PROSHADE-hankkeen johtaja Eila Kankaanpää kertoo taloustiedon merkityksestä osana hoitosuosituksia ja terveyspalveluita Akateeminen vartti -podcastissa.
Miten taloudellinen tieto hoidon kustannuksista voi olla hyödyksi niin lääkäreille ja hoidettaville kuin koko yhteiskunnalle? Miksi taloustieto tulisi olla mukana jo hoitosuosituksissa?
Akateeminen vartti -podcastissa tarkastellaan taloudellista tietoa osana hoitosuosituksia ja terveyspalveluita. Haastateltavana on yliopistonlehtori Eila Kankaanpää Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.
Kankaanpää johtaa PROSHADE-hanketta, joka kehittää taloudellisen ja vaikuttavuustiedon sekä potilaiden tuottaman tiedon käyttöä päätöksenteossa. Hanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopisto, Tampereen yliopisto, Oulun yliopisto ja Duodecim. Tutkimusta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.
Kuuntele Akateeminen vartti -podcastin jakso:
Podcastin tekstivastine
Risto Löf: Miten taloudellinen tieto hoidon kustannuksista voisi olla hyödyksi niin lääkäreille ja hoidettaville kuin koko yhteiskunnalle? Miksi taloustieto tulisi olla mukana jo hoitosuosituksissa? Akateeminen Vartti -podcastissa tarkastellaan tällä kertaa taloudellista tietoa osana hoitosuosituksia ja terveyspalveluita. Haastateltavana on yliopistonlehtori Eila Kankaanpää Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta. Minä olen Risto Löf ja tämä on Akateeminen vartti.
[Tunnusmusiikki]
Risto Löf: Yliopistonlehtori Eila Kankaanpää, tervetuloa Akateemisen vartin haastatteluun.
Eila Kankaanpää: Kiitos.
Risto: Johdat PROSHADE-nimistä laajaa tutkimuskonsortiota, jossa on mukana asiantuntijoita Itä-Suomen yliopiston lisäksi myös Tampereen yliopistosta, Oulun yliopistosta ja Duodecim-lääkäriseurasta. Kerrotko alkuun, mitä tämä PROSHADE -hanke tutkii?
Eila: Ensin minä vähän taustoitan, että miksi meillä ylipäätään on tällainen hanke, ja se liittyy rahoittajaan. Strateginen tutkimusneuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä, käynnisti ohjelman Tiedon lukutaito eli Literacy-ohjelman. Sen tavoitteena on kehittää tiedon käyttöä päätöksenteossa ja samalla myös osallisuutta. Sen takia me olemme valinneet tässä hankkeessa kolme tiedonlajia terveydenhuollossa, eli taloudellinen tieto ja sitten lääketieteellinen näyttö vaikuttavuudesta, mutta tällä kertaa sellainen näyttö, että joku hoito ei olekaan hyödyllistä tai saattaa jopa olla hieman vahingollista potilaalle, ja toisaalta potilaitten tuottama tieto. Koska me haluamme tätä tietoa käytettävän päätöksenteossa, me tutkimme myös tätä päätöksentekoa prosessina ja sitten sitä vuorovaikutusta, että miten työyksiköissä ja sitten taas potilas-ammattilainen-kohtaamisessa sitä tietoa jaetaan, ja miten se otetaan huomioon, kun tehdään yksittäisen potilaankin hoitoratkaisuja.
Risto: Miten laajasta kentästä tässä on kysymys? Puhutaanko siinä sosiaali- ja terveyspalveluista koko Suomen osalta?
Eila: Me olemme tällä hetkellä terveydenhuollossa ja ehkä ennen kaikkea vielä lääkäreitten työssä. Meillä on tässä vuorovaikutusverkostossa mukana paljon sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ohjaukseen liittyviä tahoja, ja sitten on esimerkiksi hoitotieteen puolelta samanlainen vaikuttavuustietoa kokoava Hotus. Me tehdään yhteistyötä neljällä alueella Suomessa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yksiköitten kanssa, mutta sitten laajalti olemme koko terveydenhuollon ammattikunnan ja useiden potilasjärjestöjen kanssa yhteistyössä. Ja hankehan on pitkä kuusi vuotta, niin sitten lopulla varmaan ollaan koko Suomen yhteiskunnan kanssa tekemisissä.
Risto: Eli kosketuspinta on tosiaankin hyvin laaja terveydenhuoltoon. Ehkä peruskysymys on se, että miksi siellä päätöksenteossa tarvitaan taloudellista ja vaikuttavuustietoa sekä potilaiden tuottamaa tietoa?
Eila: No aloitan siitä vaikuttavuustiedosta, koska tavallaan se terveydenhuollon koko ideahan on tuottaa terveyttä ja hyvinvointia, niin se vaikuttavuus on se ensisijainen ja tärkein asia. Mutta sitten se, miksi kustannuksia pitäisi ajatella, niin kyllä kaikki varmaan ovat tietoisia siitä, että julkisen talouden menojen kasvupaine on aikamoinen. Ei se terveydenhuolto niihin ole syyllinen. Sosiaaliturvan menot kasvavat tosi kovasti tulevaisuudessa, mutta se on ehkä semmonen viesti myös terveydenhuoltoon päin, että sielläkin pitää miettiä, miten niitä resursseja käytetään. Kun taas toisaalta terveydenhuollon sisällä on ne omat kustannusten kasvupaineet. Koko ajan tulee uusia teknologioita ja uusia hoitomuotoja. Yleensä ne uudet on kalliimpia kuin vanhat, ja sitten toisaalta ikääntymisen ennustetaan lisäävän sitä kustannusten nousupainetta. Taloudellinen pusku sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta on aika kova ja silloin, jos päästään paremmin miettimään resurssien käyttöön, niin ehkä ne riittää paremmin.
Risto: Entä se potilaiden tuottama tieto?
Eila: No potilaiden tuottama tieto on sillä lailla tärkeää, jos mietitään sitä, että ketä varten ne palvelut ylipäätään ovat, niin silloin pitää ymmärtää potilaan maailmaa. Että joskushan jonkun hoidon valinnassa on erittäin tärkeää tietää, että miten se potilaan elämä siellä vastaanottohuoneen ulkopuolella sujuu, mutta ennen kaikkea se, että kuinka tärkeätä terveys on, minkälaisia toiveita, minkälaisia arvoja potilailla on. Ja se on ihan tutkittu asia, että jos potilas osallistuu päätöksentekoon, niin hän yleensä sitoutuu hoitoon paremmin, eli siinä on montakin syytä, että päätöksestä tulisi parempia. Ja kun ne päätökset on tehty, niin potilas olisi vahvemmin niissä mukana.
Risto: Yksilöllisempää hoitoa tässä mielessä.
Eila: Joo jotenkin, koska useinhan on mahdollisuus valita monen erilaisen hoitamisen tavan välillä.
Risto: Sinun johdettavana on tässä PROSHADE -hankkeessa erityisesti osatutkimus, joka tutkii taloustiedon liittämistä lääkäreiden käyttämiin käypähoitosuosituksiin. Minkä vuoksi näihin hoitosuosituksiin tarvittaisiin mukaan tieto hoidon kustannuksista?
Eila: Jos ajattelen sitä terveystaloustieteilijän näkökulmasta, niin se on meille
kätevää, koska ne ovat lääkäreitten käytössä. Siinähän on tavallaan ammattikunta pohtinut jo kaiken tutkimusnäytön perusteella ja sitten kokemukseen perustuen, että mikä on se hyvä tapa hoitaa potilaita tietynlaisissa tilanteissa. Niin se on ikään kuin vaikuttavuusnäyttö sinne sisään rakennettu. Ja silloin kun siellä on semmosia paikkoja, joissa on sitten vaihtoehtoja valita, niin niissä valinnoissa voi olla hyvä ottaa sitä taloudellista tietoa huomioon. Meidän ajatus on se, että se taloudellinen tieto auttaa tekemään resurssiviisaita päätöksiä, mutta aina mentäisi kuitenkin se vaikuttavuus edellä, eli siitä ei tingitä. Ei ruveta semmoseen halpahallikauppaan, että nyt kunhan vain saadaan kustannuksia alas. Se ei ole tavoitteena.
Risto: Usein kun puhutaan kustannuksista sosiaali- ja terveysalalla, ajatellaan, että kun on edullisempaa, niin se tarkoittaa myös sitä, että hoito ei ole niin laadukasta.
Eila: Joo, mutta jos ajattelee esimerkiksi yhtä työpakettia, mikä meillä on, niin siinähän on semmoinen ongelma, että me käytämme resursseja, mutta potilaat eivät siitä hyödy. Ja sitten, tämä on mun oma mielipiteeni, useimmat terveydenhuollon hoidothan eivät ole mitään miellyttäviä, ja sitten niissä on aina se riski, että jotakin voi mennä pieleen. Niin jos semmosesta kaikesta luovutaan, niin sehän on ihan selvästi hyvä.
Risto: Toisin sanoen se edullisempi voi myös olla laadukkaampaa ja parempaa.
Eila: Kyllä, jos tehdään vähemmän ja viisaasti valittuna, niin se voi olla myös parempaa.
Risto: No jos käytännön kautta mietitään, mitä se taloudellinen tieto voi tarkoittaa ihan konkreettisesti, ja miten sitä tietoa mahdollista saada?
Eila: Taloudellisen tiedon jäsennämme siten, että ensimmäiset tiedot voivat olla jonkun hoidon tai palvelun kustannuksia, esimerkiksi, tai jonkun lääkkeen hinta. Tai sitten jos on semmonen tilanne, että on useita vaihtoehtoja, joitten vaikuttavuudet ja kustannukset ovat hyvin erilaisia, niin silloin on ihan tarpeen ehkä tehdä tämmönen terveystaloustieteen taloudellinen arviointi, joka on aika paljon resursseja vaativa. Niitä me ei tehdä kuin silloin kun sitä tietoa ei muuten mistään löydy. Kustannustietoa Suomessa tuottaa tällä hetkellä jo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Siellä tuotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon yksikkökustannusraportteja, niin ne on aika hyvää tietoa aika tarkallakin tasolla. Sitten Duodecim, joka vastaa Suomessa suositusten tekemisestä lääkäreille, heillä on hyvät tietojärjestelmät ja linkit lääkkeitten hintoihin, jolloin se on jo rakennettu sillä lailla, että hintojen päivitykset ikään kuin pystyttäisi ottamaan siellä huomioon.
Risto: No jos hoitosuosituksiin saadaan mukaan sitä taloudellista tietoa hoidon kustannuksista, niin miten tämä tieto auttaa oikeastaan kahta kahta kuntaa, lääkärikuntaa ja sitten sitä asiakas- ja potilaskuntaa?
Eila: Koska lääkärin työssä on hirvittävä tietomäärä, mitä siellä tarvitaan käyttää. Jos lääkäri haluaisi tietää kustannuksia ja hän joutuu sen itse selvittämään, se olisi oikeasti aikamoinen riesa ja mahdoton. Eli tavallaan me jotenkin miellämme, että me tehdään siinä palvelus, että tuotamme sen sinne sen tiedon yhteyteen, mitä lääkärit muutenkin käyttää. Ja sitten toisaalta ajattelen sitä, että lääkärit kohtaavat sen taloudellisen paineen myös nykyään työssään. Että jos se taloudellinen tieto käytetään tämmösen profession kollektiivin tasolla, eli mietitään siellä hoitosuosituksessa, niin se ei jää sen yksittäisen lääkärin harteille miettiä sitä, että miten minä, otanko kustannuksia ja miten minä otan niitä kustannuksia huomioon, vaan se on tavallaan yhteinen päätös. Ja sitten siitä potilaista kun kysyit, niin koska se meidän idea on, että vaikuttavuus edellä mentäisi, niin tavallaan nykyisiä hoitoja, niissä ei varmaan tapahtuisi mitään, mutta se ajatus siitä että niitä resursseja säästyisi, niin ne, jotka hyötyvät eniten, ovat ne potilaat, jotka muuten jäisivät ilman hoitoa, kun ne resurssit on niin tiukat. Eli tää on tavallaan se, että ei minä minä minä, vaan jätetään kaverillekin niitä resursseja.
Risto: Aivan. Tuossa mainitsit, että PROSHADE-hanketta rahoittaa siis Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto, ja rahoitusmallihan on jo sellanen, että se tähtää nimenomaan yhteiskunnallisesti vaikuttavan tietoon. Ja niin kuin sanoit, kaverillekin jätetään sitten. Miten se taloudellinen tieto hoidon kustannuksista hyödyttää yhteiskuntaa isossa kuvassa?
Eila: Kun mainitsin siitä, että se julkisen talouden menojen kasvupaine on kuitenkin aika kova, että jos sitä terveydenhuollon kustannuskehitystä saadaan edes pikkusen taittumaan, se on hyödyllistä. Se ei ole meidän tavoite sinällään, mutta jos sinne nyt sattuu käymään niin, tuskin kukaan meitä rupeaisi siitä moittimaan. Mutta sitten se, että mä ajattelen sen yhteiskunnan näkökulmasta, että kun käytetään tietoa päätöksissä ja ne käytetään siihen, että siitä terveydenhuollon resurssien käytöstä saadaan enemmän irti, niin kyllä se on hyödyllistä koko yhteiskunnan näkökulmasta. Se on sekä sen potilaita ja palveluitten käyttäjien näkökulmasta, mutta myös sitten veronmaksajien näkökulmasta, jotka pääasiassa rahoittaa suomalaisen terveydenhuollon.
Risto: Terveystaloustieteilijänä kun mietit asiaa, kuinka huolissaan meidän pitää olla niistä sosiaali- ja terveyspalveluitten kulujen noususta isossa kuvassa?
Eila: Kyllä jotenkin ajattelen, että onko jotenkin erilaisia julkisia menoja. Kun mietin toisaalta sitä, että mehän halutaan hyvää varhaiskasvatusta, me halutaan hyviä koulupalveluita, me halutaan, että tiessä ei ole kuoppia, ja että ne on aurattu. Niin tavallaan kun tarpeet ovat niin moninaiset, niin kaikkien sektoreitten pitää miettiä sitä resurssien käyttöönsä, jopa meidän täällä yliopistossa. Että sillä lailla ajattelin, että kyllä se taloudellinen tieto on tärkeää ihan jokaisella toimialalla yhteiskunnassa.
Risto: Ja pian meillä on aluevaalit käsillä, ja siellä käsitellään tämmösiä samantyyppisiä kysymyksiä hyvin tiiviisti. Eli uusilla hyvinvointialueilla.
Eila: Se on itse asiassa aika mielenkiintonen. Me kävimme katsomassa niitä kuvajärjestelmän indikaattoreita, eli niitä tietoja, joitten pohjalta ministeriö ohjaa alueita ja alueet sitten tietysti edelleen tuottajia. Siellä on kuitenkin yllättävän vähän taloudelliseen tietoon liittyviä indikaattoreita ja sitten toisaalta yllättävän vähän niitä potilaitten näkökulmaan liittyviä. Tämä on tullut myös laaturekistereitten kehittämisessä esille, että potilaitten kokema vaikuttavuushoidosta ja potilaitten kokemukset siitä hoitoprosessista, niin meillä ei ehkä ole vielä kauhean hyviä käytäntöjä semmoisiin asioihin.
Risto: Eli tietoa tarvitaan myös sinne uusille hyvinvointialueille.
Eila: Juu kyllä, kyllä siellä vielä ihan kunnollisia tietoaukkoja löytyy, mutta suunta on oikea.
Risto: No niin hyvä. PROSHADE -hanke on kuusivuotinen ja mihin vuoteen saakka se jatkuu?
Eila: Vuoden 2026 syksylle, jos onnistumme saamaan jatkorahoituksen. Strateginen tutkimusneuvostohan on vähän siellä supistusuhan alla, mutta katsotaan miten käy, ja toivotaan tietysti meidän kannalta parasta.
Risto: Eli 2026 vuonna, kun PROSHADE-hanke päättyy, onko maailma parempi paikka sitten, kun hanke on viety läpi?
Eila: Kyllä me omalta osaltamme sitä tavallaan tavotellaan, että jos talous otetaan siellä huomioon, niin onhan se taloudellisesti kestävämpi se palvelujärjestelmä. Ja jos me luovumme vähähyötyisistä ja tarvittaessa otamme tilalle vaikuttavampia palveluita, niin onhan se laadukkaampi terveyspalvelujärjestelmä. Ja jos se taas ottaa sen potilaan tiedon huomioon ja jaettu päätöksenteko vahvistuu, niin onhan se paremmin potilaiden ja väestön tarpeisiin vastaava. Että kyllä meillä vakaa aikomus omalta osaltamme on pyrkiä parantamaan maailmaa.
Risto: Kiitos vierailusta Akateemisen vartin podcastissa yliopistonlehtori Eila Kankaanpää ja menestystä tutkimukseen.
Eila: Kiitos.