Moottorikelkka- ja mönkijäsafareille osallistuvat voivat altistua erittäin suurille pakokaasuperäisten pienhiukkasten pitoisuuksille, osoittaa Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen tuore tutkimus. Mittausten perusteella altistuminen voi ajoittain ylittää vilkkaissa kaupunkiympäristöissä mitatut tasot moninkertaisesti.
Tutkijat mittasivat kuljettajien altistumista kahdella kaupallisella safarilla Keski-Suomessa. Mittaukset toteutettiin mönkijöiden osalta lokakuussa 2022 ja moottorikelkkojen osalta tammikuussa 2024. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin tilanteissa, joissa ajoneuvot liikkuivat jonossa ja edellä ajavien pakokaasut kulkeutuivat takana tulevien hengitysilmaan.
Safariajojen aikana kuljettajien hengitysilman hiukkaspitoisuudet nousivat toistuvasti Suomen syrjäseutujen normaalin taustailman pienhiukkaspitoisuutta (5 μm²/cm³) korkeammiksi ja hetkellisesti yli 1 000 μm²/cm³:iin.
– Moni osallistuu safareille nauttiakseen puhtaasta luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Tulokset kuitenkin osoittavat, että safari voi muodostaa osallistujille merkittävän paikallisen ilmanlaatuongelman, sanoo professori Santtu Mikkonen Itä-Suomen yliopistosta.
Suurimmat hiukkaspitoisuudet moottorikelkkasafarilla
Altistuminen oli selvästi suurempaa moottorikelkkasafarilla kuin mönkijäsafarilla. Tutkijoiden mukaan tähän voivat vaikuttaa kelkkojen moottoriteknologia, kylmissä oloissa muodostuvat hiukkaset sekä ajoneuvojen välinen etäisyys.
Yllättäen suurimmat pitoisuudet mitattiin kovassa vauhdissa avoimilla alueilla, kuten jäällä, eikä tyhjäkäynnillä. Tutkijoiden mukaan ajoneuvojen synnyttämä ilmavirta voi kuljettaa pakokaasujen nanohiukkasia suoraan kuljettajien hengitysvyöhykkeelle.
– Altistuminen ei koske vain jonon viimeisiä kuljettajia. Jo yksi edellä ajava ajoneuvo voi heikentää merkittävästi hengitysilman laatua, kertoo apulaisprofessori Panu Karjalainen Tampereen yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan suurin huoli liittyy safarioppaisiin ja muihin työntekijöihin, jotka käyttävät moottorikelkkoja tai mönkijöitä päivittäin esimerkiksi matkailualalla, poronhoidossa sekä maa- ja metsätaloudessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti keuhkoihin kulkeutuvien hiukkasten pinta-alaa, jonka merkitys ilman terveysvaikutusten mittarina on kasvanut. Tutkijoiden mukaan nykyinen sääntely, joka perustuu pääosin hiukkasmassaan, ei välttämättä tunnista kaikkia altistumiseen liittyviä riskejä.
Sähköistäminen tai päästöjen jälkikäsittely vähentäisivät altistumista
Tutkijoiden mukaan sähköiset moottorikelkat ja mönkijät vähentäisivät tehokkaimmin altistumista. Lyhyellä aikavälillä päästöjä voidaan vähentää myös kehittämällä pakokaasujen puhdistusta ja käyttämällä hengityksensuojaimia safareilla ja työajossa.
– Luontomatkailun vetovoima perustuu puhtaaseen ympäristöön. Jotta tämä lupaus toteutuisi myös ilmanlaadun näkökulmasta, tarvitaan sekä teknologista kehitystä että käytännön toimia altistumisen vähentämiseksi, Mikkonen sanoo.
Vaikka tutkimus kattoi vain yhden safarikohteen ja rajallisen määrän mittauksia, sen keskeinen viesti on laajempi. Moottorikelkka- ja mönkijäsafareilla mitatut nanohiukkaspitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin saastuneissa kaupunkiympäristöissä. Tutkijoiden mukaan tulokset korostavat tarvetta arvioida moottoroidun luontomatkailun ilmanlaatuvaikutuksia myös kansainvälisesti.
Tutkimus toteutettiin Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoituksella, ja se on osa Suomen Akatemian lippulaivan Ilmakehän ja ilmaston osaamiskeskus ACCC:n (Atmosphere and Climate Competence Center) sisäistä yhteistyötä.
Näkökulma-artikkeli High Exhaust Nanoparticle Exposure during Recreational Snowmobile and All-Terrain Vehicle Safaris on julkaistu Environmental Research Communications tiedelehdessä.
Lisätiedot:
Panu Karjalainen
045 359 2979
[email protected]
Santtu Mikkonen
040 355 2319
[email protected]
