Suomalaisissa perheissä ei ole ollut juurikaan tapana puhua itselle tärkeistä asioista kuten uskonnollisuudesta. Puhumattomuuden kulttuuri on kuitenkin murtumassa, sillä nuorin sukupolvi puhuu itselleen tärkeistä asioista ja myös uskonnosta vanhempiaan ja isovanhempiaan enemmän.
Nämä tulokset selviävät Kati Tervo-Niemelän, Jenni Spännärin ja Laura Kallatsan juuri ilmestyneestä tutkimusartikkelista ”Ei oo puhuttu”. Artikkeli on osa kansainvälistä tutkimushanketta, jossa tutkitaan uskonnollista perinteensiirtoa.
– Suomalaiset kuvataan usein hiljaisina ja vaikenevina. Uskontoa pidetään yksityisasiana. Se ei tutkimuksemme perusteella ole pelkkä myytti. Erityisesti miehille elämän syvistä kysymyksistä puhuminen on usein vaikeaa, ja eroa muihin maihin selittääkin erityisesti suomalaisten miesten voimakas puhumattomuuden kulttuuri, kertoo käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä.
Tutkijatohtori Jenni Spännäri sanoo, että varsinkin suomalaiset miehet näyttävät oppineen jo kotonaan kulttuurin, jossa ei välttämättä kannusteta puhumiseen ja avoimeen tunteiden ilmaisuun.
– Puhumisen ja puhumattomuuden kulttuuri on myös yhteydessä perheen sisäiseen dynamiikkaan. Jos perheen ilmapiiri on turvallinen ja hyväksyvä, myös katsomusasioista on helppo puhua avoimesti.
Vaikka uskonto on Suomessa selvästi yksityisempi asia kuin muualla, ei siitä puhuminen ole nuoremmalle sukupolvelle enää yhtä hankalaa kuin vanhemmille vastaajille.
– Varsinkin monelle vanhemman ikäluokan ihmiselle uskonnosta puhuminen on edelleen tabu. Mutta nuoret ovat nyt muuttamassa kulttuuria avoimempaan suuntaan. Muutoksen taustalla on perheiden sisäisen kommunikaation tasavertaistuminen. Suomalainen perhe ja keskustelukulttuuri on siis kokonaisuudessaan muutoksessa, ja se näkyy myös tässä tutkimuksessa, kuvailee tutkijatohtori Laura Kallatsa.
Tutkimus osoittaa uskonnosta puhumisen avoimuuden olevan keskeinen tekijä uskonnon jatkuvuudelle perheessä. Suomalaisten puhumattomuuden ja siinä näkyvän muutoksen ymmärtäminen voikin tutkijoiden mukaan olla keskeinen avain siihen, miten katsomukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle tulevaisuudessakin.
Tutkimus pohjautuu laajaan viidestä maasta kerättyyn puhelinhaastatteluaineistoon, johon osallistui lähes 8 500 vastaajaa, sekä suomalaisissa perheissä toteutettuihin kolmen sukupolven kasvokkain tehtyihin haastatteluihin. Näihin haastatteluihin osallistuivat nuorten, vanhempien ja isovanhempien sukupolvien edustajat yhdessä. Tutkimusaineisto kerättiin Suomen lisäksi Saksassa, Italiassa, Unkarissa ja Kanadassa, mutta puhumattomuus nousi kaikista selkeimmin esiin Suomessa. Tutkimus on osa John Templeton Foundationin rahoittamaa uskonnollista perinteensiirtoa tarkastelevaa hanketta.
Spännäri, J., Kallatsa, L., & Tervo-Niemelä, K. (2022). ”Ei oo puhuttu.”: Uskonnosta puhuminen ja puhumattomuus suomalaisissa perheissä. Uskonto, Katsomus Ja Kasvatus, 2(1), 11–33. https://journal.fi/ukk/article/view/115213
The transmission of religion across generations: a comparative international study of continuities and discontinuities in family socialization - John Templeton Foundation -tutkimushanke
