Taidelähtöiset menetelmät voivat olla tehokas tapa pakolaisnuorten moninaisten ja kerroksellisten kokemusten tavoittamiseen, Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus osoittaa. Tutkimuksessa Iranissa pakolaisina elävät afganistanilaisnuoret piirsivät ja kirjoittivat elämästään. Taidelähtöisillä menetelmillä ja sosiaalisen representaation teorian avulla tutkittiin sitä, miten nuoret navigoivat kahden kulttuurin välissä ja millaisena tulevaisuus heille näyttäytyy.
– Pakolaisnuoret kohtaavat Iranissa monia haasteita koulutuksesta syrjäytymisestä muihin syrjinnän kokemuksiin. Samalla he kuitenkin pitävät kiinni toivosta ja luoduista ystävyyssuhteista ja haluavat rauhanomaista rinnakkaiseloa, apulaisprofessori Jari Martikainen kertoo.
Tutkimukseen osallistui 85 iältään 10–19-vuotiasta afganistanilaista nuorta. Heitä pyydettiin piirtämään sekä kirjoittamaan lyhyt teksti siitä, mitä he haluaisivat iranilaisten tietävän heidän elämästään. Laadullisen sisällönanalyysin avulla aineistosta tunnistettiin neljä keskeistä sosiaalista representaatiota, jotka heijastivat nuorten käsityksiä sosiaalisesta todellisuudestaan. Niitä olivat ongelmalliset suhteet afganistanilaisten ja iranilaisten välillä, nuorten välille syntyneet ystävyyssuhteet, sosiaaliset ja kulttuuriset raja-aidat sekä toiveet rauhanomaisesta rinnakkaiselosta tulevaisuudessa.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista kuvasi ulkopuolisuuden tunteita sekä syrjintää ja rajallisia kouluttautumismahdollisuuksia, mikä muovasi syvästi heidän kokemustaan kuulumisesta. Moni nuori koki tulleensa kohdelluksi ulkopuolisena ja epätasa-arvoisesti arjessaan. Samalla osa pakolaisnuorista puhui iranilaisten nuorten ystävällisyydestä ja pienistä eleistä, jotka antoivat toivoa ja loivat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Ystävyyden osoitukset, kuten peleihin mukaan ottaminen, olivat erittäin merkityksellisiä. Ne osoittivat, että sosiaalisista eroavaisuuksista huolimatta empatia ja ymmärrys voivat kasvaa, projektitutkija Hadi Farahani toteaa.
Piirtämisen ja kirjoittamisen yhdistäminen tarjosi ainutlaatuisen näkökulman siihen, miten pakolaisnuoret ymmärtävät ja ilmaisevat kokemuksiaan. Taidelähtöisillä menetelmillä on mahdollista välittää sellaisia tunteita ja ajatuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi. Niiden avulla saadaan monisäikeisempi kuva siitä, miten nuoret hahmottavat sosiaalista todellisuuttaan. Tutkijoiden mukaan taidelähtöisen menetelmän käyttäminen valotti nuorten kokemusten ohella myös prosessia, jolla merkityksiä rakennetaan. Nuorten tekemät piirrokset ja tekstit täydensivät toisiaan ja osoittivat, millä tavalla nuoret yhdistävät henkilökohtaisia kohtaamisiaan laajempaan sosiaaliseen todellisuuteen.
Tutkimus osoittaa, että afganistanilaiset pakolaisnuoret eivät ole passiivisia ympäristönsä tarkkailijoita, vaan sen aktiivisia tulkitsijoita ja merkityksen rakentajia. Nuoret yhdistelevät henkilökohtaisia tarinoitaan, sosiaalisia suhteitaan sekä kulttuurista tietoa ymmärtääkseen identiteettiään ja suhteitaan muihin.
– Tutkimuksessa korostuu siihen osallistuneiden nuorten luovuus ja toimijuus. He eivät vain sopeudu elämään maanpaossa, vaan muovaavat käsitystään siitä, mitä rinnakkaiselo ja kuuluminen tarkoittavat, Farahani sanoo.
Vaikka nuoret keskittyivät pohdinnoissaan usein syrjintään ja ulkopuolisuuteen, toistuva teema oli toivo paremmasta tulevaisuudesta. He kuvasivat piirroksissa afganistanilaisten ja iranilaisten rauhanomaista rinnakkaisoloa ja arjen tasa-arvoista jakamista. Tutkijat kutsuvat näitä harmoniaa edustavia näkemyksiä ennakoiviksi sosiaalisiksi representaatioiksi eli tulevaisuuden kuviksi, jotka haastavat nykyiset jakolinjat ja osaltaan mahdollistavat sosiaalista muutosta.
Tutkimuksen johtopäätös on, että afganistanilaisten ja iranilaisten välinen suhde on keskeinen tekijä siinä, miten pakolaisnuorat ymmärtävät elämänsä Iranissa. Taide antoi äänen heidän kamppailuilleen ja toiveilleen näyttäen niin ulkopuolisuuden aiheuttaman surun kuin toivon säilymisen.
– Taide antoi nuorille tilaa unelmoida, Jari Martikainen painottaa.
Tutkimusartikkeli:
Martikainen, J., H. Farahani, and S. N. Musavi. 2025. “Making Sense of Life in Iran: Afghan Refugee Youths' Social Representations Through an Arts-Based Approach.” Journal of Community & Applied Social Psychology 35, no. 6: e70194. https://doi.org/10.1002/casp.70194.
