Opis­ke­li­ja­ta­ri­na: Eri­tyis­pe­da­go­giik­ka, Karoliina Liikala

Olen Karoliina Liikala, 23-vuotias ja kotoisin Seinäjoelta. Opiskelen erityisluokanopettajaksi ja erityisopettajaksi toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa Joensuun kampuksella.

Miksi hait opiskelemaan eri­tyis­pe­da­go­giik­kaa Itä-Suomen yliopistoon?

Minua on aina kiinnostanut kasvatus- ja koulutusala ja lukiossa pidin erityisesti psykologiasta. Lukiosta valmistuttuani pohdin erityisopettajan sekä luokanopettajan välillä ja työskenneltyäni välivuoden eräässä koulussa, kiinnostuin erityisesti erityisopettajan työnkuvasta.

Tieni erityispedagogiikalle ei ollut kuitenkaan se perinteisin reitti, sillä opiskelin välissä vuoden varhaiskasvatuksen opettajaksi Jyväskylässä, ja suoritin sivuaineena erityispedagogiikan perusopintoja. Kyseisen vuoden aikana mielenkiintoni erityispedagogiikan aiheita kohtaan vahvistui, ja päädyin hakemaan alalle vielä kerran. Alanvaihtoa en kadu ollenkaan, sillä tämä ala tuntuu juuri oikealta ja lisäksi koen saaneeni paljon hyödyllisiä valmiuksia sekä kokemuksia aiemmista opinnoista. Tällä hetkellä olen juuri siellä missä minun pitääkin ja onnellinen valinnasta, jonka tein.

Syy miksi hain erityisesti Itä-Suomen yliopistoon oli mahdollisuus koulutuslinjaan, joka tuottaa automaattisesti kolmoiskelpoisuuden. Olin myös kuullut paljon hyvää Joensuun kampuksesta sekä Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksesta. Kolmoiskelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että koulutus tähtää erityisopettajan, erityisluokanopettajan sekä luokanopettajan tehtäviin eri kouluasteilla. Kolmoispätevyys helpotti valintaani, sillä minua on aina kiinnostanut erityisopettajuuden sekä luokanopettajuuden yhdistäminen.

Mikä on parasta eri­tyis­pe­da­go­gii­kan opinnoissa? 

Parasta opinnoissani on ehdottomasti monipuolisuus sekä mielenkiintoisuus!   

Monipuolisuutta tuovat esimerkiksi kurssien vaihtelevat suoritustavat kuten luennot, tentit, esseet, oppimistehtävät sekä ryhmä- tai parityöt. Lähiopetusta meillä on paljon esimerkiksi monialaisissa opinnoissa, mutta opintoja suoritetaan myös verkkoympäristöissä verkkokursseina. Opintoihin kuuluvat olennaisesti myös monet ohjatut opetusharjoittelut, joissa pääsemme harjoittelemaan sekä oppimaan lisää käytännössä. Opiskelu on siis hyvin vaihtelevaa sekä ihmisläheistä.

Opintoihini kuuluu toinen toistaan mielenkiintoisempia kursseja ja sisältöjä erityispedagogiikan aiheiden saralta. Mielenkiintoisuutta lisää vielä se, että esimerkiksi juuri lyhyt sivuaine on vapaasti valittavissa laajasta sivuainetarjonnasta omien kiinnostuksenkohteiden mukaan!

Miten päädyit valitsemaan sivuaineesi?

Pitkänä sivuaineena minulla on perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot (60 op). Nämä opinnot antavat minulle siis luokanopettajapätevyyden, eikä minun tarvinnut hakea siihen erikseen, vaan se kuuluu tutkintooni automaattisesti. Tämä on erityisen hyvä, sillä olen aina pohtinut erityisopettajan ja luokanopettajan välillä ja nyt pystyn opiskelemaan molempia.

Lyhyt sivuaine minulla on vielä hieman pohdinnassa. Olen kuitenkin pohtinut ottavani opetushallinnon (25 op) tai alkukasvatuksen (25 op). Opetushallinto kiinnostaa minua, sillä se avaa lisämahdollisuuksia työkentälle kuten hallinto- tai johtotehtäviin koululaitoksissa. Alkukasvatus taas suuntautuu esiopetukseen sekä syventyy 1 - 2-luokkien opetukseen, missä minua erityisesti kiehtovat lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen ja siihen liittyvät haasteet.

Minulla ei kuitenkaan ole vielä kiirettä aloittaa kyseistä sivuainetta, sillä yleensä sen aloitusajankohta on vasta kolmannen opiskeluvuoden alussa. Haku kuitenkin esimerkiksi alkukasvatukseen on tulevana keväänä ja opetushallinon opinnot ovat vapaasti valittavissa ja aloitettavissa koska vain, joten tulen varmasti puhumaan sivuainevalinnastani myös kuluvan lähettiläsvuoden aikana. 

Mikä on ollut tähtihetkesi opintojen aikana? 

Olin käyttänyt viimeksi ruotsin kieltä lukiossa vuosia sitten, joten tähtihetkeni tähän mennessä on ensimmäisen opiskeluvuoden syksyä varjostanut ruotsin suullisen tentin läpäiseminen juuri ennen joululomaa! Myös ensimmäisen harjoittelun suorittaminen viime talvena harjoittelukoululla oli ikimuistoista aikaa. Vihdoin, monien hakuvuosien jälkeen, pääsin toteuttamaan sitä, mihin olin jo niin kauan halunnut.

Miten olet kotiutunut uuteen opis­ke­lu­kau­pun­kii­si Joensuuhun?

Joensuu oli itselleni täysi hyppy tuntemattomaan, sillä ainoa kerta, kun olin käynyt Joensuussa ennen opintoja olivat soveltuvuuskokeet keväällä. Olen kotoisin Länsi-Suomesta, joten muutto Suomen toiselle puolelle tuntui aluksi jännittävältä ja hieman pelottavaltakin. En tuntenut ketään koko kaupungista ja kaikki tutut kuten perhe ja ystävät jäivät muualle. Kotiutuminen kuitenkin sujui hyvin, sillä jokainen meistä aloittavista opiskelijoista oli samassa tilanteessa ja yliopistolla opettajat sekä tutorit pitivät hyvän huolen opiskeluihin orientoitumisesta ja alkuun pääsemisestä. Ihanien ihmisten ansiosta sekä oman avoimen ja positiivisen asenteen avulla Joensuu alkoi tuntua nopeasti kodilta!

Joensuu opiskelukaupunkina on lämminhenkinen, tiivis ja aktiivinen. Opiskelijaelämä näkyy katukuvassa erilaisina tapahtumina sekä kaupunki huomioi opiskelijoita hyvin. Opiskelijoille tarkoitettuja opiskelija-asuntoja on runsaasti ja etenkin hyvillä paikoilla keskustan sekä yliopiston lähellä. Plussana vielä, että opiskelija-alennuksia saa melkeinpä joka paikasta!  Parasta sekä yllättävintä on ollut oman opiskelija ainejärjestön tiiviys ja aktiivisuus, joka tuntuu ihan kuin toiselta perheeltä. 

Mikä on parasta kampuksella? 

Parasta kampuksella on sen yhteisöllisyys sekä lyhyet välimatkat mahdollistavat helpot siirtymiset rakennuksien välillä. Lempipaikkojani kampuksella on kirjasto sekä opiskelijaravintolat, joista saa edullista opiskelijaruokaa. Joensuun kampuksella on lämmin ilmapiiri sekä opettajat ovat aina avoimia auttamaan ja kuuntelemaan opiskelijoita!

Minkälaisesta työstä haaveilet?

Unelmatyössäni koen merkittäviä kohtaamisia, onnistumisia, haasteita sekä pääsen kehittymään opettajana! Tällä hetkellä unelmatyöni olisi pienryhmän erityisluokanopettajana peruskoulussa, mutta tulevaisuudessa haluaisin kokeilla monenlaisia työnkuvia ja löytää siten itselleni sopivin suuntaus erityisopettajana. Opettajana toivon, että kykenen luomaan monipuolisen oppimisympäristön sekä löytämään erilaisia keinoja jokaiselle oppijalle oppia sekä kehittyä. 

Mitä neuvoja haluaisit antaa eri­tyis­pe­da­go­gii­kas­ta kiin­nos­tu­neil­le hakijoille?

Olit sitten ensimmäistä kertaa hakemassa tai jos hakukertoja on takana usempia (kuten minulla) älä lannistu! Hetkesi tulee vielä ja reittisi löytyy. Soveltuvuuskokeisiin sanoisin vinkiksi: Ole täysin oma itsesi! Pohdi omia ominaisuuksiasi niin vahvuuksia kuin kehityskohteita sekä sitä miksi olisit hyvä opettaja. Opettajaksi ei etsitä tai haeta tietynlaista opettajatyyppiä tai muottiin meneviä henkilöitä. Meistä on moneksi ja siksi juuri opettajiakin pitää olla erilaisia. Joten arvosta omia vahvuuksiasi ja ominaisuuksiasi ja anna palaa soveltuvuuskokeissa.

Parasta opettajaksi opiskelemisessa on yhteisöllisyys ja vuorovaikutteisuus. Opintojen aikana pääsee työskentelemään ja opiskelemaan monien erilaisten ihmisten kanssa, jolloin pääsee hyvien keskusteluiden äärelle vaihtamaan ajatuksia ja oppimaan myös muilta lisää.