Viiveettömällä hoitoon pääsyllä ja diagnostisten tutkimusten nopeammalla käynnistymisellä voitaisiin säästää potilaiden kärsimyksiä ja hoitoon liittyviä merkittäviä kustannuksia.
Itä-Suomen yliopiston kliinisen lääketieteen yksikkö selvitti monikeskustutkimuksessa 170:n aggressiivista lymfoomaa sairastavan potilaan hoitoon pääsyä ja diagnostiikkaketjun nopeutta. Tutkimus toteutettiin vuosina 2016–2020 ja siinä oli mukana neljä yliopistollista sairaalaa sekä kolme keskussairaalaa. Potilaat haastateltiin oireiden alkamisajankohdan, sosioekonomisen taustan ja terveydenhuollon kontaktien suhteen. Lisäksi diagnostiset ajankohdat, taudin levinneisyys, riskitekijät, annettu hoito ja saavutettu hoitotulos tarkastettiin myös potilasasiakirjamerkinnöistä.
Tutkimuksessa todettiin, että aika oireiden alusta ensimmäiseen yhteydenottoon terveydenhuoltoon kesti potilailla keskimäärin 54 päivää. Ensimmäisestä yhteydenotosta kului keskimäärin 56 päivää ensimmäiseen sairaalakäyntiin ja tästä 32 päivää hoidon aloitukseen. Aika oireiden alusta näytteenottoon vei keskimäärin 130 päivää.
Pidempi aika oireiden alkamisesta näytteenottoon korreloi laajemmin levinneeseen tautiin ja huonompaan ennusteeseen. Potilailla, joilla aika oireiden alusta näytteenottoon oli 49 päivää tai vähemmän, kahden vuoden aikana 11 % kuoli tai heidän tautinsa uusiutui. Mikäli viive oli yli 49 päivää, vastaava luku oli 26 %.
Tarkemmassa analyysissä todettiin, että hitaimmin hoitoon pääsivät vanhemmat ihmiset ja lesket. Myös ensimmäinen terveydenhuollon kontaktipaikka oli keskeisessä asemassa. Tarkastellessa aikaa ensioireista hoidon käynnistymiseen ensikontaktipaikan ollessa työterveyshuolto tai yksityinen terveysasema, aikaa kului 123 päivää. Ensikontaktipaikan ollessa perusterveyshuollon yksikkö, aikaa kului keskimäärin 207 päivää.
Aggressiivisen lymfooman ensisijainen hoidon tavoite on pysyvän remission saavuttaminen. Taudin uusiutuminen on potilaalle raskas tapahtuma, ja sen hoitotulokset ovat suboptimaaliset hoidon ollessa pääsääntöisesti hyvin kallista. Yhden potilaan hoito uusimmilla moderneilla hoidoilla voi maksaa satoja tuhansia euroja.
Tutkimus osoittaa, että näiden nopeasti kasvavien syöpien diagnostiikassa on viiveitä. Viiveettömällä hoitoon pääsyllä ja diagnostisten tutkimusten nopeammalla käynnistymisellä voitaisiin säästää potilaiden kärsimyksiä ja hoitoon liittyviä merkittäviä kustannuksia. Diagnostiikassa todettiin sosioekonomista epätasa-arvoa, joista yksi merkittävä selittäjä on pääsy työterveyshuollon tai yksityisen terveydenhuollon palveluihin.
Tutkimuksen rajoitteena on pienehkö potilasmäärä. Lisäksi tämä tutkimus on tehty ennen korona-aikaa ja sote-uudistusta. Olisikin tärkeää selvittää uuden tutkimuksen myötä, ovatko hyvinvointialueet ja palveluverkkojen uudelleenjärjestäytyminen onnistuneet tehtävässään hoitoon pääsyn, sekä yhdenvertaisen diagnostiikan ja hoidon parantamisessa.
Tulokset on julkaistu kahdessa eri artikkelissa Cancer Medicine -lehdessä.
Lisätietoja:
professori Outi Kuittinen, [email protected], p. 044 545 1962