Onko isoista D-vitamiiniannoksista hyötyä?

D-vitamiini osallistuu myös immuunipuolustukseen, ja matalilla D-vitamiinitasoilla on väestötutkimuksissa havaittu yhteys suurempaan ylähengitysteiden infektioiden riskiin. Ne leviävät usein talvisin, jolloin väestön D-vitamiinitasot ovat matalimmillaan. – D-vitamiinilisän onkin todettu ehkäisevän ylähengitystieinfektioita niillä, joilla on ollut siitä selvästi puutosta. Tähän ovat riittäneet jo 20 mikrogramman päiväannokset, eikä suuremmista annoksista ole saatu lisähyötyjä.

Kuluneen vuoden aikana on tutkittu paljon D-vitamiinin saannin yhteyttä koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. – Esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa COVID-19-tilanne on ollut yksi vaikeimmista, ja siellä myös väestön D-vitamiinitasot ovat matalat. Auringonvaloa kyllä riittää lähes ympäri vuoden, mutta sitä vältellään eikä näissä maissa myöskään täydennetä elintarvikkeita D-vitamiinilla, joten sen saanti jää vähäiseksi. Suomessa taas sekä väestön D-vitamiinitasot että tautilanne ovat Euroopan parhaiden joukossa. Toki tautitilanteeseen voivat vaikuttaa muutkin maiden väliset erot esimerkiksi asumistiheydessä ja terveydenhuollon kapasiteetissa, Virtanen toteaa.

Espanjassa tehty pilottitutkimus osoitti, että D-vitamiinista voi olla hyötyä vakavan taudin ehkäisyssä. D-vitamiinin varastomuodon, kalsidiolin, antaminen koronan vuoksi sairaalaan joutuneille potilaille ehkäisi tehohoitoon joutumista. – Pienellä potilasjoukolla tehtyä tutkimusta on sittemmin laajennettu, mutta tuloksia vielä odotellaan.

Virtasen mukaan vielä ei ole näyttöä siitä, että D-vitamiinilisällä voitaisiin ehkäistä tartuntoja, mutta riittävästä D-vitamiininsaannista huolehtiminen on immuunipuolustuksen kannalta aina järkevää.

Suomessa esimerkiksi HUS on suositellut vaikean koronavirustaudin ehkäisemiseksi 20 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinilisää kaikille yli 70-vuotiaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa oleville sekä aikuisille tummaihoisille. Näihin ryhmiin kuuluville merkittävästi lihaville eli henkilöille, joiden painoindeksi on yli 30, HUS suosittelee 50 mikrogrammaa päivässä. Rasvakudos nimittäin sitoo D-vitamiinia ja lihavuus vähentää siten elimistössä käytettävissä olevan D-vitamiinin määrää.

– Lihavuuden lisäksi moniin muihinkin vakavan koronataudin riskiä lisääviin tekijöihin, kuten korkeampaan ikään, liikkumattomuuteen, diabetekseen ja useisiin muihin perussairauksiin, liittyy matalampia D-vitamiinipitoisuuksia. Tästä näkökulmasta voi olla, ettei matala D-vitamiinitaso olisikaan niin tärkeä riskitekijä, vaan merkki näistä muista riskitekijöistä. Se voi olla myös koronainfektion seuraus eikä syy, koska infektio laskee D-vitamiinin pitoisuutta elimistössä.

Myös Itä-Suomen yliopistossa on toteutettu kokeellinen tutkimus, jossa seurattiin D-vitamiinilisän vaikutuksia 2500 koehenkilön sydäntauti- ja syöpäsairastuvuuteen ja kuolleisuuteen viiden vuoden ajan. Vuonna 2018 päättyneestä FIND-tutkimuksesta julkaistaan pian ensimmäisiä tuloksia. – Vertaamme kahden eri D-vitamiiniannoksen eli 40 ja 80 mikrogramman käyttäjiä lumeryhmään, kertoo Virtanen, joka on yksi hankkeen päätutkijoista.

Koska lumeryhmääkään ei eettisistä syistä voida pitää D-vitamiinin puutteessa, kokeellisten tutkimusten osallistujille sallitaan tutkimusvalmisteen lisäksi oman D-vitamiinilisän käyttö suositusten mukaisina annoksina. – Se kuitenkin tasoittaa eroja ryhmien välillä, ja kun suurimmalla osalla on jo tutkimuksen alkaessa hyvät D-vitamiinitasot, lisäannosten hyötyjä on vaikeampi osoittaa.

Keskustelu D-vitamiinin monista mahdollisista terveysvaikutuksista sai joitakin vuosia sitten aikaan suoranaisen villityksen. Asiantuntijat kiistelivät saantisuositusten riittävyydestä ja moni maallikko päätteli, että enemmän olisi parempi. Täyttä yksimielisyyttä sopivasta D-vitamiinin saannista ja tavoitetasosta ei ole vieläkään. – Jättiannosten käyttäjiä ja suosittelijoita näkee kuitenkin nyt vähemmän, kun ei ole saatu näyttöä niiden hyödyistä, Virtanen toteaa.

Ennestään tiedetään, että D-vitamiinilisän käyttö liian suurina annoksina voi pitemmän päälle haitata terveyttä. – Pitkäaikainen liikasaanti nostaa veren kalsiumpitoisuutta, mikä voi altistaa hengenvaarallisille rytmihäiriöille tai munuaisvaurioille.

Suurten D-vitamiinimäärien kertyminen elimistöön voi aiheuttaa myös esimerkiksi väsymystä, päänsärkyä ja pahoinvointia. – Joissakin tutkimuksissa D-vitamiinia on annettu päivittäisen annostelun sijaan suurena kerta-annoksena kerran kuussa tai jopa kerran vuodessa. Hyötyjen sijaan on kuitenkin nähty pikemminkin haittoja. Esimerkiksi usean tuhannen mikrogramman kerta-annosten on todettu lisäävän kaatumisten ja murtumien riskiä.

Turvallisena ylärajana D-vitamiinin saannille pidetään aikuisilla sataa mikrogrammaa päivässä. – Sadan mikrogramman D-vitamiinilisällä ei ole todettu haittoja vuosienkaan käytössä.

D-vitamiinin saannin riittävyyttä voidaan arvioida mittaamalla veren D-vitamiinitaso eli kalsidiolin pitoisuus. Kokeellisissa tutkimuksissa ja esimerkiksi osteoporoosin hoidossa käytettävät D-vitamiiniannokset päätetään sen mukaan, millaista veren D-vitamiinitasoa tavoitellaan. Tavoiteltavasta tasosta on eri näkemyksiä. Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mukaan alle 25 nanomoolia litrassa (nmol/l) merkitsee vakavaa D-vitamiinin puutosta, alle 50 nmol/l puutosta ja 50–75 nmol/l yleensä riittävää saantia. Osteoporoosipotilaalla tavoitetaso on 75–120 nmol/l, jonka saavuttaminen talvikaudella vaatii Lääkärikirja Duodecimin mukaan 25–100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.

Pohjoismaisten D-vitamiinin saantisuositusten työryhmän mukaan 10 mikrogrammalla D-vitamiinia päivässä veren kalsidiolipitoisuus saadaan yleensä pidettyä tasolla 50 nmol/l. Kokeellisten tutkimusten meta-analyyseissä syöpäkuolleisuuden väheneminen nähtiin, kun veren kalsidiolipitoisuus oli 54–135 nmol/l ja tyypin 2 diabeteksen eteneminen hidastui pitoisuuksien ollessa vähintään 75 nmol/l.

Virtasen mukaan haasteena tutkimusten ja potilasmittausten vertailussa on, ettei D-vitamiinitason mittauksiin ole yhtä standardoitua menetelmää. – Samastakin verinäytteestä mitattu pitoisuus voi heitellä kymmeniä nanomooleja riippuen siitä, missä laboratoriossa ja millä menetelmällä mittaus tehdään. Mittaustuloksia voi siis pitää vain suuntaa-antavina.

Lisäksi D-vitamiinilisän tarve näyttää riippuvan myös yksilöllisestä D-vitamiinivasteesta. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa on todettu, että samojen molekyylitason vaikutusten aikaansaaminen edellyttää joillakin ihmisillä suurempia D-vitamiiniannoksia kuin toisilla. Biokemian professori Carsten Carlberg yliopiston biolääketieteen yksiköstä arvioi, että noin joka neljäs kuuluu tähän matalan D-vitamiinivasteen ryhmään ja lopuilla vaste on joko keskinkertainen tai korkea. D-vitamiinivaste ei useinkaan korreloi veren kalsidiolipitoisuuden kanssa, joten sitä ei saa selville perinteisellä D-vitamiinitason mittauksella.

Carlbergin tutkimusryhmä tekee yksilöllisen D-vitamiinivasteen mittauksia meneillään olevassa tutkimuksessa, johon osallistuu MS-tautia sairastavia henkilöitä. Näin voidaan vertailla D-vitamiinilisän vaikutuksia D-vitamiinivasteeltaan erilaisilla ryhmillä. – D-vitamiinivasteen mittaus on hyvä työkalu tutkimuskäyttöön, mutta kalleutensa vuoksi siitä tuskin tulee terveydenhuollon rutiinitoimintaa.

– Kansanterveyden kannalta parempi ratkaisu olisi suositella D-vitamiinia nykyistä suurempina annoksina ympäri vuoden kaikille aikuisille. Mikrogramma D-vitamiinia painokiloa kohden on turvallinen kaikille ja turvaa riittävän saannin myös niille, joilla on matala D-vitamiinivaste. Mielestäni suomalaiset noudattavat suosituksia melko tarkasti, joten suurempi saantisuositus tuskin johtaisi liikakäyttöön, Carlberg sanoo.

– Pienille lapsille annetaan painoon suhteutettuna tätäkin suurempia D-vitamiiniannoksia. Miksei tavoiteltaisi hyvää D-vitamiinitasoa myös ensimmäisten elinvuosien jälkeen?

Carlbergin mukaan luonteva tavoitetaso tulee ihmiskunnan juurilta Afrikasta, missä veren D-vitamiinitaso on runsaasti ulkona oleskelevilla vähintään 100 nmol/l.

Elintarvikkeiden D-vitaminointi on 2000-luvulla parantanut suomalaisten D-vitamiinin saantia. Vuonna 2017 julkaistujen Finravinto-tutkimustulosten mukaan 71 prosentilla miehistä ja 82 prosentilla naisista veren kalsidiolipitoisuus oli riittävä eli vähintään 50 nmol/l, miehillä keskimäärin 67 nmol/l ja naisilla 77 nmol/l. D-vitamiinin saanti oli miehillä keskimäärin 22 mikrogrammaa ja naisilla 25 mikrogrammaa päivässä, mikä ylittää nykyiset saantisuositukset. – Silti joka viides saa ruoasta liian vähän D-vitamiinia. Sen saanti on helppo turvata käyttämällä D-vitaminoituja maitovalmisteita ja margariineja tai runsaasti kalaa, mutta ellei käytä mitään näistä eikä D-vitamiinilisää, saanti jää hyvin vähäiseksi, Virtanen toteaa.

Nykyiset suomalaiset D-vitamiinin saantisuositukset ovat vuodelta 2014. Virtasen mukaan pian on aika arvioida, antaako tuorein tutkimusnäyttö aihetta päivityksiin. – Tähänastisten tutkimusten valossa väestötason saantisuosituksia tuskin rajusti nostetaan. Suurempien annosten tarvetta saatetaan tulevaisuudessa pohtia kohdennetummin esimerkiksi sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin ja syöpiin liittyen.

Virtanen ja Carlberg ovat yhtä mieltä siitä, ettei D-vitamiini ole tutkimuksissa osoittautunut laajasti sairauksilta suojaavaksi ihmepilleriksi. – Toki mitkään yksittäiset tutkimukset eivät riitäkään vahvistamaan D-vitamiinilisän vaikutusta sairastumisriskeihin. Kiinnostavimpia ovat jatkossa eri kokeellisten tutkimusten tuloksia yhdistävät meta-analyysit, joiden voima todennäköisesti riittää osoittamaan mahdolliset yhteydet, Virtanen sanoo.

Carlberg tähdentää, että D-vitamiini on terveyttä ylläpitävä ravintoaine, ei parantava lääke. Hänen mukaansa D-vitamiinilisän hyödyt eri sairauksien ehkäisyssä onkin luultavasti helpompi osoittaa terveillä kuin ihmisillä, joilla on jo elintapasairauksia tai niiden riskitekijöitä. Esimerkiksi laajassa VITAL-tutkimuksessa D-vitamiinilisän käyttö oli yhteydessä pienempään syöpään sairastumisen riskiin normaalipainoisilla, mutta ei lievästikään lihavilla. Vastaava havainto tehtiin diabetesriskin suhteen laajassa meta-analyysissä, jonka mukaan D-vitamiinilisä ehkäisi esidiabeteksen etenemistä diabetekseksi vain normaalipainoisilla.

Vasta viime vuosikymmeninä on ylipäätään alettu ymmärtää, että D-vitamiinilla on elimistössä luuston lisäksi muitakin vaikutuskohteita. Sen on todettu osallistuvan yli tuhannen geenin toiminnan säätelyyn. – Luuston terveydessä D-vitamiinin puute näkyy nopeimmin, koska se on kalsiumtasapainon tärkein säätelijä. Sillä on kuitenkin tehtäviä myös immuunijärjestelmässä ja energia-aineenvaihdunnassa ja tätä kautta mahdollinen yhteys esimerkiksi juuri syöpä-, diabetes- ja sydäntautiriskiin. Näissä toiminnoissa D-vitamiini on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä, joten D-vitamiinitason muutoksilla ei nähdä yhtä suoria vaikutuksia kuin luustossa, Carlberg tiivistää.