Kestävyysmurros haastaa oikeusjärjestelmän
Ilmasto-oikeus, energiaoikeus ja ympäristöoikeus ovat etulinjassa, kun oikeustieteiden kentällä mietitään ratkaisuja maailmanlaajuiseen kestävyyskriisiin. Syyskuussa Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorina aloittanut Seita Romppanen pureutuu uudessa tehtävässään erityisesti kestävyysmurroksen tuomiin haasteisiin oikeusjärjestelmälle.
– Kestävyysmurros haastaa oikeuden ja sitä tutkivan oikeustieteen. On kiire pohtia, kuinka kestävyysmurrosta voidaan parhaiten ohjata ja mahdollistaa oikeudellisilla instrumenteilla. Toisaalta oikeudesta löytyy myös erilaisia kapeikkoja, ristiriitoja ja puutteita, jotka rajoittavat kestävyyskriisin edellyttämien ratkaisujen tunnistamista ja käyttöönottoa.
Romppasen mukaan olemme valtavan haasteen edessä, kun tavoitteena on aidosti kestävä tulevaisuus, jossa nettopäästöt ovat nollassa, meillä on resurssiniukka kiertotalous ja pitkälti uusiutuvalla energialla toimivat energiajärjestelmät. – Olemme nyt murroksessa, jota oikeus mahdollistaa. Toisaalta oikeusjärjestelmän näkökulmasta on alettava varautua myös tulevaisuuteen tämän siirtymävaiheen jälkeen.
– Siirtymävaiheessa on tärkeää huolehtia esimerkiksi siitä, että tieteen kestävyyskriiseistä välittämä tieto muuttuu lainsäädännössä riittävän kunnianhimoisiksi tavoitteiksi, ja tavoitteet edelleen toteuttamiskelpoisiksi sekä legitiimeiksi prosesseiksi.
Oikeudelta tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja
Seita Romppanen professuurin erikoisala, kestävyysmurros, kokoaa tutkimusteemana yhteen maailmanlaajuiset kestävyyskriisit, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan yhteiskunnan kaikkien sektoreiden yhteistoimintaa. Kestävyysmurros vaatii yhteiskunnilta niin kokonaisvaltaisia ratkaisuja, ettei yksikään tieteenala pysty yksin niitä tuottamaan. Ilmastonmuutosta, luontokatoa, luonnonvarojen ylikulutusta tai kulutusriippuvuutta ei mikään taho ratkaise yksinään. Tämä kokonaisvaltaisuus ulottuu myös oikeustieteen sisälle ja edellyttää eri oikeudenaloilta yhteistyötä muutoksen mahdollistamiseksi.
– Oikeus muuttuu ja uudistuu kestävyysmurroksessa. Muutos ja uusiutuminen ovat paitsi aineellista myös rakenteellista. Yksi kestävyysmurroksen haaste oikeudelle onkin, että vaikka oikeudellista sääntelyä on helpompi uudistaa, oikeuden syvimmät rakenteet – kuten vaikkapa periaatteet – muuttuvat varsin hitaasti, jos ollenkaan.
Oikeudesta löytyy myös esimerkkejä ristiriidoista, jota nykyisellään hidastavat tai jopa rajoittavat kestävyysmurroksen toteutumista. Voimassa oleva sääntely esimerkiksi selkeästi kannustaa puupohjaisen bioenergian ja vesivoima käytön lisäämistä. Samaan aikaan meillä on kuitenkin myös tavoitteet, jotka velvoittavat meitä lisäämään metsien hiilinielua, vähentämään puun polttoa energiaksi sekä suojelemaan metsien ja vesien monimuotoisuutta. Jokainen näistä velvoitteista pyrkii ratkaisemaan samaa kestävyyskriisiä, tässä esimerkissä ilmastonmuutoksen torjunnan ja luontokadon pysäyttämisen näkökulmista, vaikka samalla tavoitteet ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia.
– Oikeustieteen tehtävänä on auttaa tunnistamaan näitä ristiriitoja. Parhaimmassa tapauksessa me oikeustieteilijät tunnistamme oikeudessa eri sektori- ja oikeudenalarajat ylittäviä ratkaisuja tai jopa uusia oikeudellisia menetelmiä, joiden avulla sekä aineellista että rakenteellista murrosta voitaisiin tehokkaasti edistää purkamalla esimerkiksi tällaisia ristiriitoja.
Hankkeissa tehtävän tutkimuksen kautta on mahdollista päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin prosesseihin.
Seita Romppanen
Ympäristöoikeuden professori
Hankkeissa pääsee vaikuttamaan yhteiskunnallisiin prosesseihin
Romppanen on varajohtajana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa RELIEF-hankkeessa, jossa avataan oikeusjärjestelmien roolia kestävyysmurroksessa. Hän johtaa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessorina työpakettia, jossa kehitetään uudenlaista lähestymistapaa oikeusjärjestelmän muutostarpeiden arvioimiseksi yhteistyössä ministeriöiden, tuomioistuinten, viranomaisten ja yritysten kanssa. Romppanen on vastuussa myös hankkeen vuorovaikutuksesta.
– Hankkeissa tehtävän tutkimuksen kautta on mahdollista päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin prosesseihin. On ilo havaita, että tutkijoiden tuottamaa tietoa päätyy esimerkiksi hallitusohjelmiin sekä lainsäädäntöesityksiin, tai kun tutkijoita kutsutaan osaksi lainsäädännön selvitys- tai valmistelutyötä. Tätä on tutkimuksen vaikuttavuus parhaimmillaan.
Romppasen professuuri on jaettu Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Suomen ympäristökeskuksessa Romppanen työskentelee Ilmastoratkaisut-yksikössä.
– Yhteisprofessuuri Suomen ympäristökeskuksen kanssa antaa työhöni minulle mielekästä käytännönläheistä ja monitasoista kosketuspintaa kestävyysmurroksen oikeudellisiin haasteisiin eri sektoreiden – kuten vaikka maankäyttösektorin – näkökulmasta. Ympäristöministeriön alla toimivassa tutkimuslaitoksessa pääsee vaikuttamaan suoraan oman oikeudenalan käytännön toimintaan osana monitieteistä osaajien joukkoa. Monitieteisyys rikastuttaa myös oman tutkimuksen sisältöä, ja auttaa syventämään omaa, oikeudellisesta näkökulmasta ponnistavaa ymmärrystä.
Aktiivista kansainvälistä yhteistyötä
Itä-Suomen yliopistossa Romppanen toimii myös oikeustieteiden laitoksen tutkimuksesta vastaavana johtajana sekä oikeustieteiden tohtoriohjelman johtajana. Yliopiston monialaisuus on hänen mukaansa vahvuus, kun haetaan ratkaisuja kestävyysmurroksen haasteisiin.
– Yliopiston monialaisuus antaa meille etulyöntiaseman, pääsemme sen kautta kattavasti kiinni ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Oman tutkimuksen näkökulmasta paras yhteistyökumppani löytyy yllättävän usein oman yliopiston tutkimusyhteisöstä.
Romppanen korostaa myös tutkimusryhmien merkitystä.
– Eihän tätä tutkimusta yksin tehdä. Kestävyysmurroksen kaltaisiin systeemisiin haasteisiin vastaaminen on muokannut oikeustieteestäkin viime vuosina yhteyshakuisempaa – sekä oikeustieteen sisällä että sen ulkopuolelle. Kirjoitamme aiempaa enemmän yhteisjulkaisuja ja hakeudumme aktiivisesti yhteistyöhön muiden kansallisten sekä kansainvälisten tutkimusorganisaatioiden ja tutkijoiden kanssa.
Ympäristöoikeuden dynaamisuus innostaa
Romppasen omalle tutkimukselle ominaista on monitasoisuus ja monialaisuus. Hän on tutkinut erilaisia ympäristöön ja ilmastoon liittyviä sääntelykokonaisuuksia ja oikeudellisia ilmiöitä sekä kansallisesti että Euroopan unionin ja kansainvälisen oikeuden tasoilla. Viime aikoina tutkijan luupin alla ovat olleet erityisesti EU:n metsäsektorin ilmastosääntelyyn, uusiutuvaan energiaan sekä kriittisiin raaka-aineisiin liittyvät kansallisestikin varsin ajankohtaiset oikeudelliset kysymykset.
– Minua kiinnostaa ilmasto- ja ympäristösääntelyn legitiimisyyteen liittyvät kysymykset, oikeuden muutos kestävyysmurroksessa sekä tieteen ja oikeuden suhde.
Ympäristöoikeudessa ja erityisesti Euroopan unionin ympäristöoikeudessa Romppasta kiehtoo sen jatkuva uudistuminen ja dynaamisuus.
– Unionin ympäristöoikeus on hyvin vauhdikas oikeudenala. Koko ajan on uutta tutkittavaa ja pohdittavaa, kun sääntelykohteesta – ympäristöstä – tuotetaan uutta tietoa. Sääntely uudistuu nopeassa tahdissa. Luentomateriaaleja pitää päivittää jatkuvasti ja myös oppikirjat vanhenevat nopeasti. Ympäristö- ja ilmasto-oikeuden dynaamisuus on tavallaan monella tapaa ohjannut sitäkin, että teen monitasoista ja monialaista tutkimusta.
Seita Romppanen
Professori, ympäristöoikeus, eritysesti kestävyysmurros, Itä-Suomen yliopisto, 1.9.2023–
OTT, Itä-Suomen yliopisto 2015
HTM, Joensuun yliopisto 2007
LL.M, Islannin yliopisto 2010
Ympäristöoikeuden dosentti, Helsingin yliopisto 2022
Tärkeimmät tehtävät
Tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus 2023–
Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus 2021–2023
Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto 2015–2023
Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto 2018–2019