tarkasteluun.
Kaikille avoin julkaisutilaisuus
Julkista liikennettä on tutkittu siis melko vähän humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä ja vielä vähemmän globaalin etelän kontekstissa. Toivasen ja Pfalzgrafin tuore julkaisu onkin jo herättänyt kiinnostusta tieteenalarajojen yli.
– Julkaisun artikkeleissa tarkastellaan paikallisia arkipäivän liikkuvuuksia ja sitä, miten kirjallisuus tuottaa niiden merkityksiä. Sophie Kriegelin ja Sarah Gibsonin artikkelit tutkivat julkista liikennettä apartheidin kontekstissa ja sitä edeltävänä aikana. Heidän tekstiaineistonsa mahdollistavat ainutlaatuisen pääsyn tähän poikkeuksellisen voimakkaasti rodullistetun liikkuvuuden maailmaan.
Taiwo Osinubi taas korostaa julkisen liikenteen roolia kohtaamisten ja konfliktien paikkana tunnetun nigerialaiskirjailija Chinua Acheben tuotannossa. Ye Lin ja Mapule Mohulatsin artikkelit käsittelevät julkisen liikenteen roolia yksilöiden ja yhteisöjen suhteessa kaupunkitilaan.
Teemanumeron julkaisutilausuus pidetään verkossa perjantaina 8.11. klo 12
Julkaisutapahtuman kutsupuhujana on professori Bradley Rink Western Capen yliopistosta. Hän käsittelee puheessaan julkaisun merkitystä monitieteisen liikkuvuustutkimuksen näkökulmasta. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.
Teemanumero “Moving Publicly, Writing Mobility: Public Transport in African Literatures”. English Studies in Africa 67.2 (2024), toimittajat: Anna-Leena Toivanen (UEF) ja Magdalena Pfalzgraf (University of Bonn). https://www.tandfonline.com/toc/reia20/67/2?nav=tocList
