Öljyala on ollut valtioille nopein reitti vaurauteen, talouden kehittämiseen ja vakauteen. Alan resurssien jako suosii kuitenkin kansainvälisiä öljyalan yrityksiä (IOC, International Oil Companies), vaikka öljyalat ovat tärkeitä juuri niiden maiden kehitykselle, joiden luonnonvarat ovat runsaat. Esimerkiksi Nigeria saa 70 prosenttia vientituloistaan raakaöljystä ja Angolassa 80 prosenttia vientituotoista sekä 70 prosenttia tuloista tulee öljyaloilta. Norjassa öljyala on puolestaan lisäarvoltaan suurin. LL.M. Berryl Claire Asiago tarkastelee Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa öljyalan kotimaisuusastetta koskevia vaatimuksia upstream-liiketoiminnassa Nigeriassa, Angolassa ja Norjassa. Väitöstilaisuus verkossa 10.12. kello 12 alkaen osoitteessa https://stream.lifesizecloud.com/extension/6101047/b10e6f2c-68a8-4ea8-8e73-048a20a1b882
Yleinen näkemys on, että toimet paikallisten tulojen lisäämiseksi ovat taloudellisesti edullisia ja tehokkaita, kun ne yhdistetään sääntöpohjaiseen sääntelyyn. Asiago selvitti väitöstutkimuksessaan kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten tarvetta ja kyseenalaisti käsityksen säätöpohjaisen sääntelyn tehokkuudesta. Öljyalalla tehokkaampaa olisi, jos kotimaisuusastetta koskevat vaatimukset yhdistettäisiin periaatteisiin perustuvaan sääntelyyn.
– Periaatteisiin perustuvan sääntelyn säätämisprosessinkin tulisi kuitenkin olla demokraattinen, mahdollistaa avoin ja oikeudenmukainen päätöksentekoprosessi niin sääntelykohteelle kuin sääntelyelimellekin. Sen tulisi myös edellyttää resurssien tehokasta käyttöä ja asiantuntevien viranomaisten tulisi vastata sen toimeenpanosta, Asiago sanoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että paikallistason osallistumisen takaamiseksi ja edistämiseksi upstream-liiketoiminnan alalla asetettujen perustelujen, tavoitteiden ja säännösstrategioiden menestymiseen vaikuttaa vallitsevien oikeudellisten puitteiden tarkoituksenmukaisuus. Tutkimuksen perusteella periaatteisiin perustuva sääntely vaikuttaa alalle sopivammalta, koska se saa aikaan edullisempia yhteiskunnallisen hallinnan muotoja kuin sääntöpohjainen sääntely eikä näin rajoita mahdollista tulovirtaa. Tämän seurauksena se luo joustavan ympäristön sekä sääntelijälle että sääntelyn piiriin kuuluville tahoille, mikä mahdollistaa sopuisan työympäristön ja varmistaa sen, että kotimaisuusastetta koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa.
Kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten käyttö epäsuosittua sijoittajien keskuudessa
Öljyalan epätasa-arvoinen voitonjako kannustaa kehittyneitä ja kehittyviä valtioita tarkastelemaan ja uudistamaan öljyjärjestelmien toimintaa, jotta paikallistason osallistumista voitaisiin parantaa. Yhtenä strategiana on käytetty kotimaisuusastetta koskevia vaatimuksia, joilla kansainväliset öljyalan yritykset velvoitetaan hankkimaan paikallisia tavaroita ja palveluita sekä palkkaamaan paikallisia työntekijöitä. Kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten yhtenä tavoitteena on korjata markkinavääristymiä, kuten ulkomaalaisten yritysten määrääviä markkina-asemia. Lisäksi tavoitteena on, että markkinaolosuhteet kääntyisivät paikallisen väestön hyväksi, kuten Norjassa tapahtuu.
Ulkomaisten sijoittajien keskuudessa kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten käyttö on kuitenkin epäsuosittua. Sijoittajat väittävät, että ne rikkovat oikeusvaltioperiaatetta erityisesti pitkän aikavälin sijoituksissa sekä alentavat merkittävästi alan suorituskykyä, koska kotimaisia resursseja ei ole riittävästi. Sijoittajat myös katsovat, ettei kehittyvistä maista löydy pääomavaltaiselle öljyalalle riittävää ammattiosaamista eikä alalla vaadittavia teknillisiä ja taloudellisia taitoja. Erityisesti kehittyvien maiden toteuttama öljyalan oikeudellisten puitteiden tarkastelu onkin ollut vähemmän hyväksyttyä kuin kehittyneempien öljyntuottajamaiden toteuttama alan oikeudellisten kehysten muuttaminen. Kehittyneissä öljyntuottajamaissa taas kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten kaltaisten sääntelykeinojen käyttöön suhtaudutaan positiivisesti. Lisäksi kehittyneiden maiden hallitukset päivittävät säännöllisesti vero- ja oikeusjärjestelmiään hyötyäkseen öljyalasta sosioekonomisesti mahdollisimman paljon.
LL.M Berryl Claire Asiagon väitöskirja “The Rise of Local Content Regulations in the Upstream Petroleum Sector” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Ivar Alvik Oslon yliopistosta ja kustoksena on professori Kim Talus Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva