Farmasian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Parkinsonin tauti on hermoston rappeumasairaus, jonka merkittävinä oireina ovat jäykkyys, vapina ja liikkeiden hidastuminen. Sairauden perimmäistä syytä ei usein tunneta ja ikä on Parkinsonin taudin tärkein riskitekijä. Parantavaa hoitoa tai taudinkulkua muokkaavaa lääkitystä ei ole. Tautia sairastaa maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa ihmistä, ja väestön ikääntymisen vuoksi määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Joidenkin ympäristötekijöiden on havaittu vaikuttavan Parkinsonin taudin kehittymisen riskiin, sen sijaan vähemmän tiedetään muiden muokattavissa olevien tekijöiden, kuten lääkkeiden käytön vaikutuksesta riskiin. Tunnistamalla pienempään sairastumisriskiin liittyviä lääkkeitä voidaan edistää uusien hoitojen kehitystä, sillä tieto näiden lääkkeiden vaikutusmekanismeista voi paljastaa Parkinsonin taudin kehittymiseen liittyviä molekulaarisia mekanismeja. Riskitekijätutkimusten haasteena on pitkä taudin diagnosointia edeltävä oireinen taudin vaihe.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkittiin lihasrelaksanttien käytön ilmaantuvuutta Parkinsonin taudin diagnoosin ympärillä merkkinä lihasoireista ja todettiin, että lihasrelaksanttien käyttö on Parkinsonin tautia sairastavilla yleisempää jo kolme vuotta ennen diagnoosia verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut Parkinsonin taudin diagnoosia. Tämä pohjusti asianmukaisen aikaikkunan valintaa lääkealtistuksen arvioinnissa riskitekijöitä käsittelevissä osatöissä.
Toisessa osatyössä tutkittiin reumalääkkeiden yhteyttä Parkinsonin taudin riskiin nivelreumaa sairastavilla. Reumalääkkeet eivät olleet yhteydessä Parkinsonin taudin riskiin pois lukien klorokiini ja hydroksiklorokiini, joiden käyttö ainakin kolme vuotta ennen Parkinsonin taudin diagnoosia oli yhteydessä matalampaan Parkinsonin taudin suhteelliseen riskiin.
Kolmannessa osatyössä tarkasteltiin inhaloitavien beeta-2-agonistien yhteyttä Parkinsonin taudin riskiin astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavilla. Näillä lääkkeillä ei havaittu yhteyttä Parkinsonin taudin riskiin eikä selvää annos-vastesuhdetta ollut, kun ainakin kolme vuotta Parkinsonin tautia edeltänyt käyttö huomioitiin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Lihasrelaksanttien käytön ilmaantuvuuden kuvailu auttoi asianmukaisen lääkealtistuksen arviointiajanjakson valinnassa. Näin voidaan vähentää mahdollisen käänteisen syy-seuraussuhteen vaikutusta tuloksiin eli tilannetta, jossa lääke on näennäisesti riskitekijä, mutta todellisuudessa Parkinsonin taudin ennakoivat oireet ovat vaikuttaneet lääkkeen käyttöön. Tutkimustulokset antavat myös aihetta selvitellä ikääntyneiden lihasoireet perusteellisesti lihasrelaksanttien käyttöön liittyvien mahdollisten haittavaikutusten vuoksi.
Reumalääkkeiden käytön yhteydestä Parkinsonin taudin riskiin tiedetään toistaiseksi vähän. Väitöskirjatutkimus toi uutta tietoa reumalääkkeiden yhteydestä Parkinsonin taudin riskiin nivelreumaa sairastavilla ja antaa aihetta tutkia lisää klorokiinin ja hydroksiklorokiinin roolia Parkinsonin taudin riskin suhteen.
Väitöskirjatutkimuksen mukaan inhaloitavat beeta-2-agonistit eivät vaikuta suojaavan Parkinsonin taudilta, toisin kuin useissa aiemmissa tutkimuksissa. Ristiriitaiset löydökset voivat selittyä tutkimusasetelmien eroista eri tutkimusten välillä. Rajaamalla tutkimus astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastaviin sekoittavat tekijät voitiin ottaa paremmin huomioon.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjatutkimus perustuu valtakunnalliseen rekisteripohjaiseen FINPARK (Finnish Parkinson’s disease study) -kohorttiin, joka kattaa kotona asuvat vuosina 1996–2015 Parkinsonin taudin diagnoosin saaneet henkilöt (N=22 189) ja heille kaltaistetut verrokkihenkilöt. Kaikki Parkinsonin taudin lääkkeille erityiskorvausoikeuden saaneet henkilöt tunnistettiin Kelan erityiskorvausoikeusrekisteristä, jonka jälkeen otoksesta poissuljettiin ne, joilla oli mahdollisesti muu sairaus kuin Parkinsonin tauti. Tieto lääkkeiden käytöstä poimittiin Kelan reseptitiedostosta.
Ensimmäinen osatyö oli kohorttitutkimus ja osatyöt II-III upotettuja tapaus-verrokkitutkimuksia, joissa huomioitiin ainoastaan ainakin kolme vuotta ennen indeksipäivää tapahtunut lääkealtistus. Suhteellinen riski arvioitiin ehdollisella logistisella regressiolla ja malli vakioitiin mahdollisilla sekoittavilla tekijöillä. Osatyössä III arvioitiin annos-vastesuhde määriteltyjen vuorokausiannosten avulla.
Proviisori, LuK Anne Paakinahon väitöskirja Reumalääkkeiden ja inhaloitavien beeta-2 agonistien yhteys Parkinsonin taudin riskiin – valtakunnallinen rekisteritutkimus tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Olaf Klungel Utrechtin yliopistosta ja kustoksena professori Anna-Maija Tolppanen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Anne Paakinaho, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/anne.paakinaho/
