Epilepsia- ja sunttileikkaukset tarjoavat neuropatologille ainutlaatuisen kurkistusikkunan eläviin aivoihin, kertoo professori Tuomas Rauramaa.
Rauramaa nimitettiin maaliskuussa kutsusta patologian, erityisesti neuropatologian professoriksi Itä-Suomen yliopistoon. Neuropatologian professoreja on Suomessa vain kaksi, toinen Helsingin yliopistossa. Rauramaa toimii myös ylilääkärinä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.
Patologia on monille tuntematon ala, josta monelle tulevat ehkä mieleen ruumiinavaukset. Niitäkin patologi tekee, mutta enimmäkseen kuitenkin diagnostiikkaa elävien potilaiden solu- ja kudosnäytteistä. – Lääketieteen oppiaineena patologia eli tautioppi tarkastelee eri tauteihin liittyviä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia sekä tautien syitä ja kehittymistä. Neuropatologia keskittyy hermoston ja lihaksiston tauteihin.
Aivoja rappeuttavia ja suojaavia mekanismeja
Rauramaan mukaan neuropatologiassa toimitaan usein potilastyön ja tieteellisen tutkimuksen rajapinnalla. Omassa tutkimuksessaan hän on keskittynyt erityisesti rappeuttaviin aivosairauksiin ja epilepsiaan, ja potilailta leikkaushoidon yhteydessä otettavat koepalat palvelevat usein sekä diagnostiikkaa että tutkimusta.
– Esimerkiksi NPH-muistisairauden hoitoon liittyvät sunttileikkaukset tarjoavat kurkistusikkunan eläviin aivoihin. Leikkauksessa otetaan pieni aivokudosnäyte, josta voidaan diagnostiikan ohella tutkia aivoja rappeuttavia tautimekanismeja erilaisin menetelmin. Sairaalan ja perustutkimuksen välinen yhteistyö kampuksella toimii erittäin hyvin.
Meneillään olevassa hankkeessa näistä näytteistä selvitetään myös hiljattain löydettyjen, Alzheimerin taudilta suojaavien geenimuutosten vaikutusmekanismeja.
Epilepsialeikkauksista saadaan niin ikään aivokudosnäytteitä monipuoliseen tutkimukseen. Rauramaa on ollut mukana esimerkiksi yhteistyössä, jossa tekoäly koulutettiin tunnistamaan erilaisia epilepsiaa aiheuttavan kehityshäiriön alatyyppejä näytteistä otettujen, digitoitujen mikroskooppikuvien perusteella.
– Tekoälymallit voivat tunnistaa muutoksia, joita ihmissilmällä ei näe, joten ne tulevat epäilemättä muuttamaan patologin työtä. Tutkimuksessa tekoäly on jo tavallinen työkalu.
Neuropatologian ohella Rauramaa tutkii muun muassa keuhkosairauksia. Hiljattain julkaistu tutkimus osoitti, että keuhkosyövän ennustetta voidaan tarkentaa yhdistämällä kasvaimen histopatologiseen arvioon nestebiopsia, jossa potilaan verinäytteestä eristetään kasvaimesta lähtöisin olevaa solunulkoista DNA:ta.
Sujuvaa digipatologiaa
KYS on ensi vuonna siirtymässä digipatologiaan. Jatkossa lähes kaikki näytteet skannataan digitaalisiksi kuviksi, joita tarkastellaan tietokoneen näytöltä. Se helpottaa konsultaatioita lääkäreiden kesken, näytteiden arkistointia ja mahdollistaa tekoälysovellusten käyttöä.
Rauramaan mukaan alan kehitystä on kuitenkin vaikea ennustaa. – Vaikka moni asia muuttuu, samaan aikaan patologian ydin on sama kuin jo 1800-luvulla, eli diagnostiikan kultainen standardi ovat mikroskoopissa nähtävät rakenteelliset muutokset.
– Kun itse aloitin erikoistumisen vuonna 2007, oltiin paljolti vain mikroskoopin armoilla. Sittemmin iso muutos on ollut molekyylipatologian tulo sen rinnalle osaksi päivittäistä diagnostiikkaa.
Molekyylipatologia käsittää esimerkiksi syöpänäytteistä tehtävät geneettiset analyysit, jotka mahdollistavat hoidon valinnan kasvaimen geenimutaation mukaan.
Patologialla on tiivis yhteys biopankkitoimintaan. KYSin biopankkisuostumuksen antaneiden potilaiden näytteitä tallennetaan Itä-Suomen Biopankkiin, jossa ne palvelevat laajemmin tieteellistä tutkimusta. – Biopankkitutkimuksissa hyödynnetään patologien osaamista ja meiltä voidaan myös tilata niihin halutunlaisia näytteitä, lisää Rauramaa, joka kuuluu biopankin tieteelliseen ohjausryhmään.
Patologi tekee tiimityötä
Rauramaan mukaan patologian tulevaisuus erikoisalana näyttää tällä hetkellä hyvältä, sillä alalle erikoistuvia riittää. Alueellista vaihtelua maassamme on tosin jonkin verran. Patologiaan erikoistumisen jälkeen on mahdollista suorittaa lisäkoulutusohjelma neuropatologiasta tai lastenpatologiasta.
Lääketieteen ja hammaslääketieteen perusopinnoissa patologian opetusta on laajoilla tautiopin kursseilla. – Opetusta kehitetään aktiivisesti ja pyritään edelleen innostamaan nuoria alalle, Rauramaa sanoo.
Hänen mukaansa ala sopii tautien olemuksesta kiinnostuneille, joilla on visuaalista ja kokonaisuuksien hahmotuskykyä ja kärsivällisyyttä. Oikea diagnoosi voi vaatia näytteen tutkimisen lisäksi tuntikaupalla tiedonhakua ja palaveerausta asiantuntijoiden kesken. – Ei ole tavatonta pyytää mielipidettä kollegoilta kansallisesti ja kansainvälisestikin.
– Vaaditaan myös usean ihmisen työ, ennen kuin näyte on valmis patologin tarkasteltavaksi. Patologi ei tosiaankaan tee työtään yksin.
Tuomas Rauramaa
Itä-Suomen yliopiston patologian, erityisesti neuropatologian professori 1.3.2026–
- LL, Tarton yliopisto 2006
- Patologian erl, Itä-Suomen yliopisto 2012
- Neuropatologian lisäkoulutus, Itä-Suomen yliopisto 2015
- LT, Itä-Suomen yliopisto 2016
- Lääkärikouluttajan erityispätevyys, Suomen Lääkäriliitto 2019
- Patologian, erityisesti neuropatologian dosentti, Itä-Suomen yliopisto 2020
Tärkeimmät tehtävät
- Oa. ylilääkäri, KYS kliinisen patologian osasto 2025–
- Neuropatologian professori, Itä-Suomen yliopisto 2025–2026
- Oa. apulaisylilääkäri KYS kliinisen patologian osasto 2020–2025
- Erikoislääkärin, yliopistonlehtorin ja kliinisen opettajan tehtävät, KYS ja Itä-Suomen yliopisto 2012–2020
- Assistentti ja nuorempi tutkija, Kuopion ja Itä-Suomen yliopisto 2008–2012
- Erikoistuva lääkäri, KYS ja Keski-Suomen keskussairaala 2007–2012
