Yhteiskunnan politiikkatoimilla ja yksilön valinnoilla on molemmilla merkitystä, kun siirrytään kohti kestävää hyvinvointia, muistuttaa professori Arto O. Salonen.
- Teksti Risto Löf | Kuva Juha Törmälä
Kestävyyden käsite käy kuumana ja nivoutuu mitä moninaisimpiin asioihin niin ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen kannanotoissa kuin ministerien juhlapuheissa ja yritysten mainoslauseissa. Mutta onko kestävyys itsessään kestävä käsite vai vain ajanhengen ilmaus?
– Heikkous on siinä, että käsite korruptoituu, kun se liitetään jokaiseen paikkaan. Toisaalta kestävyyden voima on siinä, että se on siltaava käsite ja saattaa yhteen mitä erilaisimpia ihmisiä. Vielä kymmenen vuotta sitten kestävyys miellettiin fanaattiseksi viherajatteluksi, mutta nyt ymmärrämme, että kestävyys on välttämättömyys, luonnehtii professori Arto O. Salonen.
Kestävyyden rinnalle pulpahtaa alati uusia käsitteitä. Nyt nousussa on planetaarinen kansalaisuus, joka luo uudenlaista perspektiiviä ihmisenä olemiseen. Planetaarisesti vastuullinen kansalainen ymmärtää arkivalintojensa vaikutuksen ihmiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen tällä ainutlaatuisella planeetallamme.
– Elämän perustan säilyminen vakaana riippuu ihmisestä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Massakuluttaminen, yksilökeskeistyneet elämäntavat ja väestön määrän lisääntyminen ovat tehneet planetaarisesta lähestymisestä välttämättömyyden. Nykyihmisen vaikutusten piiri on paitsi globaali myös inhimillistä ja ei-inhimillistä todellisuutta yhdistävä.
Planetaarinen kansalaisuus osuu myös suoraan Salosen professuurin alaan. Hän aloitti sosiaalipedagogiikan, erityisesti kestävän hyvinvoinnin, professorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella toukokuun alussa.
– Sosiaalipedagogiikan kannalta olennaista on maailmassa olemisen tapa ja sen muutos. Rajallisella planeetalla ihmisen olemassaolon tapa tulee haastatetuksi, mutta ihminen voi oppia uutta ja kasvaa ihmisyydessään. Tässä asiassa sosiaalipedagogiikka on aivan ytimessä. Hyvän tulevaisuuden ehtona on oppia elämään yhden planeetan rajoissa, koska meillä ei ole kahta planeettaa käytettävissämme.
Aineellisen hyvän maksimoinnilla on yhden planeetan rajat vastassa. Sen sijaan elämän sisällöllisen rikkauden lisäämisellä ei näitä rajoja ole.
Kestävää elämää tulisi helpottaa politiikkatoimilla
Salonen on tunnettu kestävyyden puolestapuhuja. Hänen asiantuntija-alueensa, kuten kestävä yhteiskunta ja merkitykselliseksi koetun elämän tavoittelu, vaikuttavat valtavan laajoille. Isoistakin teemoista saa otteen, kun niitä lohkoo pienemmiksi.
– Kestävän hyvinvoinnin tutkimusta voidaan lähestyä yhteiskunnan rakenteina tai ihmisen elämäntapoina, eli joko enemmän politiikkatoimien suunnasta tai kansalaisten käyttäytymisen ja maailmassa olemisen tapojen suunnasta. Kun tullaan elämäntapoihin, se on jo hyvin konkreettista: miten liikutaan, mitä syödään, kuinka kulutetaan, miten materiaalit kiertävät, millaisiin lähtökohtiin meidän hyvinvointimme nojaa, ja voidaanko sitä saada nojaamaan kestävämpiin hyvinvoinnin tekijöihin.
Ydinkysymys on Salosen mukaan se, kuinka aineellisen hyvinvoinnin tavoittelusta siirrytään määrätietoisesti kohti aineettomampia hyvinvoinnin lähteitä.
– Aineellisen hyvän maksimoinnilla on yhden planeetan rajat vastassa. Sen sijaan elämän sisällöllisen rikkauden lisäämisellä ei näitä rajoja ole. Tieto lisääntyy sitä jaettaessa, luottamus vahvistuu luottamusta osoitettaessa ja elämä kantaa, kun jakaa jokapäiväiset ilot ja surut, Salonen sanoo.
Kestävyysmurros vaatii Salosen mukaan ennen kaikkea politiikkatoimia. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi verorasitteen ohjaamista asioille, joita ei haluta, ja vastaavasti verohelpotuksien suuntaamisesta niille asioille, joita halutaan. Salonen on luottavainen, että ihmisten arvot ovat jo riittävästi kestävän hyvinvoinnin puolella, jotta muutos on mahdollinen.
– Jos kestävyysmurros halutaan toteuttaa nopeasti, silloin se on ennen kaikkea poliittinen muutos, jossa toivotunlainen kansalaisuus tehdään toteutuskelpoiseksi. Loppujen lopuksi ihmiset hakevat sujuvaa arkea, helpolta tuntuvaa elämää, joka kulkee mukavasti, ja jossa jokapäiväiset valinnat ovat kohtuuhintaisia.
Luovia ratkaisuja ja aktiivista asennetta tulevaisuuteen
Salonen toimii Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelissa, joka tuo esiin tutkimuksen näkökulmia politiikkatoimien kohdentamisessa kestävämpään yhteiskuntaan siirryttäessä. Tutkimusta tarvitaan ennen kaikkea ratkaisujen löytämiseen.
– Ongelmien tunnistajia on jo aivan riittävästi, mutta kuinka löydetään ratkaisuja? Tämä aika korostaa luovaa ongelmanratkaisua, ja se kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, Salonen sanoo.
Lamautumisen, irrallisuuden ja dystooppisten mielikuvien sijaan Salonen painottaa aktiivista asennetta elämään, jossa hyvä tulevaisuus luodaan yhdessä.
– Ajattelemme helposti, että tulevaisuus rakentuu menneisyyden suoraviivaiseksi jatkumoksi. Mutta voimme saada tulevaisuudelta jotain parempaa, mitä menneisyys lupaa. Viehättävyys on siinä, että tulevaisuus voidaan tehdä, koska sitä ei vielä ole olemassa.
Koronapandemian keskellä on haikailtu takaisin ”vanhaan hyvään aikaan”. Toisaalta moni näkee pandemiassa myös mahdollisuuden lähteä kokonaan uuteen suuntaan kuten kuluttamisen pysyvään vähentämiseen.
– Pandemia on antanut mahdollisuuden havahtua siihen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Esimerkiksi retkeilyn ja pyöräilyn suosio on kasvanut paljon. Jokainen kävelty ja pyöräilty kilometri tekee hyvää ihmiselle itselleen, yhteiskunnalle ja planeetalle. Oleellista onkin tunnistaa ratkaisuja, joissa voittajia ovat kaikki osapuolet.
Arto O. Salonen
- Sosiaalipedagogiikan, erityisesti kestävän hyvinvoinnin, professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.5.2021-
- Kasvatustieteiden tohtori, Helsingin yliopisto, 2010.
- Dosentuurit: Maanpuolustuskorkeakoulu, kestävä kehitys (2019), Itä-Suomen yliopisto, ekososiaalinen hyvinvointitutkimus (2018) ja Helsingin yliopisto, kasvatustiede (2013).
Tärkeimmät tehtävät
- Apulaisprofessori (tenure track), Itä-Suomen yliopisto, 2018-2021.
- Post doc -tutkija, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2016-2019.
- Tutkimusjohtaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2016-2018.
