Nature Climate Change -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että pohjoiset suot ja niiden hiilinielut reagoivat ilmaston lämpenemiseen eri tavalla riippuen siitä, mihin vuodenaikaan lämpeneminen painottuu.
Ilmatieteen laitoksen tiedote 3.8.2022
Alkukesän lämpeneminen lisäsi vuotuista hiilensidontaa, kun taas lämpimämmät loppukesät ja syksyt vähensivät sitä. Lisääntynyt hiilensidonta lämpimien alkukesien myötä oli kytköksissä parempaan kasvien kasvuun, jota edesauttoi suurempi yhteyttäminen ja aiemmin alkanut kasvukausi.
Lämpimän loppukesän ja syksyn pienemmät hiilinielut selittyivät alemmilla vedenpinnantasoilla, jotka altistavat paksumman turvekerroksen ilmakehän hapelle, jolloin turvetta hiilidioksidiksi hajottavien mikrobien toiminta kiihtyy. Toisaalta lisääntyvä lämpö syksyllä kiihdyttää turpeen hajotusta, kun taas kasvien yhteytys ei samalla tavalla lisäänny valon vähäisyyden vuoksi.
Ilmaston lämpenemisen vuodenaikaismuutoksiin on tärkeää kiinnittää huomiota
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että tarkasteltaessa ilmaston lämpenemisen vaikutuksia soiden hiilinieluihin on tärkeää huomioida lämpenemisen vuodenaikaismuutokset, ei pelkkää keskimääräistä lämpenemistä.
Maapallon suurista suoalueista keskisen Siperian suot ovat ilmaston lämmetessä menettäneet vähemmän hiilensidontakykyään, sillä siellä alkukesät ovat lämmenneet enemmän suhteessa loppukesään ja syksyyn kuin muualla. Alkukesän kasvaneet hiilinielut kompensoivat siellä loppukesän ja syksyn lämpenemisestä aiheutuvaa hiilinielun pienenemistä.
Tutkimuksessa mitattiin nimenomaan hiilidioksidin sidontaa, jonka suuruus tutkimussoilla oli keskimäärin 52 g C m-2 vuodessa. Tämä luku ei kerro koko totuutta soiden hiilensidonnasta, jossa huomioidaan myös metaanipäästö ja veden virtauksen mukana kulkeutuva hiili. Hiilensidonta oli sitä pienempää, mitä pohjoisempana suo sijaitsi.
Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkiä, yli viiden vuoden hiilensidonnan aikasarjoja 20 pohjoiselta suolta (> 45° pohjoista leveyttä). Suomesta tutkimuksessa mukana olivat Ilmatieteen laitoksen ylläpitämät mittauspaikat Kittilän Lompolojänkkä ja Inarin Kaamanen sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen ylläpitämä Juupajoen Siikaneva, joilla kaikilla on mitattu hiilenvaihtoa jatkuvatoimisesti ns. pyörrekovarianssimenetelmällä jo yli 15 vuotta. Lompolojänkkä ja Siikaneva kuuluvat myös Euroopan laajuiseen ICOS-mittausverkostoon.
Suot ovat historiallisesti ja maailmanlaajuisesti sitoneet itseensä ilmakehän hiiltä valtavia määriä. Soiden kuivaaminen maa- ja metsätalouskäyttöön hävittää niiden hiilivarastoa ja lämmittää ilmastoa. Myös ilmaston lämpeneminen ja soiden raportoitu kuivuminen uhkaavat soiden hiilivarastoja, mutta vuorovaikutussuhteet ja vasteet ovat monimutkaisia, kuten nyt julkaistu tutkimus osoittaa.
Lisätietoja:
Apulaisprofessori Annalea Lohila, Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto (INAR), p. 050 3663242, annalea.lohila@fmi.fi
Professori Timo Vesala, Helsingin yliopisto (INAR), p. 040 577 9008, timo.vesala@helsinki.fi
Professori Eeva-Stiina Tuittila, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 442 4299, eeva-stiina.tuittila@uef.fi
Johtava tutkija Janne Rinne, Luonnonvarakeskus, p. 050 401 6791, janne.rinne@luke.fi
Julkaisun tiedot: Helbig, M., Živković, T., Alekseychik, P. et al. Warming response of peatland CO2 sink is sensitive to seasonality in warming trends. Nat. Clim. Chang. (2022). https://doi.org/10.1038/s41558-022-01428-z
