Tutkimus nostaa esiin akku- ja autoteollisuuden toimijoiden yhteistyön, keräysjärjestelmien, sääntelyn ja standardoinnin merkityksen.
Sähköautojen akut ovat riippuvaisia monista kriittisistä metalleista, joiden kierrätys on saatava mahdollisimman tehokkaaksi Euroopassa.
Tuore tutkimus tarkastelee akkujen kierrätyksen tehostamista, haasteita ja mahdollisuuksia. Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkimusryhmän toteuttama tutkimus nostaa esiin Euroopan akku- ja autoteollisuuden toimijoiden merkityksen ja vahvemman yritysyhteistyön tarpeen erityisesti kierrätyslaitosten rakentamisessa.
Kokonaisuudessaan tutkimus korostaa EU-politiikan ja sääntelyn vahvempaa roolia, tehokkaiden keräysjärjestelmien tarvetta kaikissa EU:n jäsenmaissa sekä ekosuunnittelun, standardoinnin ja akkupassien merkitystä.
Tutkimusta johtaneen professori Rauno Sairisen mukaan kyse on sekä ilmastoratkaisujen kestävästä materiaalipolitiikasta että Euroopan omavaraisuuden ja strategisen autonomian takaamisesta.
– Pelkät olemassa olevat kierrätyspolitiikat eivät riitä vastaamaan kriittisten akkumateriaalien kasvavaan kysyntään. Haasteena on pitkä odotusaika käytöstä poistoon tulevien akkujen riittävässä määrässä sekä muutokset akkujen kemiallisissa koostumuksissa. Tarvitaankin monien toimijoiden tehokkaampaa yhteistyötä kierrätyksen mahdollistamiseksi ja Kiinan etumatkan saavuttamiseksi, sanoo Sairinen.
Tutkimuksen lähtökohtina ovat olleet kiertotalouden nousu EU:ssa akkumateriaalien turvaamisen yhdeksi strategiseksi prioriteetiksi, nykyiset geopoliittiset haasteet alan markkinoilla, olemassa olevan EU-sääntelyn luonne, autoteollisuuden omat toimet ja alan teknologiset muutokset.
Erikoistutkija Kimmo Louekari korostaa, että Euroopan unioni on akkujen kierrätyksen kehittämisessä jäljessä Kiinasta. Ala tarvitsee vahvempia ja suorempia rahoitus- ja tukimekanismeja, jotta riippuvuutta Kiinasta voitaisiin vähentää.
– On myös tärkeää, että EU toteuttaa tehokkaasti niin kutsutun mustan massan vientikiellon ja mahdollistaa näin akkumateriaalien tehokkaampaa kierrätystä Euroopan sisällä, sanoo Louekari.
Akkukemia on siirtymässä kohti niin kutsuttuja LFP-akkuja (litium-rautafosfaattiakku), joissa ei tarvita kobolttia ja nikkeliä. Samalla kierrätyksen kannattavuus heikkenee. Monien akkukemioiden maailma tarvitseekin entistä tehokkaampia kierrätyslaitoksia. Lisäksi LFP-akkujen luonne vaatii huomiota sääntelyssä.
Tutkimus on saanut rahoitusta Suomen Akatemian GOVERMAT-hankkeesta (Tulevaisuuden sähköisen liikkuvuuden kriittisten materiaalien monitasoinen hallinta) sekä Strategisen tutkimuksen neuvoston PHOENIX-hankkeesta (Polku energiakriiseistä muutosjoustavaan, iskunkestävään ja oikeudenmukaiseen energiajärjestelmään).
Tutkimusraportti verkossa: Optimizing the EU’s Circular Economy for EV Battery Recycling: Pathways to more effective policies and business models. Tutkijat: Rauno Sairinen, Kimmo Louekari, Olga Kalchenko, Olga Sydd, Juha M. Kotilainen & Sonja Ryhänen, Itä-Suomen yliopisto, ympäristöpolitiikka. Verkkolinkki julkaisuun.
Lisätietoja:
Professori Rauno Sairinen, Itä-Suomen yliopisto, [email protected], puh. 050 442 3146
Erikoistutkija Kimmo Louekari, [email protected], puh. 050 505871954
