Useat huoltajat ymmärtävät kouluissa tehtävän arvioinnin ensisijaisesti oppilaan oppimisen ja kasvun tukijaksi. Huoltajien joukossa on silti varsin paljon niitä, jotka toivovat lisää myös numeroihin perustuvaa arviointia. Tämä selviää tutkijatohtori Juuso Henrik Niemisen, professori Päivi Atjosen sekä yliopistonlehtori Ana Remesalin tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa kysyttiin, millaisia uskomuksia ja käsityksiä suomalaisten kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden huoltajilla oli koulussa tehtävästä arvioinnista. Tutkimus perustui 622 huoltajan omasanaisiin kuvauksiin lastensa arvioinnista.
Arvioinnilla monipuolisia tehtäviä
Kouluissa tehtävä oppimisen arviointi koskee monin tavoin myös oppilaiden huoltajia. Heidän näkemyksiään on kuitenkin tutkittu sekä Suomessa että ulkomailla niukasti.
– Huoltajien arviointikäsityksiä on tärkeä tutkia, koska oppimista koskevaa arviointitietoa eivät tarvitse vain opettajat ja oppilaat, vaan tarkoituksena on sujuvoittaa oppimispolkuja yhdessä, toteaa Nieminen.
Peruskoulun opetussuunnitelman edellyttämään monipuoliseen arviointiin kuuluvat muun muassa itse- ja vertaisarviointi, koesuoritukset, suulliset esitykset ja portfoliot. Näillä voidaan tukea lasten ja nuorten yksilöllistä kasvua oppijoina ja saada heidän monipuolista osaamistaan oikeudenmukaisesti esille.
Arvioinnilla on samanaikaisesti myös yhteiskunnallinen tehtävä. Arvioinnin tuottaman numerotiedon avulla oppilaita valitaan oppilaitoksiin, minkä myötä he päätyvät erilaisiin työtehtäviin yhteiskunnassa. Tästä puolesta esimerkiksi huoltajat ovat ymmärrettävästi kiinnostuneita.
– Tutkimuksista käy ilmi, että huoltajat voivat jopa vastustaa omasta kouluajasta poikkeavien arviointimenetelmien käyttämistä. Pelkkiin kokeisiin perustuva arviointi ei kuitenkaan tavoita riittävästi nykykoulun oppimistavoitteita, huomauttaa Atjonen.
Erilaisten selvityksien ja arviointien mukaan Suomessakin on paljon numeerisen ja oppilaita toisiinsa vertailevan arvioinnin kannattajia, vaikka opettajat eivät ohjeiden mukaan saa verrata oppilaita toisiinsa, vaan pelkästään oppimiselle asetettuihin tavoitteisiin nähden.
Niemisen ja kollegoiden tutkimuksessa kuitenkin nyt tästä poiketen osoitettiin, että suomalaiset huoltajat ymmärsivät arvioinnin ensisijaisesti oppimisen ja kasvun edistäjäksi ja tukijaksi. He toivoivat laajasti monipuolisia arviointimenetelmiä ja haastoivat koepainotteista arviointikulttuuria.
Oppimisen tukea sekä vertailua
Suomalainen arviointikulttuuri poikkeaa huomattavasti esimerkiksi aasialaisesta arviointikulttuurista. Suomessa arvioinnissa painotetaan testaamisen ja kontrolloimisen sijaan kehittymistä, oppimista ja myönteistä palautetta.
– Useat huoltajat painottivat jopa arvioinnin eettistä tehtävää oppilaiden osallisuuden tukemisessa ja toivoivat, ettei lapsen tarvitsisi arvioinnin takia toimia pelkästään aikuisten ylhäältäpäin asettamien vaatimusten mukaisesti, Nieminen kertoo.
Toisaalta vastaajat toivoivat lisää myös numeromuotoista arviointitietoa ja vähemmän oppilaslähtöisiä menetelmiä, koska “numero kertoo niin lapselle kuin aikuisellekin enemmän kuin tuhat sanaa”. Numeroiden avulla huoltajat kokevat lasten keskinäisen vertailun helpommaksi ja lasta motivoivaksi.
– Rohkenen kuitenkin väittää, että juuri herkässä kasvuiässä olevien lasten ja nuorten vertaileminen ei auta tai aidosti motivoi, sanoo Atjonen.
Huoltajilla paikkansa arviointiprosessissa
Tutkijat esittävät saatujen tulosten pohjalta, että koulujen kannattaisi tiivistää arviointia koskevaa vuoropuhelua huoltajien kanssa.
– Vaikka viime aikojen monet arviointimuutokset perusopetuksessa edellyttävät kouluilta jo pelkästään ajantasaisen tiedon jakamista, se ei yksistään riitä. Arvioinnista pitäisi keskustella kasvotusten, jolloin moni asia selviää ja molemminpuolinen ymmärrys lisääntyy. Tämänkin tutkimuksen tulokset osoittavat, että huoltajilla on paljon pedagogisesti tärkeää sanottavaa koulujen suuntaan, Atjonen huomauttaa.
Tulevaisuudessa tutkimus voisikin kohdistua sekä opettajien, oppilaiden että huoltajien yhteiseen arviointiosaamisen kehittämiseen.
– Tämän toteutumiseksi arvioinnista olisi tehtävä nykyistä näkyvämpää kodeille. Jotkut koulut ovat onnistuneet siinä esimerkiksi digitaalisin ratkaisuin, mutta muistakin hyvistä käytänteistä tarvitaan tutkimustietoa.
