Opis­ke­li­ja­ta­ri­na: Farmasia, Nina Vuori

Nimeni on Nina Vuori, olen 23-vuotias, ja alun perin kotoisin Helsingistä. Olen Helsingissä varttunut ihanassa ja rauhallisessa Oulunkylässä ja käynyt esikoulun, peruskoulun sekä lukion Helsingin Englantilaisessa koulussa.

Mikä sai sinut hakemaan farmasian koulutukseen Itä-Suomen yliopistoon?

Hain Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan farmasiaa, koska farmasia on unelma-alani. Kuopioon hain, koska ”oli pakko” (tämä lienee jonkinlainen pääkaupunkiseutusyndrooma, kun pelottaa lähteä suuresta kaupungista pienemmälle paikkakunnalle). Kuopio on kuitenkin ihana, enkä mistään hinnasta vaihtaisi opiskelupaikkakuntaani! Eli hakuvaiheessa ensimmäisenä vaihtoehtona minulla oli tietenkin Helsingin yliopisto, mutta unelma-alani vuoksi lähtisin vaikka kuuhun asti opiskelemaan.

Farmasia oli siis ainoa vaihtoehtoni: hain sekä farmaseutin tutkintoon että farmaseutin ja proviisorin koulutusohjelmaan, ja ovet aukesivat farmaseutin opintoihin vuonna 2019 parin välivuoden sekä puolen vuoden AMK-ensihoitajaopintojen jälkeen.

Mikä on parasta farmasian opinnoissasi?

Parasta opinnoissani on opintojen sisältö ja meidän tiivis opiskelijayhteisö sekä opetushenkilökunta. Opinnot ovat ihan älyttömän mielenkiintoisia, ja valinnaisia opintopisteitä uudessa farmaseutin opetussuunnitelmassa on vähän (15 op), mikä tekee opiskelusta tietyllä tavalla helpompaa. Koska farmaseutin tutkinto on suunniteltu tarkkaan ja noudattaa tarkkoja määräyksiä, ei tarvitse itse pähkäillä, mitä kaikkea pitäisi tai voisi opiskella, kun melkein kaikki on suunniteltu valmiiksi. Valinnaisia opintopisteitä voi silti halutessaan ja jaksaessaan suorittaa niin paljon kuin sielu sietää, jos esimerkiksi haluaa opiskella kieliä opintojen ohella.

Parasta on myös labrat ja ihana, helposti lähestyttävä opetushenkilökunta – tiukan paikan tullen saa aina apua! Apteekkiharjoittelujaksoja odotan myös malttamattomana, nämä suoritetaan 2. ja 3. vuoden keväällä.

Tähtihetkesi opintojen aikana?

Mieleenpainuvin hetki opinnoissani on varmastikin se, kun tein kapseleita ensimmäistä kertaa labrassa ja lopputuloksena olivat kauniit, pohjasta litistyneet kapselit. Olin vahingossa jättänyt kapselointilaitteen, Fetonin, ruuvit kireäksi, eikä siis ihme, että kapselit eivät liikkuneet suuntaan eikä toiseen. Mutta virheistään onneksi oppii ja jälkeenpäin pystyy nauramaan näille kommelluksille!

Moikkasin myös joskus jotain tyyppiä opiskelijatapahtumassa, jonka luulin olevan kaverini, mutta kyseinen ihminen olikin joku toinen vihreisiin haalareihin pukeutunut (no eihän meitä vihreähaalarisia olekaan kuin miljoona). Kuuliaisesti kyseinen ihminen kuitenkin totteli väärää nimeä, ja koska kyseessä on savolaisuus, niin naurettiin tilanteelle ja jatkettiin elämää.

Miten kuvailisit opis­ke­lu­kau­pun­kia­si Kuopiota?

Opiskelukaupunki ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Muistan, kun ajoimme isäni kanssa muuttokuormaani Kuopioon, ja Kuopion Ikean ohi ajettuamme isäni totesi: ”Sulla tulee kyllä piiitkät kolme vuotta täällä…”. En silloin osannut odottaa, kuinka Kuopio minut yllättäisi: täällä on ihan älyttömän ihana opiskelijayhteisö, ihmiset ovat helposti lähestyttäviä ja oikeastaan kenen tahansa kanssa voi mennä juttelemaan.

Poikkitieteellisyyttä on paljon ja täällä on kaikin puolin hyvä olla. Savolaiset ovat ihanan lepposia – jopa bussikuski odottaa, että ehtii istumaan alas, eikä lähde kaahaamaan niin, että jalat lentää alta ja tavarat ympäri bussia! Ensimmäistä kertaa torin laidalle astuessani olin täydellisen järkyttynyt, mutta pitkien luento- ja labrapäivien sekä opiskelijarientojen jälkeen ymmärrän, että lyhyet välimatkat antavat kyllä aihetta olla kiitollinen tähän pienempään kaupunkiin. Olen siis kotiutunut niin hyvin, että pääkaupunkiseudulle en edes tahtoisi enää palata. ”En ikinä muuta Helsingistä pois” – vai niin…  

Kuopio on luonnonläheinen ja rauhallinen. Parasta on ehdottomasti lyhyet välimatkat ja kaupungin oma miljöö sekä tunnelma ja muut opiskelijat. Kuopiossa on paljon vesistöä, mikä on plussaa, koska järvien katselu ja luonnon ihastelu hellii ainakin omaa sieluani. Täällä luonnon helmassa on hyvä olla, mutta menoakin löytyy, jos sitä haluaa!

Parasta kampuksella on Snellmanian uusi kirjasto! Tykkään opiskella kirjastossa, ja uusi kirjasto on ihanan moderni ja viihtyisä. Pidän kovasti myös Snellmanian kakkoskerroksen kahvilasta, koska sieltä saa ihania leivonnaisia, jos herkkuhimo iskee. Tietysti meidän farmasian opiskelijoiden ainejärjestön toimisto Canthialla on myös omanlaisensa paras, koska sieltä löytää yleensä huipputyyppejä ja kivaa juttuseuraa! Ravintoloita, ravintolahenkilökuntaa ja hyvää opiskelijaruokaa unohtamatta – kiitos heille, kun he ravitsevat meitä opiskelijoita joka päivä ja erityiskiitos leivälle; jos jokin, niin kampuksen leipä on elämän suola.

Mitä odotat tu­le­vai­suu­del­ta?

Unelmatyöni on vielä ehkä jonkin verran auki, koska farmasialta voi työllistyä niin moneen eri paikkaan. Tällä hetkellä haluan valmistuttuani mennä apteekkiin töihin, koska pidän asiakaspalvelusta ja auttamisesta. Odotan tulevaisuudelta sopivin määrin haasteita ja lisää opiskelua – uteliaisuuteni ei koskaan varmaan lopu.

Vinkkisi farmasian alalle hakevalle?

Jos haet pääsykokeella, niin valmistaudu pääsykokeeseen ajan kanssa ja perehdy kemiaan huolellisesti – ymmärrä, älä siis opettele ymmärrystä vaativia asioita ulkoa. Aineisto-osiota varten voi harjoitella esimerkiksi Terveysportin tietokannan artikkeleista niin paljon, kuin tietokanta sallii ilman tunnuksia. Suosittelen myös lueskelemaan lääkepakkausten tuoteselosteita esimerkiksi Pharmaca Fennicasta ja ottamaan suuntaa vanhoista pääsykokeista.

Farmaseutiksi kannattaa opiskella, jos sinua kiinnostaa lääkkeet ja lääkeaineet, ja oikeastaan kaikki mahdollinen, mikä liittyy lääkkeisiin. Itseäni kiinnosti se, miten lääkeaineet reagoivat elimistössä ja mitä kaikkea ne saavat elimistössä aikaan, ja jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen olen tässä asiassa paljon viisaampi. Asiakaspalvelu on myös ehdottomasti lähellä sydäntäni, joten farmaseutin paperit saatuani pääsenkin samantien auttamaan ihmisiä ja jakamaan tietoani. Meidän alalta työt eivät ikinä lopu, ja täältä valmistuu suoraan tärkeään ammattiin.  

Usein myös luullaan, että farmaseutit ovat vain apteekeissa seisoskelevia tätejä ja setiä, jotka auttavat valitsemaan oikean laastarin haavan päälle tai oikean särkylääkkeen päänsärkyyn. Fakta on kuitenkin se, että valmistumme suurella tieto-taidolla, ja alaa opiskellessani olen itsekin yllättynyt alan vaativuudesta. Valmistumme Valviran laillistamiksi ammattilaisiksi, joiden tehtävänä on antaa turvallista ja rationaalista lääkeneuvontaa aina verenpainelääkkeistä biologisiin lääkkeisiin sekä sytostaatteihin asti. Ensimmäisen vuoden aikana opiskellaan koko vuoden ajan läpi hyvin intensiivisesti sekä yksityiskohtaisesti ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa, mikä antaa hyvän pohjan itse farmaseuttisiin opintoihin. Tämä kaikki myös vaatii hyvin suunnitellun sekä ammattimaisen koulutuksen. Farmaseutin työ on erittäin vastuullista ja vaatii paljon tietoa, siihen pohjautuvaa päättäväisyyttä sekä kärsivällisyyttä, ja työtarjonta onkin laaja – apteekkiin ei tarvitse jäädä töihin jos ei halua, koska ammattitaitoa tarvitaan monessa muussakin paikassa.