Poliisin historian tutkimus hakee buustia Suomessa

Poliisin toiminta koskettaa tavalla tai toisella kaikkia kansalaisia, mutta sen historiaa on tutkittu Suomessa varsin vähän. Helmikuussa ilmestynyt Ennen ja nyt -teemajulkaisu keskittyy poliisin historiaan eri tieteenalojen näkökulmasta.

– Vaikka poliisi instituutiona on ollut Suomessa olemassa jo 1800-luvulta lähtien, se ei ehkä ruohonjuuritason toimijana ole kiinnostanut historioitsijoita. Haluamme teemanumerolla kannustaa tutkimaan poliisin historiaa, sillä aineistoa ja materiaalia tutkimukseen löytyy runsaasti, teemanumeron toinen päätoimittaja, väitöskirjatutkija Marko Piipponen sanoo.

Suomessa on toki julkaistu aiemmin poliisin historiasta muistelmateoksia, tieteellisiä julkaisuja sekä historiikkeja. Kokonaiskuva Suomen poliisin kehittymisestä historian varhaisvuosista näihin päiviin saakka kuitenkin puuttuu. Myöskään poliisin eri yksiköistä, kuten Keskusrikospoliisista tai Liikkuvasta poliisista, ei ole tehty kokonaisvaltaista historiateosta.

– Meiltä puuttuu poliisin historiasta paljon kokonaisvaltaiseen tutkimukseen perustuvaa perustietoa. Jotta poliisin historiaa voidaan tutkia kriittisemmin, pitää ensin olla ymmärrys siitä, millainen poliisi on historian saatossa ollut ja miten se on kehittynyt.
 

Väitöskirja suomalaisen rikosteknisen tutkimuksen historiasta

Piipponen tekee parhaillaan Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle väitöskirjaa suomalaisen rikosteknisen tutkimuksen kehityksestä 1920–1950-luvuilla. Maallikoille tekninen rikostutkinta on tullut tutuksi muun muassa 2000-luvun alkuvuosina hittisarjaksi nousseen CSI-sarjan myötä.

– TV-sarjoista tulee tunne, että rikostekninen tutkimus selvittää kaiken. Teknisen rikostutkimuksen selvittämät asiat on kuitenkin aina laitettava oikeaan kontekstiin, eikä näyttöihin voi luottaa sokeasti.

Piipponen innostui rikosteknisen tutkimuksen historiasta luettuaan Rikostutkimuskeskuksen johtajan ja Keskusrikospoliisin ensimmäisen päällikön Kosti Vasan muistelmat.

– Hänen aikanaan Rikostutkimuskeskuksessa ryhdyttiin käyttämään kovaa tiedettä hyväksi rikostutkinnassa. Sormenjälkitutkimus on ensimmäisiä konkreettisia esimerkkejä tästä.

Sa­la­po­lii­si­työ­tä monipuolisten lähteiden äärellä

Rikosteknisestä tutkimuksesta ei ole Suomessa toistaiseksi tehty tieteellistä tutkimusta tai yleiskatsausta. Väitöstutkimuksessaan Piipponen keskittyy vuosina 1926–1954 toimineen Rikostutkimuskeskuksen toimintaan, mikä oli erikoistunut rikostekniseen tutkimukseen. Jos rikostekninen tutkinta on varsinaista salapoliisityötä, sitä on myös Piipposen tutkimus.
– Arkistomateriaalia on Keskusrikospoliisin arkistossa paljon, mutta vaatii historiantutkijan taitoa etsiä sieltä oleellinen tieto. Materiaali on paljolti hallinnollista, kuten palkkakuitteja ja yleishallinnollisia aineistoja. Palkkakuiteista esimerkiksi saa tietoa siitä, millaisia henkilöitä ja millaisella koulutustaustalla rikostutkimuskeskuksessa on ollut töissä.
Poliisien omista ammattilehdistä saa myös tietoa rikosteknisen tutkimuksen kehittymisestä Suomessa, samoin oikeuskirjallisuudesta sekä sanomalehti- ja aikakauslehdistä.
– Niistä saa hyvää aikakauden julkisuuskuvaa siitä, mitä suurelle yleisölle on haluttu kertoa Rikostutkimuskeskuksen toiminnasta. Sen toiminta kiinnosti myös ennen samaan tapaan kuin nykyisin.
 

Teemanumero kokosi tutkijoita yhteen

Ennen ja nyt -teemajulkaisussa Piipponen tarkasteli omassa artikkelissaan suomalaisen poliisihistorian rakennuspalikoita. Ensimmäinen suomalainen poliisihistoriikki vuodelta 1936 käsitteli Viipurin poliisilaitosta. Historiikkien kulta-aikaa oli 1970-luku ja niiden määrä väheni huomattavasti 2010-luvulla. Tutkimuksessa merkittävä käänne oli vuosi 1992, jolloin ilmestyi ensimmäinen poliisihistoriaan keskittynyt väitöskirja.

– 2000-luvulla poliisihistorian julkaisut alkoivat lisääntyä ja samalla monipuolistua, kun muun muassa Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijat ryhtyivät analysoimaan poliisin historiaa opinnäytetöissään.

Poliisin historiaan keskittynyt teemanumero kokosi rikoshistorian tutkijoita yhteen. Sen artikkeleissa tarkastellaan poliisitoimintaa ja poliisin historiaa eri näkökulmista ja eri aikoina niin Suomessa kuin muualla maailmassa. 

Teemanumero on poikinut uusia avauksia. Ensi syksynä Jyväskylän yliopistossa järjestettävillä valtakunnallisilla historian tutkimuksen päivillä on luvassa poliisin historiasta oma työryhmä. Poliisihistorian tutkijat ovat lähteneet myös verkostoitumaan, mikä Piipposen mukaan merkitsee myös alan tutkimuksen lisääntymistä.

– Kun kokosimme teemanumeroa, oli yllätys, että saimme mukaan niin paljon eri uravaiheessa olevia tutkijoita. Piipponen iloitsee.

Ennen ja nyt -julkaisun Poliisin historiaa 1800-luvulta 2000-luvulle teemanumeron artikkelit ovat luettavissa avoimesti verkossa tästä linkistä.