Potilaana maailma

Kaisa Kontunen kiinnostui kansainvälisyydestä ja globaalista terveydestä jo lääketieteen opintojen aikana, ja kipinä vain vahvistui useamman ulkomaanvaihdon myötä. Hän päätti vahvistaa osaamistaan suorittamalla lääkäriksi valmistuttuaan myös maisterintutkinnon kansanterveystieteestä kansainvälisessä MPH-ohjelmassa.

Tie kansainvälisiin tehtäviin aukenikin pian MPH-tutkinnon jälkeen, kun Kontunen sai ulkoasiainministeriön rahoittaman apulaisasiantuntijan paikan kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n päämajassa Genevessä.

– Oma yksikköni tuki kriisialueilla tehtävää terveystyötä esimerkiksi ohjeistamalla ja auttamalla tiedonkeruussa ja raportoinnissa.

Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi itsekin kenttätyöhön, koordinoimaan pakolaisten terveysohjelman rakentamista Libanoniin.

– Pakolaisten virta Syyriasta Libanoniin alkoi tuolloin kasvaa ja nähtiin tarve IOM:n terveysohjelmalle.  
 
Ohjelma rakennettiin eri osapuolten kanssa neuvotellen Libanonin tiheän mutta lisääntyneistä potilasmääristä kuormittuneen terveyskeskusverkoston varaan.

– Tuimme toimintaa muun muassa hankkimalla välineistöä ja korvaamalla työtunteja ja terveyskeskusmaksuja, jotka myös pakolaisten edellytettiin maksavan. Jännitteiden vähentämiseksi tarjosimme välttämättömät terveyskeskuspalvelut ja liikkuvan klinikan palvelut myös vähäosaisille paikallisille.

Terveyskeskuksissa kävijöille järjestettiin tietoiskuja niin kroonisten sairauksien hoidosta kuin poikkeusolojen terveysriskeistäkin.

– Virallisia pakolaisleirejä Libanonissa ei poliittisista syistä ollut, joten syntyi suunnittelemattomia leirejä, joissa hygienia oli varsinkin aluksi huono ja uhkana esimerkiksi ripuli, hepatiitti ja hyönteisten levittämä ihotauti, leishmaniaasi. Monet tarvitsivat apua myös psyykkisiin ongelmiin.

Tuberkuloosin leviämistä onnistuttiin tehokkaasti ehkäisemään erillisellä projektilla, joka laajeni myöhemmin naapurimaihin.

– Lisäksi toteutimme tutkimushankkeita, joissa kehitettiin oloihin soveltuvia hoitosuosituksia ja mobiilia potilastietosovellusta.

Libanonin jaksollaan Kontunen vietti tovin myös potilastyössä, tekemässä lähtötarkastuksia Turkista Kanadaan siirtyville pakolaisille.

Kun pakolaisten terveydenhuolto Libanonissa voitiin lopulta jättää paikallisten vastuulle, hän siirtyi avustamaan IOM:n terveysyksikköä Irakiin, missä terveysohjelmaa jouduttiin nopeasti laajentamaan Mosulin kriisin vuoksi.

– Suurelle joukolle maan sisäisiä pakolaisia piti rakentaa lyhyessä ajassa leirejä ja niille terveyspalveluja.  
Terveyshaasteet olivat paljolti samanlaisia kuin Libanonissa, mutta Irakissa tehtiin varsin erilaisia ratkaisuja.

Pakolaisten viralliset leirit sijoitettiin paikoin kauas muusta asutuksesta ja niille organisoitiin omat terveyspalvelut.

– Ulkopuolelta avustustyöhön tulevan kannattaa aina muistaa paikallistuntemuksen tärkeys. Ratkaisut tehdään aina paikallisiin oloihin, paikallisten kanssa neuvotellen. Kannattaa miettiä kriittisesti, mitä tuotavaa itsellä voi olla esimerkiksi suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä.

Kontusen mukaan MPH-tutkinnolla höystetty lääkärin ammattitaito on ollut hyvä lähtökohta kansainvälisissä terveyshankkeissa työskentelyyn.

– Punaisen Ristin delegaattikoulutusta voin myös suositella.

Tällä hetkellä hän tekee terveyskeskustyötä Suomessa.

– Lääkärin taitoja on tärkeää pitää yllä. Kansainväliset tehtävät kiinnostavat silti edelleen.

Kriisialueilla työskentelyn jälkeen Suomi tuntuu paikalta, jossa asiat ovat ihmisillä varsin hyvin.

– Potilaalle omat ongelmat ovat kuitenkin aina yhtä todellisia ja lääkärin on otettava ne yhtä vakavasti kaikkialla.

Julkaistu Saima-lehdessä 3/2018.