Tanssinopettajasta psykologiksi ja edelleen psykoterapeutiksi: Minttu Kallanranta haki integratiivisesta psykoterapeuttikoulutuksesta syvempää ymmärrystä asiakastyöhön ja löysi samalla uuden suunnan uralleen.
Minttu Kallanrannan alkuperäinen suunnitelma ei ollut tulla psykologiksi tai psykoterapeutiksi. Hän opiskeli tanssinopettajaksi ja työskenteli useita vuosia tanssinopettajana sekä erilaisissa taidealan tehtävissä ennen kuin kiinnostui toisesta mahdollisesta urapolusta. Vaihtoehtoja pohdittuaan hän päätyi hakemaan psykologian opintoihin ja valmistui myöhemmin psykologiksi.
Työuransa aikana Kallanranta työskenteli muun muassa mielenterveyspalveluissa nuorten ja aikuisten parissa sekä erikoissairaanhoidossa. Vuosien myötä hän osallistui useisiin erilaisiin mielenterveystyön ammattilaisille suunnattuihin lyhyempiin täydennyskoulutuksiin.
Jossakin vaiheessa Kallanrannasta alkoi tuntua, etteivät yksittäiset menetelmäkoulutukset enää vastanneet siihen, mitä työssä tarvittiin.
– Ihmisten ongelmat tai haasteet voivat olla paljon monimutkaisempia. Niihin liittyy paljon elämänhistoriaa ja voimakkaita tunteita tai tunteettomuutta. Tarvitsin erilaista näkökulmaa kuin pelkästään sen, että käytössä on jokin yksittäinen menetelmä tai harjoite, Kallanranta kertoo.
Ajatus psykoterapeuttikoulutuksesta alkoi vahvistua.
Integratiivinen lähestymistapa tuntui omalta
Koulutukseen hakeutuminen ei ollut hetken impulssi vaan huolellisen pohdinnan tulos. Kallanranta vertaili eri yliopistojen tarjoamia koulutuksia, niiden sisältöjä, kouluttajia ja hintoja. Lisäksi hän keskusteli vaihtoehdoista kollegoiden ja tuttavien kanssa.
Integratiivinen viitekehys kiinnosti erityisesti siksi, että hän oli jo ennestään kiinnostunut useista psykoterapiasuuntauksista. Integratiivinen viitekehys yhdistää eri psykoterapiasuuntausten näkökulmia ja menetelmiä asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Kognitiivinen psykoterapia, skeematerapia ja monet muut lähestymistavat olivat tuttuja jo ennestään. Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, ja siksi integratiivinen lähestymistapa tuntui omalta.
Minttu Kallanranta
Psykoterapeutti
Valintaan vaikutti myös mahdollisuus yhdistää aiempaa osaamista nykyiseen työhön.
Tanssinopettajataustan sekä kehollisuuteen liittyvien koulutusten kautta hän pohti, voisiko aiempaa osaamista hyödyntää myös psykoterapeuttisessa työssä. Myöhemmin hän huomasi, että koulutus auttoi rakentamaan yhteyttä näiden maailmojen välille.
Vaativa koulutus, joka haastoi kasvuun
Kallanranta kuvailee koulutusta erittäin antoisaksi, vaikka se ei ollut aina helppo.
Merkittäviksi muodostuivat opiskelukaverit, joiden kanssa syntyi tiivis yhteys yhteisten harjoitusten, palautteenannon ja kokemusten jakamisen kautta. Monista opiskelutovereista tuli myöhemmin myös ystäviä.
Koulutus edellytti paljon harjoittelua, kirjoittamista, oman työn reflektointia sekä palautteen vastaanottamista.
– Siellä piti välillä ylittää itsensä ja laittaa itsensä alttiiksi harjoittelussa. Ei voi oppia, jos ei hyppää mukaan, hän kuvaa.
Yksi keskeinen oppi liittyi omiin rajoihin. Kallanrannan mukaan koulutus oli työläs, ja samalla oli opeteltava huolehtimaan omasta jaksamisesta.
– Siitä saa irti niin paljon kuin siihen laittaa, mutta kaikkea ei voi tehdä. Samalla oppi tunnistamaan myös omat rajansa.
Koulutus muutti työuraa ja syvensi asiantuntijuutta
Kallanrannan mukaan koulutuksen vaikutukset näkyvät sekä työuran suunnassa että tavassa tehdä työtä.
Psykoterapeuttikoulutus mahdollisti siirtymisen psykoterapeutin työhön ja yrittäjyyteen sekä työnohjaajana toimimisen.
Tärkeänä hän pitää myös sitä, mitä koulutus toi asiakastyöhön ja ammatilliseen ajatteluun.
– Kun oppii lisää, ymmärtää myös, kuinka paljon on opittavaa. Koulutus antoi paljon ymmärrystä siitä, mitä psykoterapeuttina voi tehdä, mutta myös siitä, mitä ei vielä osaa, hän pohtii.
Koulutus on vaikuttanut myös siihen, miten hän hyödyntää myöhempiä täydennyskoulutuksia.
– Nyt saan lyhyemmistä menetelmäkoulutuksista paljon enemmän irti, koska niille on olemassa vahva teoriapohja. Ymmärrän paremmin, miksi menetelmät toimivat ja miten ne liittyvät osaksi psykoterapeuttista työskentelyä.
