Alanvaihtoa pitkittyneesti harkitsevien opettajien kohdalla riski työuupumuksen kehittymiseen ja heikoksi koettuun työyhteisösuhteeseen on suurentunut. Myönteiset kokemukset työyhteisössä sen sijaan näyttävät suojaavan kyynistymiseltä ja väsymykseltä.
Opettajan alanvaihdon harkinta, työuupumusoireet ja heikoksi koettu opettajan ja työyhteisön välinen suhde kytkeytyvät toisiinsa, mistä syystä ne todennäköisesti esiintyvät yhtä aikaa. Mikäli opettaja kokee näistä jotakin, riski kokea myös muita kasvaa.
Nämä tulokset selviävät Katariina Räsäsen tuoreessa väitöskirjaan kuuluvassa tutkimuksessa, jossa vertailtiin pitkittyneesti alanvaihtoa harkinneen ja ei-harkinneen opettajaryhmän välisiä eroja suhteessa koettuun työuupumusriskiin ja työyhteisösuhteeseen. Tutkimuksen kohdejoukko koostui 1 064 opettajasta, joista 344 (32 prosenttia) harkitsi pitkittyneesti alanvaihtoa viiden vuoden tutkimusajanjaksolla.
Taipumus työperäiseen väsymykseen, kyynistymiseen ja riittämättömyyden tunteisiin opettajan työssä osoittautui melko pysyväksi. Räsäsen mukaan näyttääkin siltä, että työkokemus ei suojaa työuupumusriskiltä, vaan työn kuormittavuus koetaan suhteellisen muuttumattomana kokemuksen karttumisesta huolimatta.
– Osa opettajista näyttää kokevan, ettei heillä ole juurikaan mahdollisuuksia itse vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Tällöin he vain pyrkivät selviytymään kuormittavien tekijöiden kanssa. Kuormittumisen säätelyosaamisella voikin olla merkittävä rooli jaksamisen edistämisessä.
Työuupumusoireet sidoksissa vähäisiin myönteisiin kokemuksiin
Työyhteisön tarjoama tuki on merkittävä tekijä työuupumuksen kehittymisen välttämisessä.
– Myönteiset kokemukset työssä, tunnustuksen saaminen sekä rakentava ja mahdollistava ilmapiiri työyhteisössä näyttäisivät suojaavan kyynistymiseltä ja ammatillisesta yhteisöstä etääntymiseltä, kuvailee itsekin lehtorina toimiva Räsänen.
Hänen mukaansa hieman yllättäenkin ammatillisen arvostuksen kokeminen työyhteisössä on sitä todennäköisempää, mitä vähemmän opettajalla oli työkokemusta.
– Mahdollisuuksia vastaanottaa jokaisen tarvitsemaa kannustusta, tukea sekä arvostusta tehdystä työstä näyttää esiintyvän vahvimmin työuran alkuvaiheilla.
Näyttääkin siltä, että opettajan autonomian vaaliminen edelleen on keskeinen tekijä työhyvinvoinnin edistämisessä.
Katariina Räsänen
Lehtori, väitöskirjatutkija
Omaan työhön vaikuttaminen tärkeässä roolissa
Opettajan ja työyhteisön väliseen suhteeseen vaikuttavat useat yksilölliset ja työhön liittyvät tekijät. Räsäsen tutkimus antoi viitteitä koulun koon merkityksestä opettajan työhyvinvointikokemuksiin.
– Pienempien kouluyksiköiden rakentava ja mahdollistava työyhteisöilmapiiri tukee osaltaan opettajan ja työyhteisön välistä suhdetta.
Tulosten mukaan niillä opettajilla, joilla oli koulun johtamiseen liittyviä työtehtäviä, oli matalampi työuupumusriski kuin niillä, jotka eivät päässeet vaikuttamaan tehtäviinsä johtamisen kautta. Nämä opettajat kokivat myös vähemmän riittämättömyyttä työssään ja kuvasivat suhteensa työyhteisöön paremmaksi. Ero saattaa selittyä suuremmalla mahdollisuudella vaikuttaa omaan työhönsä.
– Tämä mielenkiintoinen havainto osoittaa opettajan autonomian tai sen puutteen kokemuksella olevan myös yhteys työuupumuksen rakentumiseen. Näyttääkin siltä, että opettajan autonomian vaaliminen edelleen on keskeinen tekijä työhyvinvoinnin edistämisessä.
Tutkimusartikkeli:
Räsänen, K., Pietarinen, J., Väisänen, P., Pyhältö, K. & Soini, T. 2022. Experienced burnout and teacher–working environment fit: A comparison of teacher cohorts with or without persistent turnover intentions. Research Papers in Education.
Lisätietoja:
Katariina Räsänen, katariina.rasanen(at)uef.fi, p. 050 432 0561