Suomalaiset yliopistot tarvitsevat yhteistä vaikuttamista Brysselissä

Suomalaisten yliopistojen edunvalvojat pyrkivät vaikuttamaan eurooppalaisen tutkimus-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan (TKI) suuntaan EU-vallan ytimessä Brysselissä. Heidän tehtävänsä on luoda yhteyksiä, hankkia tietoa ja edistää yliopistojensa strategisia tavoitteita lukuisissa verkostoissa.

– Brysselissä työskentelee noin 30 000 henkilöä Euroopan komissiossa ja saman verran vaikuttavuustyötä tekeviä henkilöitä. Se on valtava himmeli. Verkostojen verkosto, tiivistää ”Brysselin kuplassa” pitkän työuran tehnyt Itä-Suomen yliopiston tutkimuspalvelupäällikkö Jaana Backman.

Backman tuntee erinomaisen hyvin eurooppalaisen TKI-politiikan vaikuttamistyön ympäristön Brysselissä. Hän saapui töihin kaupunkiin toukokuussa 2016, ensimmäisenä suomalaisten yliopistojen omana edustajana. Nyt vuoden 2025 alussa Backmanin lähes 35-vuotinen työura yliopistossa päättyy, kun hän eläköityy.

Perintönä vaikuttamistyön jatkajille Backman selvitti, miten suomalaiset yliopistot voisivat lisätä yhteistyötään TKI-vaikuttamisessa Brysselissä. Haastatteluista selkein havainto oli, että suomalaiset yliopistot tarvitsevat enemmän keskinäistä yhteistyötä Brysselissä sen sijaan, että kukin tekee vaikuttamistyötä yksin.

– Korkeakoulujen vaikuttavuustyötä tekevät kulkevat usein peräjälkeen tapaamassa samoja henkilöitä samoilla viesteillä, ja se ei anna hyvää kuvaa kansallisesta yhteistyötä. Luotan siihen, että tämä yhteistyö lisääntyy. Ja onhan yhteistyö lisääntynyt siitä, kun aloitin tehtävässäni vuonna 2016. Yhteisiä asioita on tuotu keskusteltuun myös UNIFIn rehtorikokouksiin. Valveutuneisuus EU:n merkityksestä on lisääntynyt, ja se on jo iso asia, Backman pohtii.

Yri­ty­syh­teis­työn täyskäännös ja kohti Eurooppaa

Backman aloitti yliopistouransa tutkimusasiamiehenä Kuopion yliopistossa huhtikuussa 1990. Nimike oli tuolloin tuore yliopistokentällä. Vielä 1980-luvulla ministeriö oli kieltänyt yliopistojen yritysyhteistyön tutkimuksen riippumattomuuden vuoksi.

Suhtautuminen yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön muuttui yliopistoissa nopeasti myönteisemmäksi 1990-luvulla. Backmanin tehtävä oli rakentaa ministeriön tuella Kuopion yliopistoon tutkimuspalveluita, innovaatiopalveluita ja oikeudellisia palveluita. Kun Suomi tuli Euroopan unionin täysjäseneksi, myös EU-rahoituksen hakemisen tuki tuli osaksi Backmanin työtä vuonna 1994.

Toukokuussa 2016 Backmanin ura otti uuden suunnan, kun hän aloitti Itä-Suomen yliopiston edustajana Brysselissä. Kyse oli pioneerityöstä, sillä tuolloin muilla suomalaisilla yliopistoilla ei ollut omaa edustajaa vaan edustus hoidettiin pääsääntöisesti EU-aluetoimistojen toimesta.

– Eurooppalainen trendi on ollut, että Brysseliin on perustettu niin yliopistojen omia kuin yhteisiä toimistoja. Yliopistojen yhteiseen UNILION-verkostoon Brysselissä kuuluu yli 160 toimistoa ja jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä kaikissa suomalaisissa yliopistoissa käydään keskustelua, miten olemme jatkossa edustettuina Brysselissä, Backman taustoittaa.

Bryssel – verkostojen verkosto

Eurooppalaisten ja japanilaisten yliopistojen yhteinen Bryssel-verkosto UNILION on yksi lukuisista, joihin Backman on osallistunut vaikuttamistyössään. Hän on ollut UNILIONin jäsen vuodesta 2016 ja toiminut myös sen sihteeristössä.

– Bryssel on aikamoinen verkostojen verkosto ja omanlaisena kupla. Olen henkilökohtaisesti kokenut ihanana työskennellä siellä. Brysseliin hakeutuu henkilöitä, jotka ovat hyviä verkostoitumaan. Pyrimme hankkimaan tietoa, mitä on valmistelussa Euroopan komissiossa ja toisaalta tekemään vaikuttamistyötä eri EU-instituutioihin, Backman kuvaa tehtävää.

Brysselissä edunvalvojat tekevät työtään sadoissa verkostoissa. Backmanin osalta on linjattu yliopiston rehtoreiden kanssa, missä verkostoissa hän toimii. Aktiivisimmin hän on ollut mukana EU:n TKI-politiikkaan liittyvissä verkostoissa.

Ja näitä verkostoja ja lyhenteitä riittää: Backman on ollut perustamassa kansallista tutkimuspalvelupäälliköiden Finn-ARMA-verkostoa ja toiminut sen puheenjohtaja kuusi vuotta. Lisäksi hän on ollut perustamassa suomalaisten TKI-vaikuttajien FUNIBRU-verkostoa, hän on toiminut muun muassa pohjoismaisissa NUAS- ja Nordic Fika -verkostoissa, eurooppalaisten korkeakoulujen YERUN- ja EASSH-verkostoissa sekä globaalin INORMS-verkoston strategisessa ryhmässä. Hän on toiminut tutkimuspalvelujen eurooppalaisen EARMA-verkoston hallituksessa ja puheenjohtajana työryhmässä. UNIFI-rehtorineuvoston kansainvälistymisen strategiseen työryhmään Backman on tuonut EU-osaamista. 

Miksi suomalaisten yliopistojen vaikuttamistyö eurooppalaiseen TKI-politiikkaan ja verkostoihin kuuluminen on sitten tärkeää?

– Se on tärkeää siksi, että TKI-politiikan linjaukset tulevat näkyväksi EU:n rahoitusohjelmissa sekä usein pienellä viiveellä myös kansallisessa tiedepolitiikassa ja rahoitusohjelmissa. Jos haluamme optimoida mahdollisuudet hakea kansallista tai kansainvälistä rahoitusta, pyrimme omien verkostojen kautta tekemään vaikuttamistyötä ja tuomaan esiin strategisia vahvuusalueitamme. Myös tutkimusinfrastruktuureihin ja temaattisiin rahoitusohjelmiin tuomme omia näkemyksiä, erityisesti niihin, joihin tutkijamme osallistuvat ja tekevät vaikuttamistyötä, Backman perustelee.

EU-rahoitus suuntaa tutkimuksen kau­pal­lis­ta­mi­seen ja in­no­vaa­tioi­hin

Eurooppalaiseen TKI-politiikkaan vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä, sillä vaikutus voi todentua vasta 6–7 vuoden kuluttua. Backman on tehnyt omaa työtään kolmannesta EU:n tutkimuksen puiteohjelmasta lähtien, ja parhaillaan valmisteilla on kymmenes.

Horisontti Eurooppa on suomalaisille yliopistoille hyvin tärkeä, ja se on tuonut kaikkiaan satoja miljoonia EU-rahoitusta kotimaisille yliopistoille. Pääosa rahoituksesta jaetaan eurooppalaisille konsortioille ja osa huippututkijoille.

– Itä-Suomen yliopiston EU-rahoitus on ollut noususuhdanteinen. Suomalaisittain olemme 5–6 parhaan yliopiston joukossa. EU-rahoituksissa ratkaisevat tutkijoiden omat verkostot, tieteen laatu ja innovatiivisuus. Kilpailu on koventunut, ja samalla kun rahoitusta on tullut lisää, on tullut enemmän rahoitusinstrumentteja ja mutkikkuutta. Tämä haastaa tutkijoita. Hakemusten tekeminen on täyttä työtä, ja vähintään vuotta aiemmin pitää olla liikkeellä, Backman luonnehtii.

Tutkimuksen puiteohjelma on muuttunut ajan saatossa tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmaksi, jossa tutkimuksen kaupallistamisesta on tullut olennainen osa puiteohjelman tavoitteita. Kehityksen suunta saa Backmanin mietteliääksi.

– EU-rahoituksen painopiste vaikuttaa siirtyvän enemmän innovaatiopuolelle, ja tutkimuksen osuus on kaventunut. Nyt puhutaan eurooppalaisesta kilpailukykyohjelmasta. Koko ajan vahvempi tavoite on, että tutkimus tuottaisi innovaatioita, jotta saisimme yritystoimintaa Eurooppaan ja vahvistaisimme siten kilpailukykyä. Se on hyvä tavoite mutta korkeakoulujen näkökulmasta haastava, koska vaarana on, että perustutkimukseen suunnataan koko ajan vähemmän rahoitusta. Kuitenkaan ilman laadukasta perustutkimusta ei synny tulevaisuuden innovaatioita,

Suomalaisten yliopistojen vaikuttamistyölle Brysselissä on siis tehtävää jatkossakin. Jaana Backmanin kohdalla työ tulee päätökseen vuodenvaihteessa, ja matkustaminenkin rauhoittuu eläköitymisen myötä.

– Vaikka Brysseliin liittyi ennakkoluuloja aluksi, kokemus on ollut todella myönteinen. Aivan ihania ihmisiä tulee ikävä Brysselissä. Tein yhteistyötä niin monen ihmisen kanssa, ja monista tuli hyviä ystäviä työn myötä. Lentämistä ja matkustamista ei tule ikävä missään nimessä, Backman naurahtaa.