Suomalainen etäopetusmalli kansainvälisiin ympäristöihin

Kun harjoittelukouluissa lähdettiin viime keväänä suunnittelemaan kansainvälisten opettajaopiskelijoiden syksyistä opetusharjoittelua, ei kukaan uskaltanut arvata, voidaanko opetus toteuttaa silloin normaalisti vai etänä. Siksi harjoittelua varten oli luotava aivan uudenlainen malli. 

– Halusimme taata kansainvälisten opiskelijoiden opintojen etenemisen sovittuun tahtiin, joten meidän oli ideoitava jokin toteuttamiskelpoinen malli siinäkin tilanteessa, että koulu olisi jatkunut syksyllä taas etänä, kertoo englannin kielen lehtori Hilkka Koivistoinen.

Niin syntyi hybridimalli. Siinä oppilaat itse ovat koulussa, mutta opettajaharjoittelijat etänä. Jos harjoittelun aikana olisikin pitänyt siirtyä taas täysin etäopetukseen, olisi opetusta voitu jatkaa silti samaan malliin. 

– Mallia luodessamme ajattelimme myös, että tämä on nyt sitä ”uutta normaalia”, jonka avulla opettelemme uusia tapoja opettaa. On hyvin mahdollista, että kotimaissaan nämä opiskelijat joutuvat myöhemmin esimerkiksi pandemian takia samanlaiseen tilanteeseen. Silloin heillä on jo valmis konsepti ja kokemus tämänkaltaisesta etäopetuksesta. 

Opettajaopiskelijat ovat Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen Early Language Education for Intercultural Communication (ELEIC) -maisteriohjelman opiskelijoita. Ohjelman opintoihin kuuluu kaksi yliopiston harjoittelukouluissa suoritettavaa opetusharjoittelujaksoa.

– Tällä hetkellä opiskelijoita ohjelmassa on 11, ja he tulevat Vietnamista, Etelä-Koreasta, Turkista, Kanadasta, Kiinasta, Thaimaasta, Kolumbiasta ja Venäjältä. Ensimmäisen Teaching Practice -jakson he ehtivät jo suorittaa keväällä Tulliportin alakoulussa. Nyt toinen jakso, Professional Practice, toteutettiin sitten etänä, summaa Koivistoinen.
 

Uusia työskentelytapoja

Opiskelijat ovat pitäneet syksyn ajan englannin tunteja viides- ja kuudesluokkalaisille, ja opetus on siis hoidettu verkon välityksellä. Oppilaat ovat olleet normaalisti koulussa, missä myös omat opettajat ovat olleet heidän tukenaan. Jotta etäopetus olisi saatu autenttisemmaksi, ovat oppilaat jakautuneet oppituntien aikana eri tiloihin opiskelemaan. 

– Oppilaat ovat olleet näillä tunneilla sinnikkäitä ja oma-aloitteisia. Keväinen etäopetusjakso on selvästi valmentanut heitä tähän opiskelumalliin, kertoo toinen ohjaavista opettajista, englannin kielen lehtori Hanna Hotanen.

Koivistoinen muistuttaa, että kaikki itsenäisen työskentelyn taidot ovat myös niitä tulevan työelämän taitoja.

– Tämänkaltainen opiskelu ruokkii rohkeutta ja lisää itsenäistä asennetta omaan oppimiseen.

Mutta toki opettajat ovat myös oppilaiden apuna. Aluksi etenkin harjoittelijoiden erilaiset aksentit ja puhetavat aiheuttivat tunneilla hämmennystä. Niinpä oppilaita pyydettiin keskittymään niihin sanoihin, jotka he puheesta tunnistavat.

– Näin olemme opetelleet asenteen muutosta sekä kielen moninaisuutta. Kovasti oppilaat ovat näillä tunneilla kehittyneet, ja rohkeus puhua englantia on kasvanut, tiivistää Hotanen. 

Myös oppilaat ovat samaa mieltä.

– Aluksi tuntui vaikealta, kun opettaja oli vain etäyhteyden päässä. Mutta se on ollut mukavaa, kun on saanut tutustua harjoittelijoihin eri maista ja oppinut samalla kaikkea uutta, kertoo Milli Tarvainen kuudennelta luokalta.

Erilaiset puhetavatkin on pikkuhiljaa omaksuttu. 

– Ensin jännitti se, että opettajat eivät puhu ollenkaan suomea. Kaikki ohjeet tulivat pelkästään englanniksi. Mutta onneksi aina pystyi varmistamaan kaverilta, jos ei jotain ymmärtänyt, taustoittaa kuudesluokkalainen Naomi Mgaya. 

Opetus on hoidettu pareittain. Samalla on opittu tiimiopettajuutta ja -työskentelyä. 

– Tunneilla on tutustuttu eri maihin, katseltu niistä videoita ja pelattu Kahootia. Meillä on ollut monta erilaista tapaa tutustua uusiin asioihin, ja olemmekin oppineet enemmän, kun tunnit ovat niin monipuolisia, oppilaat kertovat. 

Haasteellista mutta antoisaa

Opettajaharjoittelijat itse kiittelevät erilaista kokemusta, vaikka kaikki asiat eivät koronan takia menneetkään aivan suunnitellusti. 

– Olemme olleet Suomessa nyt reilun vuoden käymättä ollenkaan kotona. Vaikka olenkin oppinut erittäin paljon ammatillisessa mielessä, on tämä ollut ehdottomasti upea kokemus muutenkin, kertoo Valentina Reina Picalúa Kolumbiasta. 

Hänen mielestään opettaminen on varmasti yksi haasteellisimmista asioista, joita tehdä verkon kautta. 

– Meillä on mennyt paljon aikaa tekniseen säätämiseen. Sen lisäksi aikaa on vaatinut oppilaiden motivointi ja sitouttaminen opetukseen etänä. Ensimmäiset tunnit olivatkin melkoista opettelua meillekin, mutta ajan myötä olemme kehittyneet kaikin puolin. 

Samaa mieltä on hänen kollegansa, Simon Wojtyczka Kanadasta.

– Vaikeinta minulle on ollut se, etten pysty auttamaan ketään spontaanisti. Normaalisti kävelen luokassa ja olen tehtävissä jatkuvasti apuna. Sitä ei pysty tekemään verkon välityksellä, vaan täytyy luottaa siihen, että apua kaipaavat uskaltavat kysyä neuvoja chatin kautta tai suullisesti.

Ujoimpia oppilaita varten Wojtyczka kehittikin lopulta mallin, jossa hän pyysi apua kaipaavia oppilaita laittamaan chattiin numeron 1. 

– Tämä oli monelle helpompi tapa tuoda ilmi avun tarve. 

Ohjaavat opettajat myöntävät, että etäopetuksen yksi suuri haaste on oheisviestinnän puuttuminen.

– Kun eleitä ja ilmeitä ei pysty näkemään, vaatii kommunikointi verkon kautta ylimääräistä panostusta. Olemme yrittäneet opettaa, että koneenkin äärellä on oltava läsnä, Hotanen kertoo.

Vaikka etäopetusmallin takana olikin koronaepidemia, voi mallia käyttää Koivistoisen mukaan milloin ja missä vain.

– Opettajan fyysisellä paikalla ei tässä ole merkitystä. Hän voi vetää oppitunteja mistä päin maailmaa hyvänsä, kunhan tekniikka on kunnossa. Tällaista suomalaista mallia haluamme nyt viedä opiskelijoiden mukana sovellettavaksi eteenpäin.

Etäopetuksen lisäksi Suomesta viedään opiskelijoiden kotimaihin myös muunlaisia opetusmalleja. Simon Wojtyczka kertoo, että hänen toiveissaan on päästä teettämään kielten tunneilla enemmän pari- ja ryhmätöitä Suomen tapaan.

– Myös tiimiopettajuutta olisi hienoa testata Kanadassa. Se tosin vaatisi sekä hallinnollisia muutoksia että fyysisten tilojen muokkaamista.